Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevätdekkarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevätdekkarit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Alkuvuoden kuulumisia ja luetut kirjat




Hei taas! Mahtaakohan joku vielä sattua lukemaan tätä blogia, koska blogitauostani on tullut nolon pitkä ja aina vaikeammalta tuntuu aloittaa uudestaan. Päädyin nyt kuitenkin taas päivittämään kuulumisiani, jotta jotakin jäisi talteen, mikäli se toteutuu, että Face ja Insta suljetaan Euroopassa. Blogini on minulle kuin päiväkirja ja myös lista lukemistani kirjoista, mikäli ja kun haluan palata niihin vielä joskus. 

En muista, kerroinko syksyllä muutoksista perheessämme. Neljästä lapsestamme kotona asuu enää ainoastaan kaksi, sillä Kolmonen lähti vuosi sitten lukioon kauas Hämeeseen ja muutti pois kotoa 15-vuotiaana. Enää kotonamme asuu abi ja alakoulun viimeisen luokan aloittavat pojat. Esikoinen opiskelee edelleen Saksassa, ja abimme on myös jo täysi-ikäinen ja pyrkii selvästi tekemään pesäeroa perheeseen. Kovasti näyttää siltä, että vuoden päästä pesästä ovat lentäneet jo kaikki kuopusta lukuunottamatta. Sen sijaan saimme pari vuotta sitten "lainalapsen", uussuomalaisen nuoren, jonka kanssa vietämme paljon aikaamme. Vaikka omien lasten irtautuminen perheestä on surettanut minua äitinä, en ole ehtinyt tuntea ikävää. On ihanaa, ettei poikasten pesänjättö välttämättä tarkoita yksinäisyyttä. Perhe voi muodostua monella tavalla.

Koulujen päätyttyä matkustimme Saksaan esikoista tapaamaan. Siitä kerron myöhemmin. 

Palasimme kotiin juhannukseksi ja sen jälkeen olemme vuoroin mökkeilleet (silloin kun mies pystyy olemaan etätöissä) ja vuoroin olleet kaupungissa. Tänään palasimme appivanhempien luota, mistä tuo alempi kuva on napattu tältä aamulta, paluumatkalla perinteiseltä vety-aterialta Satama-Sannin kojulta. 




Top // Odd Molly
Linen skirt // Arcade (Emmy - bought as second hand)


Kirjalistani kattaa nyt sekä viime talven että kevään kirjat. Siihen nähden lista on ankean lyhyt ja yksipuolinen. Lähes kaikki kirjat ovat työmatkojen viihdykettä kuunneltuina äänikirjoina. Vieraskieliset kirjat ja paperikirjat ovat jääneet lähes täysin, koska iltaisin tulee sängyssä enemmän näpräiltyä kännykkää kuin viihdyttyä mielikuvitusmaailmassa. Listan ainoa ruotsinkielinen kirja ei tosin kerro totuutta, sillä vaikka luin Pastor Vivekan loppuun tänä keväänä, olin lukenut suurimman osan jo vuotta aikaisemmin. Toisaalta minulla on kesken useita kirjoja, joita en vielä paljasta.

       

Suomeksi (äänikirjoina Bookbeat ja Storytel): 


Louise Penny: Three Pines -sarjan osat 4-7:
1. Kiveen hakattu kuolema
2. Kuolettava kertomus
3. Kuolleet haudoissaan
4. Petollinen valo


Costello & Richards: Mydworthing mysteerit -sarjan osat 1-6:
1. Laukaus yössä
2. Pieni yömurha
3. Lontoo kutsuu
4. Naamiomurha
5. Kuolettava kuorma
6. Lentäjätär vaarassa


 sekä:


 Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti (sarjan 2. osa)
Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa
Nita Prose: Huonesiivooja



Ruotsiksi: 

Annette Haaland: Pastor Viveka och feministerna på Stockrosvägen (sarjan 4. osa)

Paperiversiona:
Carter Dickson: Valkoisen luostarin murhat
Terttu Autere: Kuolema Eedenissä



Pastor Viveka -sarjan 4. osa oli pettymys, etenkin mahtavan ensimmäisen kirjan jälkeen. Carter Dicksonin luin, koska olen vuosia etsinyt nuoruusvuosina lukemaani dekkaria, joka oli ensikosketukseni kielihistoriaan ja toivoin tämän olevan se. Etsimääni kirjaa en löytänyt, mutta ihan viihdyttävä ja luulen lukeneeni tämänkin nuorena. 

Louise Penny ja Richard Osman - näitä kahta ei voi kuin suositella!  
 

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Punaisen prinsessan jäljillä ja muita keväällä luettuja


Hei vaan! 

Kirjapäivitykseni pläjähtää nyt kerralla, sillä minulla on tekemättä se kolmen kuukauden ajalta: maalis-, huhti- ja toukokuulta. 

Täytyy sanoa, etten enää muista, mitkä kirjat luin milloinkin. Aika vähän tuli itse asiassa edes luettua, koska illatkin kuluivat työn merkeissä ja usein kellahdin sänkyyn ottamatta kirjaa käteeni. Aika vähän ennätin kuunnellakaan, varsinkaan loppukevään aikana. 

Maaliskuussa siivousinnostuksen voimin kuuntelin kyllä useita Matthew Costellon ja Neil Richardsin Cherringhamin mysteerit -sarjan lyhytdekkareita, jotka ovat noin kolmen tunnin pituisia, juuri sopivasti "yhden urakan mittaisia". Kirjat on suomennettu, mutta Midsomerin murhien faneille tiedoksi, että osan englanninkielisistä äänikirjoista on lukenut Neil Dudgeon alias rikosylikomisario John Barnaby. Kuullakseni hänen äänensä oli tietysti tilanteesta riippuen kuunneltava osa englanniksi. Sen seurauksena huomasin erään valitettavan puutteen Storytelin laskurissa. Minulla on nimittäin "max 20 h kuussa" -sopimus, johon sisältyy siis tämän verran kuuntelu- ja lukuaikaa. Laskuri näköjään mittaa ajan kirjan etenemän mukaan eikä sen mukaan, mitä sitä on todellisuudessa kuunneltu. Kirjatarjonnasta ei selviä sarjan osien järjestys, mutta kun lukee tai kuuntelee kirjan loppuun, palvelin tarjoaa asiakkaalle seuraavaa osaa. Kuuntelen välillä tarinoita suomeksi ja välillä englanniksi, ja kun haluan vaihtaa kieltä, on hankala tietää, mikä on sarjan seuraava osa. Helpoin tapa selvittää se on kelaamalla pikakelauksella toisella kielellä luettu kirja ja sen jälkeen palvelin tarjoaa minulle haluamani osan. 

Joskus myös kirjat kelautuvat taskussa vahingossa kesken kaiken alkuun ja joudun kelaamaan ne uudestaan eteenpäin löytääkseni kesken jääneen kohdan.  Valitettavasti laskuri ei tunnista kelaamista vaain laskee tämän kuunnelluksi ajaksi. Niinpä maaliskuussa kävi niin, että Storytelin tilaukseni 20 kuuntelutunnin aika päättyi, kun olin todellisuudessa kuunnellut alle 10 h.    

En saanut aikaiseksi valittaa, vaan kuuntelin loppuun Bookbeatin vastaavan 20 h Basic-tilaukseni ja kun olin kuunnellut sen loppuun kesken maksukauden, vaihdoin Basicin Standardiin eli tein 100 tunnin sopimuksen (14,99 €). 




Bookbeatista kuuntelin pari saksankielistä pehmodekkaria, joista lempisarjani on yhä edelleen Christiane Franken ja Cornelia Kuhnertin, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjanmeren rannalle Itä-Friisiaan ja kertovat  opettaja-Rosasta, poliisi-Rudista ja postiljooni-Henneristä, joiden tielle sattuu aina ruumiita. Tässä sarjassa on samanlainen humoristinen ote kuin ruotsalaisilla Christina Olsénilla ja Micke Hansenilla Mord i Falsterbo -sarjassa. Jos saksa ja ruotsi luistavat ja tykkäät pehmodekkareista, kannattaa ehdottomasti kuunnella ja lukea näitä sarjoja!

Automatkoilla kuuntelemistani suomenkielisistä minun on hehkutettava löytöäni. Nappasin sen jonkun saksanopettajan suosituksen ja täytyy sanoa, että kyseessä on todellinen germanistin ja Saksan ystävän ilo, nimittäin suomalaisen Antti Vihisen uutuusdekkari Punainen prinsessa. Antti Vihinen on musiikkitieteen tohtori ja häneltä on aiemmin ilmestynyt musiikkiaiheisia teoksia. Valtiotieteen maisterinopintonsa hän on kuitenkin suorittanut aikoinaan Hampurin yliopistossa ja myöhemmin työskennellyt Saksassa professorina, joten perehtyneisyys saksan kieleen ja saksalaiseen yhteiskuntaan näkyy tarinan juonessa. 

Vihusen esikoisdekkarissa Tampereelta Pyhäjärvestä löytyy hukkunut vainaja, jonka poliisit tunnistavat lukioaikojensa kauniiksi saksanopettajattareksi. Selviää, että tämä Helga Conrad onkin 80-luvulla kadonnut, punaisena prinsessana tunnettu RAF-terroristi Alina. Tampereen poliisivoimat, keski-ikäiset komisariot Berglund ja Ruokolahti "Ruokoton", päätyvät selvittämään punaisen armeijakunnan eli Baader-Meinhof-ryhmän historiaa, nykytilaa ja Alinan murhaa yhdessä Saksan tiedustelupalvelun kanssa.

Alina, kuten poliisitkin, ovat Antti Vihisen mielikuvituksen tuottamia henkilöitä, mutta kirja pohjautuu yksityiskohtaiseen historiatietoon punaisesta armeijakunnasta. Minulle selvisi hyvin paljon uutta tietoa ryhmän toiminnasta ja tapahtumista, joista iltaisinkin googlettelin lisätietoja. Saksanopettajana ja kielen suurena ystävänä oli ihana kuunnella saksankielisiä pätkiä, jotka lukija tosin luki melko suomalaisittain ääntäen, vaikkakin kieltä oletettavasti opiskelleena. 

Parasta antia tässä kirjassa on kuitenkin sen huumori, jota ilman tällainen terroristi-toimintajännäri olisi jäänyt minulla lukematta. Ruokoton, joka muistelee haikeana teinirakkauttaan Fräulein Helgaan (kuka muistaa vielä M.A. Nummisen Helga-neidin kylvyssä?) ja latelee Saksan tiedustelupalvelun johtajille latteuksia approbatur-saksallaan, on täydellinen karikatyyri leppoisasta tamperelaispoliisikomisariosta. Tuo aivan mieleen Joel Rinteen Mika Waltarin Komisario Palmuna.    

Mainitsemisen arvoinen on myös Kanadan-ranskalaisen Joël Dickerin esikoisdekkari Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jota jo vuosia sitten ylisti eräs vanha ystäväni Facebookista ja joka on siitä lähtien ollut lukulistallani. Kirja on pitkä, mutta erittäin mukaansatempaava jännittävine käänteineen. Kuuntelin heti perään seuraavankin osan Marcus Goldmanin muistelmista, jonka sain päätökseen siivotessani luokkaani koulujen päätyttyä.   





Keväällä lukemani/kuuntelemani kirjat:

suomeksi ja englanniksi: 

Matthew Costello ja Neil Richards: Cherringham mysteries osat 3-12 (englanniksi lukijana Neil Dudgeon alias John Barnaby, löytyy Storytelistä)

1. Murha kuunvalossa

2. Haudattu mysteeri

3. Viimeinen juna Lontooseen

4. Mabbin tilan kirous

5. Viimeiset juhlat

6. Lumisokea

7. Kohtalokas näytelmä

8. Tappava tunnustus

9. Veitsenterä vedessä


englanniksi (Storytel):

Shéa MacLeod: Lady Rample Steps Out (Storytel) 20-luvun epookkidekkari


suomeksi (Bookbeat ja Storytel): 

1. Antti Vihunen: Punainen prinsessa

2. Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta


saksaksi (Bookbeat): 

1. Gisa Pauly (Mamma Carlotta, Teil 3): Tod im Dünengras

2. Christiane Franke ja Cornelia Kuhnert (Henner, Rudi und Rosa, Teil 6): 

Zum Teufel mit den fiesen Friesen