Kirppariostoksia ja kulttuurieroja

 

 

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin alkoi tuntua syksyltä, ihanan kesäisen lämpimän viikonlopun jälkeen.

Toissailtana istuimme naapurinrouvien kanssa t-paitasillamme pihalla yöhön asti, oli pimeää, muttei paleltanut. Vielä eilenkin saimme nauttia lämmöstä, kun istuimme Kanadasta tulleen kummisedän perheen kanssa pihalla, söimme karjalanpiirakoita, savukalaa ja kuskusia, juttelimme tuntitolkulla lasten keskenään pyörähtäessä kaupungilla. Tyttäret ovat pitäneet vuosia yhteyttä kirjeitse, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun he tapasivat toisensa. Ja kuulemma heistä tuntui, kuin he olisivat aina tunteneet toisensa. Sellaista se kirjeenvaihtoystävyys on.

Jälkeenpäin jäin miettimään, kuinka hassua, kuinka erilaisia me jossain määrin olemme, vaikka tavallaan meillä on samanlaiset lähtökohdat. Tämä perhekin on alun perin Euroopasta kotoisin, vaikka lapset ovat nyt ensimmäistä kertaa käymässä Amerikan ulkopuolella. Ensin huomasimme pelkkiä yhtäläisyyksiä, sitten aloimme huomata eroja. Yllättävin ero oli huumorintajussa. Siinä missä meillä arvostetaan kuivaa brittiläistä huumoria, kanadalaisten nuorempi polvi sanoi kokevansa brittiläisten komedioiden hahmot noloiksi. Hassua, koska brittisarjojen fanina minusta tuntuu melkein päinvastaiselta, naiivit amerikkalaissarjojen koheltajat ovat pikemminkin noloja ja jatkuva vauhti, tapahtumarikkaus ja värien kylläisyys tuntuvat lapsille tehdyiltä. Ajatteleeko joku muu samalla tavoin kanssani?

Euroopassa on yleensä totuttu ihmisten erilaisiin aksentteihin. Ihmiset puhuvat eri kieliä ja yhteistä kieltä puhuessaan aksentteja ja ääntämiseroja ei paljon noteerata. Perheen nuorempien jäsenten myötä tajusin, kuinka yksikielisyyteen he ovat tottuneet. Brittiaksenttiakin he ihmettelivät.

Mutta matkailu avartaa ja avaa silmiä. Muutaman päivän jälkeen heitä ei enää pelottanut uusi ja erilainen. Mukanaan he vievät lohikeiton reseptin, savustuspöntön ja paljon hauskoja muistoja. Perheen tytär päätti jopa alkaa opettelemaan suomea!
 
Meidän puolestaan pitäisi lähteä tutustumaan Kanadaan ja sen kulttuuriin.

 

Skirt: Lisa Campione

Top: Rosemunde

Cardigan: Repeat

Illalla vieraiden lähdettyä tuli sade ja viilensi ilman. Tänään minusta tuntui, kuin syksy olisi tullut aivan kertaheitolla. On aika poimia omenat puusta ja kaivaa syysvaatteet esiin.

Tänään otin jo ensiaskeleen kohti syksyisempää, kaivoin esiin tuon kanervanpunaisen silkkitopin ja mustan neuletakin. Neuletakki on muuten sama, joka minulla oli kymmenisen vuotta sitten sekä hääpäivänä että Rooman matkalla ylläni (alakuvat).




"Roomatar" 10-vuotishääpäivämatkalla 2008

Hameen ostin Emmystä muutama viikko sitten. Taas jouduimme palauttamaan muutaman vaatteen sopimattoman koon vuoksi. Eniten minua harmitti Trullin paitamekko, joka koon 38 sijasta oli varmaan pari numeroa pienempi, eikä sopinut minulle alkuunkaan. Sitä olin kovasti odottanut. Anna Suin neule oli myös aika pieni, mutta sen päätin kuitenkin pitää. Näitä syksyisempiä vaatteita tulette näkemään myöhemmin.
 
Tässä on kuitenkin vielä pari kuvaa pellavahameesta, joka oli päälläni eilen, viimeisenä kesäisenä päivänä. Tämä on niitä kesäkuisia ostoksia siltä päivältä, kun tyttären kanssa piipahdimme Töölön Reloveen.

 

Skirt: Premoda

Linen top: Massimo Dutti

Belt: COS

Shoes: Wonders

 

 

Olemme muuten tyttären kanssa tehneet päätöksen, ettemme tänä vuonna ostaisi enää mitään vaatteita uusina. Saa nähdä, pystymmekö pitämään päätöksen. Tähän mennessä ei ole kaupoissa tullut vastaan mitään, mitä olisin halunnut. Olen päättänyt, etten nettikauppoja edes vilkaise. Paitsi Emmyä ja Rekkiä, joita selaan maanantaisin ja torstaisin...