Siljalla Visbyn vieraiksi

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai-iltana lähdimme mieheni suvun kanssa risteilylle Visbyhyn, josta palasimme tiistaina - ensimmäisenä työpäivänäni. Olimme sopineet ja varanneet reissun jo kauan sitten, jolloin ei ollut vielä tietoa koulujen alkamisesta varhain syksyllä. Opettajillahan työt alkavat aikaisemmin kuin oppilailla.  

 

Silja Tallink teki tänä kesänä kolme risteilyä Visbyhyn ja tämä oli niistä viimeinen. Laiva lähti sunnuntaina klo 16.30 ja palasi tiistaina lähes kaksi vuorokautta myöhemmin. Helsingistä se suuntasi Tallinnaan, jossa poimittiin kyytiin virolaiset matkustajat. Maanantaina aamulla laiva oli perillä Visbyssä, josta paluumatka alkoi illalla. Palasimme samaa reittiä takaisin, eli ensin palautettiin virolaiset Tallinnaan, josta muutaman tunnin päästä jatkettiin matkaa Helsinkiin.

 

 

Vintage dress: Laura Ashley

Silk scarf: A+More

 

 

 

 

 

Jeans skirt: Zerres/Remake (see here)

Shirt (made of men's shirt): Remake (see here)

 

 

 

Visby on ihastuttava kaupunki, kuten kuvistani näkyy, rakastan vanhaa ja olin aivan myyty keskiaikaiselle kaupungille. Vaikka kaikki oli asuttua, mitään ei ollut pilattu (paitsi jossain oli mukulakatua paikkailtu asfaltilla, mikä on mielestäni synti). Taloja ei ollut uudistettu ja modernisoitu, ikkunoita myöten kaikki oli enimmäkseen vanhaa.

 

Hauskasti vierailumme aikaa sattui kaupungissa olemaan viikinkipäivät, joten monet ihmiset olivat pukeutuneet keskiaikaisiin asuihin. Perheiden pienimpiä vedettiin puisissa kärryissä ja yksityiskohtiin oli panostettu aika tavalla. Minkäänlaisia Turun keskiaikapäivien tyylisiä performansseja emme kuitenkaan nähneet, valitettavasti. Ainoastaan viikinkiasuinen kulkue marssi torin halki, ja se olikin Pride-kulkue!

 

Iäkkäämmät isovanhemmat väsyivät aikaisin ja muut seurueemme palasi heidän mukanaan bussilla laivalle. Meidän perheemme hajaantui ja isommat jäivät meidän kanssamme kiertämään vielä kaupunkia. Tulipa aikamoinen kävelylenkki tehtyä päivän aikana ja kuljettua mäkiä ylös ja alas.

 

Laivamme Silja Europa oli vähän pettymys. Ainoat Ruotsinlaivat, joilla olen matkustanut viimeisten 25 vuoden aikana, ovat olleet Silja Symphony ja Serenade, joissa on ikkunat jopa kävelykannelle. Niinpä ikkunaton perhehyttimme oli masentava. Lisäksi verrattuna noihin samaisiin Tukholman laivoihin ravintolat olivat aikamoinen järkytys. À la carte -ravintolassa eli Grillissä alkupalat ja jälkiruoat seisovassa pöydässä olivat ihan hyvät, mutta pääruoaksi oli burgereita, lohta pestokastikkeella sekä pippuripihvejä, kaikkien kera tuli uppopaistetut ranskikset tai bataattiranskikset... Ei ihan odottamaani à la carte -tasoa!

 

 Seuraavaksi illaksi olimme varanneet pöydän buffettiin. Sinne mentiin karjalauman mukana, ovien avautuessa kaikki rynnivät sisään yhtä aikaa etsimään pöytiään. Siinä kului jo vartti. Ihmiset olivat kuin hyeenat tarjoilupöytien kimpussa, jotka olivat kuin varjo sisarlaivojen buffetille. Tuli ihan 80-luvun Ruotsinlaivojen seisova pöytä mieleen. Ruokailuun jäi aikaa vain reilu tunti, joten aika loppui kesken. Näin omin silmin, kuinka tarjoilija heitti kokonaisen tarjottimellisen lihaa roskiin sulkiessaan linjaston. Jälkiruokapöydässä lähti astia kälyn nenän edestä juuri kun hän oli ottamassa astiasta. Lopulta tarjoilijat tulivat komentamaan meidät pois pöydästä, kun meillä oli vielä annokset kesken. Jo varttia myöhemmin oli alkamassa uusi kattaus!

 

 

 

  

 

 

Aamupalabuffet oli aivan bulkkiruokaa ja väkeä tungeksi hirmuisesti, joten emme meinanneet saada pöytää. Maistoin palan leipää (virolaista maissileipää), josta loppu jäi syömättä. Juustot ja kinkut, kuten kaikki muutkin ruoat, olivat halvinta ja huonointa sorttia. Ainoa houkutteleva ruokalaji oli perunasalaatti, ja sen turvin kävelin lounaaseen asti Visbyssä. Seuraavana aamuna menimme kysymään, voisimmeko upgradata itsemme erikoisaamupalalle. Hyvin oli tilaa eikä se maksanut kuin 26 euroa lisää perheellemme. Ja vaikka ruoka oli osittain samaa kuin perusbuffetissa, oli tarjolla myös rouheisia sämpylöitä, chorizoleikkeleitä ja parmankinkkua. Sain vatsani täyteen ja mikä tärkeintä: ei minkäänlaisia jonoja.

 

Ihmettelin, kuinka saman yhtiön laivoilla voi olla niin erilainen palvelutarjonta. Epäilen syyksi sen, että Visbyhyn meni paljon eläkeläisiä ja eestiläisiä. Ehkä he eivät osaa vielä vaatia.

 

Kuten kuvista näkyy, mukaan olin pakannut valtavat määrät vaatteita ja kenkiä. Jotenkin nämä viimeiset helteet saavat minut ihan villiksi, tekee mieli käyttää kaikkia rakkaita vaatekaapin aarteita vielä kerran. Ja niitä oli kiva piipahtaa kannelle kuvaamaan auringon laskiessa (ja viimeiset omalla kotipihalla). Mutta onneksi on vielä useammat kesäjuhlat tiedossa, joten toivottavasti ennätän näitä vielä tänä kesänä käyttämään...