Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen ruoka. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. elokuuta 2020

Teinisynttäreitä, ulkomailla opiskelua ja nuoren aikuisen kesähame





Meillä vietettiin vastikään kaksia synttäreitä. Ensin teinistämme kasvoi aikuinen, sen jälkeen saimme uuden teinin sukuun, sillä serkkutyttö puolestaan tuli nyt teinivuosiin. Molempia synttäreitä juhlistimme erikseen.

Esikoisemme ei ole vuosiin halunnut viettää synttäreitään, mutta tänä vuonna hän itse kutsui vieraat kahville. Lähisukulaisia lähinnä. Sekä erään rouvan, johon hän tutustui koronakeväänä avustustyön kautta ja jonka puolesta hän on hoidellut pikkuasioita kevään ja kesän mittaan. 

Isä teki tyttären hartaasta pyynnöstä kakun. Äidin tehtäväksi jäi siivoaminen ja kodin kaunistaminen. Tällä kertaa huomioni keskittyi vessaan, pitihän kaikille saada puhtaat pyyhkeet ja muutoinkin hygieenisyys on vallassaan. 




Lisää kuvateksti


Kun synttärikahvit oli juotu ja vieraat lähteneet, lähdimme perheen kesken juhlimaan Beifang-ravintolaan Rauhankadulle. Sen jälkeen kun suosikki kiinalaisemme Vallilan Brokadi muutti konseptiaan ja listalta katosivat Pekingin herkkumme, teki mieli testata uutta ravintolaa. Eivät Beifangin ruoat aivan entisen Brokadin veroisia ole, mutta hyviä olivat kuitenkin. Tilasimme taas niin paljon, että pyysimme loput kotiin (kiinalaisittain da bao) ja herkuttelimme niillä parit lounaatkin.

Kylmät ruoat eli huang gua niu rou (kurkkua ja naudanlihaa) sekä liang ban san si (suikaloitua tofukuorta ja vihanneksia) olivat todella hyviä, yllättäen jopa tulisempia kuin tulisemmiksi mainitut ruoat. Paistettu munakoiso valkosipulilla (hong shao qie zi) oli erilainen kuin odotimme, haikailimme nimittäin Pekingistä tuttua pehmeäksi haudutettua ja valkosipulihunnulla peitettyä munakoisoa.    

Tofutilauksemme tarjoilija vaihdatti, joten oletettavasti saimme tirisevää tofua pannulla (tie ban dou fu), mikä oli todella hyvää. Mestarikokki ayimme tekemää tirisevää possunkylkeä pääsi lähelle hui guo rou. Aina kun mahdollista, minun on saatava öljyssä keitettyä nautaa eli shui zhu niu rou eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Setsuanin pippuri, tähtianis ja chili öljyssä ovat takuuvarma juttu. Hassuinta että inhosin sitä muuttaessamme Pekingiin, kun kaikki ruoat tuntuivat lilluvan samassa punaisessa öljyssä. Olin niin tottunut Singaporen kevyempiin makuihin.





Synttäripäivä oli tyttäremme viimeinen päivä Suomessa tällä erää, sillä aamulla hän lensi Saksaan tentteihin. Hän on opiskellut koko kevään ja kesän etänä Suomesta käsin, mutta nyt hänen oli aika lähteä hoitamaan asioitaan. En ole tainnut kertoakaan, millainen rumba oli saada hänet keväällä Suomeen koronatilanteen alkaessa. Silloin oli lukukauden vaihde ja opiskelijakaverit olivat jo lähteneet kotipaikkakunnilleen, mutta hän oli joutunut jäämään etsimään asuntoa, minkä löytäminen oli aivan uskomaton haaste. Kahteen kertaan hän oli löytänyt alivuokralaishuoneita vain kolme kuukauden pätkissä ja hakenut ja katsastanut useita kymmeniä huoneita. Tästä monimutkaisesta kuviosta minun on kirjoitettava vielä tarkemmin oma postauksensa. 

Silloin kun maaliskuussa koronatilanne paheni Euroopassa, hän pakkasi vähäiset tavaransa huoneen nurkkaan ja sopi huoneeseen palaavan päävuokralaisen kanssa, että saisi jättää tavaransa sinne määräämättömäksi ajaksi. Pysyvänä opiskelijana hänen tilanteensa oli kuitenkin parempi kuin monen vaihto-opiskelijan, joiden opiskelut päättyivät kuin seinään ja jotka ovat kesän mittaan joutuneet palaamaan vain hakeakseen tavaroitaan. Tämä oli niitä aikoja, kun me Suomessakin valmistauduimme sulkemaan koulut ja jäämään etäopetukseen. Finnairin nettipalvelut olivat kaatuneet, puhelin ruuhkautunut ja lentolippujen saaminen oli tuntien jonotuksen takana. Epävarmaa tilannetta tuskaillessani eräs työtoverini ihmetteli, eikö tyttären kannattaisi jäädä Saksaan. Mutta melkein lapsihan hän vielä on ja miten epätoivoinen tilanne olisi ollut silloin, jos hän olisi yksin sairastunut ulkomailla emmekä olisi päässeet auttamaan.  

Onneksi saimme hänet Suomeen eikä hän olisi nyt halunnut edes lähteä. Lapsi oli tullut kotiin! Seikkailtuaan lähes vuoden ulkomailla hän oli oikein tyytyväinen saadessaan asua oman perheen kanssa. Ja koska nyt alkaa lukukauden vaihde, saamme hänet entä pian taas muutamaksi kuukaudeksi kotiin... =D





Skirt // Penny Black (bought as second hand)
Top // Cyrillus





Entä se lupaamani kesähame? Tämä on taas kesäinen löytöni Emmystä. Oikeastaan tilasin sen itselleni, mutta tyttärelle se sopi paremmin ja hän oikeastaan omi sen heti nähdessään. Hänellä olikin kesävaatevajaus, sillä suurin osa hänen vaatteistaan oli jäänyt Saksaan ja siksi hän on kesän aikana yrittänyt omia muitakin minun hameitani.

Hame on sävyltään kivan siniharmaa ja hyvin ohutta puuvillaa. Kankaan pinnassa on aavistuksen himmeää kiiltoa. Mikäli puuvillainen alushame olisi yhtään pidempi, olisin pitänyt sen itse, mutta aavistuksenomaisen läpinäkyvyyden vuoksi luovuin siitä sovinnossa. 






Loppupuoliskon keittiökuvat ovat serkkutytön kotoa. Melkeinpä nämä kuvat voisivat olla meiltäni, hänen äidillään on hyvin samanlainen maku kuin minullakin tavaroiden suhteen ja me molemmat rakastamme niin mummoilta perittyjä esineitä kuin kirpputorien vanhoja aarteita. Tämän kiintymyksen vanhaan olemme jopa siirtäneet lapsillemmekin. Pojista ja tyttäristä polvi vaan paranee ;) 



Tässä vielä meidän pikkuinen 20 vuotta sitten...


tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kiinalaisessa keittiössä

Näitäkin ruokia kokkailimme yhdessä Linnin kanssa ayin reseptillä, kun olimme vangittuina kotiin kuopuksen sairastaessa. 


 
Viipaloitua tofun kuorta ja kiinalaista ruohosipulia (jiucai cao doufusi)




250 g tofunkuorta eli doufu si 豆腐丝
(tätä pitäisi löytyä Hakaniemen kiinalaiskaupasta nimeltä Jia He Asian Food)
 
250 g kiinansipulia eli jiucai 韭菜 (”kiinalaista ruohosipulia”, chinese chives, löytyy ainakin Jia He Asian Foodista)

3 cm kiinalaista sipulia eli dacong (en ole löytänyt Suomesta, tarvittaessa voi korvata kevätsipulilla)

n. 0,5 dl öljyä

1 rkl kum chun soijakastiketta (tai muuta vaaleaa soijakastiketta)

0,5 rkl tummaa soijakastiketta

1 tl kanaliemijauhetta

 
Suikaloi tofunkuori ohuiksi suikaleiksi ja pätki n. 5 cm pituisiksi paloiksi. Leikkaa ruohosipuli viideksi pätkäksi.

Kuumenna öljy pannulla, lisää kiinansipuli ja sekoittele. 10 sekunnin päästä lisää ruohosipulit sekaan. Sekoita käännellen muutaman kerran, lisää sitten tofunkuoret. Sekoittele pari minuuttia.
Lisää soijakastikkeet. Jos tofunkuori on suolatonta, voit lisätä 1/4 tl suolaa. Lopuksi lisää kanaliemijauhe.
 
  
 
 
 
 
Ja tätä teimme myös:
 
Kungpo kana eli Kung bao jiding
 
 
300 g kananrintaa
1 kurkku
20 cm kiinalaista sipulia eli dacong (tai korvaa kevätsipulilla)
kourallinen tulisia suolapähkinöitä
2 rkl chili garlic saucea (Lee Kum Kee)
1 tl tummaa soijakastiketta
1 tl kanaliemijauhetta
1 tl sokeria
1 tl kiinalaista viinietikkaa
jauhoja ja vettä suurustamiseen

 
Kanan marinointiin:
ripaus suolaa
1 tl kiinalaista ruokaviiniä eli liaojiu (cooking wine)
1 tl tärkkelysjauhoa
Paloittele kurkku ja kiinalainen sipuli suupalan kokoisiksi eli noin sentin paloiksi ja pane sivuun odottamaan. 
Pilko kana kapeiksi suupaloiksi ja pane kippoon, lisää hiukan suolaa, kiinalaista viiniä ja tärkkelysjauhoa.
Kaada öljy  paistinpannulle, lisää  kanapalat ja  paista ne paistinlastalla käännellen. Siirrä sitten kananpalat toiseen astiaan. 
Lisää kaksi ruokalusikallista chili garlic saucea pannulle, lisää myös pilkotut kurkkupalat ja kiinalainen sipuli. Lisää n. 1,5 dl vettä. Sekoittele. Lisää kanapalat ja paista käännellen. Katso ettei ruoka kuiva liikaa. Lisää kastikkeet ja mausteet.
Lopuksi lisää sekaan kourallinen tulisia pähkinöitä (chilin kanssa) tai suolapähkinöitä chilin kanssa.
Suurusta.
 
 
 
 






 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pedikyyriä Pekingissä ja ruoanlaittoa: tuliset lootuksenjuuret

 
 






Viime viikkoina olen päivittänyt lähinnä toista, Pekingin elämästämme kertovaa blogiani. Nyt on kuitenkin aika kirjoittaa jotain tänne sopivaa. Muutama päivä vierähti, ettemme viime viikolla päässeet pois Linnin kotoa (sateen ja sairastelun vuoksi). Nämä päivät käytimme hyväksemme laittamalla pekingiläistä ruokaa, ihanan ayini reseptien mukaisesti.

Oli taivaallista asioida vanhassa lähikaupassamme. Kaikki oli vielä melkein ennallaan, aivan kuin ei aikaa olisi vierähtänyt välissä vuosi. Minulla on kaksi kotia kodin ulkopuolella: toinen on lähimarkettimme Suomessa, toinen länsimainen ruokakauppamme Pekingissä. Mutta vielä ihanampaa oli valmistautua tekemään kiinalaista ruokaa. Vaikka kaupasta löytyy kaikkea, amerikkalaisherkuista brittiläisiin ja italialaiserikoisuuksista saksalaisiin spesialiteetteihin, sieltä on vaikea löytää, kun etsii jotain tiettyä. Kuinka monet kerrat olen tuskaillut etsiessäni punajuuria tai tietynlaisia herkkukurkkuja, ostanut monta purkkia löytääkseni etsimäni. Tai hypistellyt purkkeja yrittäessäni löytää neilikoita. Juuri kun olen käynyt hintataistelun lohesta torilla ja saanut käsiini jopa melkein uusia perunoita, en löydä mistään tuoretta tilliä. Tuore salvia on aivan turha haave. Mutta nyt kerrankin, kun etsin aineksia kiinalaiseen ateriaan, kaikki löytyy käteni ulottuvilta, tuskin etsimättä.

Ensimmäisenä sateisena päivänä, lakkautettuani ensin varpaankynteni uudistuneessa salongissa, jossa tunsin olevani kuin kuningatar, otimme tavoitteeksemme kolme ruokalajia. Koska talossa on neljä nälkäistä teinipoikaa, kanaruoan teimme varmuuden vuoksi kaksinkertaisena.






 

 





 


 
Tuliset lootuksenjuuret (hetao chao ou pian he jincai)


Noin 10 saksanpähkinää (liota kuumassa vedessä 2-3 tuntia ja leikkaa neljäksi palaksi)

250-300 g varsiselleriä (vajaa nippu)

250-300 g lootuksenjuurta (niitä löytyy ainakin Hakaniemen kiinalaisesta marketista; lootusta ja varsiselleriä saisi olla yhteensä n. 500 g)

2-3 chiliä maun mukaan (minä käytän pieniä tulisempia, isot ovat miedompia)

20 kpl setsuanpippuria

3 cm tuoretta inkivääriä

2-3 kynttä valkosipulia

3 cm vihreää kiinalaista sipulia, kiinaksi 大葱 dàcōng (pilli- tai ilmasipuli; en ole onnistunut löytämään sitä vielä Suomesta, joten tilalla olen käyttänyt kevätsipulia).

3 rkl öljyä paistamiseen
n. 20 ml vettä

n. 1 rkl vaaleaa soijakastiketta

1 tl suolaa

1 tl jauhemaista kanalientä

 

Leikkaa sellerit vinoon n. 3 cm pituisiksi paloiksi. Halkaise kuorittu lootuksenjuuri kahtia ja leikkaa palat ohuiksi siivuiksi (n. 0,5 cm paksuisiksi). Hienonna chili, sipulit ja inkivääri (voit kuoria inkiväärin tai jättää kuorimatta, kuori on kuulemma erittäin terveellistä).

Kuumenna öljy pannulla. Lisää setsuanpippurit ja muut mausteet, anna tuoksun tulvahtaa niistä (huomaat kun pannulta nousee mausteiden tuoksu) ja lisää sitten pähkinät ja lootuksen palat. Kääntele niitä nopeasti tulikuumalla pannulla hetken ajan ja sen jälkeen lisää loraus vettä (n. 20 ml).

 
Jatka kasvisten reipasta kääntelyä ja lisää soijakastike. Jos ruoka näyttää kuivalta, lisää hieman vettä.

 
Kypsennä lootuksenjuuria yhteensä noin 3 minuutin ajan ja sitten lisää selleri. Ripottele päälle suola ja jatka sekoittelemista käännellen. 
 
Noin 5 minuutin kuluttua lisää kanaliemi jauheena, sekoittele ja maista. Paistoaika on siis yhteensä noin 8 min.  Älä kypsennä liikaa, kasvisten kuuluu olla rapsakoita.

 

Samalla tavalla voi valmistaa myös toisen ruokalajin: marinoitua tofua ja selleriä eli dou gan chao qincai.
(Marinoitua tofua da dou gan  löytynee aasialaisista kaupoista säilöttynä.)

Muut reseptit annan toisena päivänä.