Keski-ikäistymistä karttava suurperheen äiti parantaa maailmaa(nsa) kauniilla kipoilla ja vetävillä vetimillä. Hyvää ruokaa, lempidekkareita, kestävää kehitystä ja kriittistä kuluttamista sekä kimuranttia kielillä keikailua siinä sivussa ja silloin tällöin. Tervetuloa kyytiini!
sunnuntai 28. marraskuuta 2021
Syksyn juhla-asuni
perjantai 12. marraskuuta 2021
Juhla-asuni ja kooste kesällä lukemistani dekkareista
En ole tehnyt asupäivityksiä aikohin ja kesän kirjapostauskin on vielä tekemättä. Nykyään palaan lukemiini kirjoihin etsimällä niitä blogistani ja siksi päivityksen unohtuminen on kiusannut minua todella paljon. Viime päivinä olen etsinyt kuumeisesti yhtä kirjaa, jonka muutama vuosi sitten löysin lähikirjastosta, luin ja nautin. Nyt haluaisin tsekata, onko kirjailijalta tullut uusia kirjoja. Mikä ihme vaan olikaan kirjan tai kirjailijan nimi. Luulin tehneeni siitä postauksen vaan en. :(
Aika vähän sain siis nautittua kirjoista, vaikka oli opettajan pitkä loma. Koko kesän aikana saman verran kuin parhaimpina aikoina kuukaudessa. Jotenkin minulla oli niin virta poissa rankan vuoden jälkeen ja tarvitsin lepoa, etten saanut kytkettyä lukuvaihdetta päälle. Syksyllä tuntui siltä, etten ollut vielä lainkaan palautunut edellisestä työvuodesta.
Huomaan nyt syksylläkin, että minulla on jotenkin puhti pois lukemista. Työmatkalla tulee kuunneltua kirjoja, mutta sen sijaan, että menisin iltaisin aikaisin sänkyyn ja lukisin tunnin, keikkuroin ylhäällä viime tippaan ja menen puoli tuntia myöhässä nukkumaan, en saa unta ja nukun aivan liian vähän yössä. Onneksi töissä olen voinut ottaa löysemmin rantein, kun sekä oppilaat että opetusmateriaalit ovat minulle tällä hetkellä tuttuja ennestään ja monista viimevuotisista koronarajoitteista on voitu luopua koulussa. Etukäteen kyllä jo stressaan kevättä, jolloin tunnit lisääntyvät, tulee uusia oppilaita, uudet valmisteltavat tunnit ja lisäksi kevään opetettavissa jutuissa on paljon vaativampaa, enemmän tarkastettavaa ja arvioitavaa.
sunnuntai 7. marraskuuta 2021
Länsirannikkoa pohjoiseen osa 6: Perämerellä viilenee
Pahoitteluni että kirjoittaminen on jäänyt muiden juttujen jalkoihin ja kun riittävän kauan aikaa kuluu, kynnyskin nousee... Minua jäi kuitenkin harmittamaan, että päiväkirjani länsirannikolta jäi kesken. Näin syksyn harmaimpaan aikaan on hyvä aika palata kauniin kesän muistoihin. Joten tässä kesäkirjakooste höystettynä kuvilla Pohjois-Pohjanmaalta: Hailuodosta, Oulusta, Torniosta, Kemistä ja Rovaniemeltä, jonne matkamme päättyi ja jossa hyppäsimme yöjunaan matkustaaksemme takaisin kotiin etelään.
Viimeinen lämmin päivä oli Hailuodossa, jonne jonotimme lossiin pääsyä puolitoista tuntia niiden kanssa, jotka olivat matkalla Bättre folk -hipsterifestivaalit. Piipahdimme majakassa ja syömässä ihanassa pikku ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme Ouluun.
Oulussa vietimme yön, tapasin vanhaa kaveriani lounaalla Sokeri-Jussin ravintolassa ja suuntasimme Tornioon kolmeksi yöksi Mustaparta-hotelliin. Serkkutytön rippijuhlien jälkeen tutustuimme Tornion ja Kemin nähtävyyksiin: siikojen lippoamiseen Tornionjoella, josta on upea näkymä vastarannalle Ruotsiin, sekä Tornion vesitorniin ja kahteen keskiaikaiseen kirkkoon. Hedvig Eleonooran kirkko Torniossa on 1600-luvulta ja aivan upea sisältä, mutta vielä viehättävämpi on Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko 1500-luvulta. Kiinnostavinta kirkossa on toki kirkkoherran muumio, mutta itse kirkkokin on tavattoman kaunis yksinkertaisessa vanhassa asussaan.
Kemissä isot pojat hyppäsivät etelänjunaan ja suunnitelmani oli, että kun autoon tulee tilaa, kierrän vanhojen tavaroiden liikkeitä ja teen löytöjä. Aivan suunnitelma mennyt putkeen, sillä ne liikkeet, joihin olisin ehtinyt, olivat kiinni. Pari kirpparia sentään kolusin ja tein löytöjä. Vanhoja kuohuviinilaseja sekä ihania pitsisiä lakanoita monogrammeineen. Ne olivat selvästi jonkin diilerin pöydästä, mutta olen niistä edelleen todella onnellinen. Pitsilakanat pääsevät pöytäliinoiksi juhliimme.
Torniosta jatkoimme matkaa Ranuan kautta Rovaniemelle. Ranualla lämpötila oli alle 10 astetta eikä meillä ollut kovin lämpimiä vaatteita mukana, joten juoksimme tunnissa eläintarhan peto-osaston läpi. Olisimme halunneet nähdä jääkarhut, mutta ne olivat piilossa sisätiloissa. Edes sutta emme onnistuneet näkemään ja sitten tuli kiire jo palata autolle. Saavuimme Rovaniemelle juuri parahiksi, kun hienostuneella lappiruoalla pröystäilevä ravintola Nili avasi ovensa ja jonne meillä oli pöytävaraus.
Varmistimme tilatessamme, että ehdimme syödä kahdessa ja puolessa tunnissa yllätysmenupaketin läpi, koska meidän on ehdittävä yöjunaan. Kun aikaa oli jäljellä 45 minuuttia, eikä pääruoka ollut vielä edes tullut pöytään, aloimme jo hätäilemään ja kerroimme tilanteen seuraavallekin tarjoilijalle. Pääruoat kun saapuivat pyysimme laskun ja toivoimme, että jälkiruokamme tuotaisiin samanaikaisesti. Ravintola oli täyttynyt ja seurasimme huolestuneina, kuinka keittiöstä kannettiin vai muihin pöytiin. Laskun saimme onneksi maksettua ajoissa, sillä loppujen lopuksi tuskastuneina nappasimme takkimme ja häivyimme autolle. Kun olimme jo kaasuttamassa pois, juoksi tarjoilija peräämme ja huusi, että jälkiruoka on nyt pöydässänne. Me vain huikkasimme takaisin, että ei ehdi, meidän pitäisi olla jo ajamassa autoa junaan...
Toisen pettymyksen koimme Nilin menussa. Vaikka emme saaneet kuulla etukäteen, mitä yllätysmenu pitää sisällään, olimme maininneet tarjoilijalle toiveeksemme, että saisimme maistaa poroa - kun kerran Lapissa olemme. Tarjoilija oli vakuuttanut, että kyllä heillä on aina jossain muodossa poroa yllätysmenussaan. Kenties sitä oli sitten siinä jälkiruoassa, jota emme saaneet, sillä ei sitä ollut muissa annoksissa. Alkupalaksi oli graavi lohta ja mätiä, pääruoiksi lohta ja naudanpihviä. Ehkä ulkomaalaisen mielestä se on eksoottista lappiruokaa, mutta meille ei kyllä mikään ruokaelämys, jota tulimme hakemaan...
Juu, teimme valituksen ja saimme ystävälliset pahoittelut ja kompensaatioksi lupauksen ilmaisista aperitiiveistä ja jälkiruoista, jos palaamme vuoden sisällä. Tuskin tästä lähdemme vuoden aikana Rovaniemelle. Sovimme kyllä että Rovaniemellä anoppilassa käyvät ystävät voisivat käyttää sen puolestamme, mutta näitä ystäviä nauratti, ettei heidän tule käytyä Nilissä. Siellähän käyvät vain turistit...