lauantai 17. elokuuta 2019

Kuvamuistoja kasarilta ja ysäriltä

 

Etsin kesällä yhtä vanhaa valokuvaa, jonka olin luvannut skannata englantilaiselle ystävälleni. Muistin nähneeni kuvan viime vuonna, kun olin edellisen kerran kaivellut vanhoja valokuvia. Sitä kuvaa en kuitenkaan löytänyt, vaikka kävin läpi kaikki albumit, joista kuvittelin sen löytyvän. Sen sijaan löysin paljon muita, joiden luulin kadonneen aikapäiviä sitten.


Minä 15-vuotiaana itse kehittämässäni kuvassa

 
Sattumalta juuri samana päivänä Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia muisteli kadonneita asioita 80- ja 90-luvuilta ja pohti, mitä niistä kaipaa. Minun täytyy myöntää, etten kaipaa niistä mitään. Hetken tosin katselin kaihoisasti noita kuvia ja mietin, kuinka silloin olin niin nuori.



V. -88 kielikurssilla Cambridgessä, illalla ulos lähdössä

Mutta hetken tuumittuani mietin, etten koskaan tuolloin ollut niin onnellinen kuin tänä päivänä. Tuolloin kaikki oli vielä niin epävarmaa, oli lukio ja ylioppilaskirjoitukset edessä, miten niistä selviäisin, saisinko opiskelupaikan?

Pääsin opiskelemaan mieleistäni alaa, mutta valmistuisinko? Saisinko töitä?


Vuonna -89 tai -90 huoneessani lapsuudenkodissani 


V. -90, se ainoa otos ja kuvaajan sormi edessä


Thassos kesällä -90



Oli suhde, joka päättyi. Tuli uusia suhteita, lopulta tapasin ihanan miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Mutta vielä naimisiin mentyämme meillä oli kinaa pienistä asioista. Olisinpa silloin voinut tietää sen minkä tänä päivänä: että kinaaminen päättyisi ja kahdenkymmenen vuoden päästä meillä olisi onnellinen avioliitto ja neljä ihanaa lasta!



Singapore vappuna -95

Yläkuvassa minulla on ylläni itse ompelemani paita sekä hurjan kallis ostokseni, MaxMaran leninki alennusmyynnistä ja joka minulla on yhä (kuvattu täällä viime kesänä). Taidamme olla palaamassa Suomalaisten vappujuhlista.


Majestic Hotel Melakassa toukokuussa -95




 
Oi kunnianarvoisa Majestic Hotel, jossa Markus Lehtipuu kävi kirjoittamassa matkaoppaitaan. Yövyimme siellä kahteen otteeseen, silloin kun se vielä oli vanha siirtomaa-ajan hotelli lähes alkuperäisessä asussaan eikä lattioille tai suihkuun ilennyt astua ilman tossuja. Nykyisin se on käynyt saman kasvojenleikkauksen kuin Singaporen Raffles-hotelli ja on 5 tähden hotelli
 
Muutamaa vuotta myöhemmin kuuntelin matkailualan opiskelijana kuuntelin Markuksen luentoa Joensuussa ja paluumatkalla tapasimme pikajunan ravintolavaunussa ja höpöttelimme Malesiasta ja Singaporesta koko junamatkan ajan.




Singapore -95 tai -96



Loma Suomessa -95


On toki asioita, joiden toivoisin olevan toisin. Vakituista tointa minulla ei ole edelleenkään, mutta on työpaikka ainakin seuraavaksi vuodeksi. Kuten on ollut jo viimeiset vuodet. Äitini sairautta en olisi osannut tuolloin edes ennustaa ja toivoisin, että hän olisin saanut pitää hänet. Kaikki ei voi olla täydellistä, mutta on kuitenkin paljon paremmin kuin nuorena kuvittelin.

Voi kun kaksikymppisenä olisin sen tiennyt!


Reppureissaajat kosinnan jälkeen -97
Taj Mahal helmikuussa aamuvarhaisella. Olemme majoittuneet yöksi torakkahotelliin ja ajaneet riksakuskin kyydissä läpi kaupungin nähdäksemme auringonnousun Taj Mahalin ylle. Olemme saapuneet etelästä eikä meillä ei ole riittävästi lämpimiä vaatteita, paleltaa, väsyttää ja minua kiukuttaa. Auringon noustessa mies polvistuu eteeni ja kosii. Jälkeenpäin sanoi kyllä harkinneensa asiaa vielä kerran uudestaan, että noinko kiukkuisen akan hän ottaa...



Kihlapari samana päivänä 

Taj Mahalista palattuamme vaihdoimme kihlajaispäivän kunniaksi kaupungin toiseksi kalleimpaan hotelliin, jossa ovat asuneet monet julkkikset. Kun muut vieraat noudettiin limusiineilla, meidät nouti aina sama riksakuski. Vilustuin Taj Mahalilla ja loppumatkan olin kovassa flunssassa.



Palatsihotellin sviitti Jaipurissa



Halusin kerran elämässäni yöpyä intialaisessa palatsissa ja siihen tuli mahdollisuus kohtuuhintaan Jaipurissa. Sitten meille näytettiin hotellin sviitti ja siihen kaatui matkabudjetti. "Miksi asua kuin prinssi, kun voi asua kuin ruhtinas", totesi sulhaseni. Rahat loppuivat parin päivän päästä, visa-kortti ei toiminut ja tuli jännittävät paikat, selviämmekö junalla Delhiin...

Millaisia ovat sinun kasari- ja ysärimuistosi? Vieläkö kaipaat noita aikoja vai katseletko vanhoja kuvia naureskellen, ettei koskaan enää...?

tiistai 13. elokuuta 2019

Kesäisiä pehmodekkareita naapurista osa 2: Murha maalaisidyllissä

Vielä on kesää jäljellä, lauloi Mamba. Se lienee myös elokuun soitetuin kappale koulujen aamunavauksissa.

Vielä sitä kuitenkin on ja toivottavasti myös aikaa lukea. Minä ainakin luen aina iltaisin kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Siksipä jatkan kuukausi sitten aloittamaani ruotsalaisten kirjojen vinkkausta, sillä esittelemättä on vielä kolme kesäistä kirjaa, joita olen lukenut tänä kesänä. 

Ensimmäinen on Marie Bengts, jonka suomennokseen Murha maalaisidyllissä törmäsin viime syksynä kirjamessuilla. Sen kansi houkutteli tutustumaan ja lainasin kirjan alkuperäiskielellä ruotsiksi kirjastosta. 





En sax i hjärtat -kirjan tapahtumat sijoittuvat 50-luvun smoolantilaiskylään ja kertoo muotisuunnittelijaksi halavasta Hannahista, jonka ura on on hänen pettymyksekseen tyrehtynyt taidokkaaksi ompelijaksi. Naisena kun eteneminen on vaikeaa, jopa muotialalla. Vuosia sitten Tukholmaan lähtenyt Hannah Lönn palaa kylään auttamaan sairastunutta tätiään. Sivusta ja ulkopuolisena hän seuraa kylän asukkaiden elämää:  ahdasmielisyyttä, juoruilua ja silti yhteen hiileen puhaltamista, kun on kyse ulkopuolisisten - kuten rikostutkijoiden - sekaantumisesta kylän asioihin. Heinäkuun lopun helteissä painiva kylä valmistautuu kahden nuoren häihin, mutta pinnan alla kytee. Kaikki ei ole niin onnellista, kuin annetaan ymmärtää. Ylimpänä mestarina soppaa hämmentämässä toimii eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja, ikäneito Asta Granqvist, joka on toimelias saamaan muiden asiat järjestykseen. Ja sitten tapahtuu murha...  

Juoni etenee useamman minä-kertojan suulla. Kylässä on useampia omintakeisia hahmoja ja minulle ne tuovat muistot lapsuuteni mökkipaikkakunnan erikoisista ihmisistä. Ja siitä, kuinka pienessä yhteisössä erikoisiakin hahmoja arvostetaan ja kunnioitetaan, he ovat tärkeä osa yhteisöä. 50-luvun miljöön kuvaus on mielenkiintoista, onhan se aikaa jolloin omat vanhempani ovat olleet pieniä, isovanhempani puolestaan samanikäisiä kuin kirjan Hannah. Teksti on sujuvaa ja kirja säilyttää otteensa ja jännityksen lähes loppuun saakka. Murhilla ei mässäillä, itse tekoa ei kuvailla kuten ei ruumiidenkaan rikosteknisiä yksityiskohtia vaan ainoastaan löytäjänsä silmin. Eli pehmodekkari minun makuuni.

Valitettavasti sarjan alkuperäisteokset eivät ole kansiltaan yhtä houkuttelevia kuin ensimmäisen osan suomennos, joka toivottavasti ei ole vain vetävä vaan on säilyttänyt myös alkuperäisteoksensa vedon.

Suosittelen kirjaa lämpimästi ja itse aion piakkoin hankkia kirjailijan uusimman teoksen, Hannah Lönnin uusista vaiheista kertovan jatko-osan Döden klär i domino. Kirjat löytyvät myös pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmästä.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Elokuisia viikonloppuja: kaksi juhla-asua ja ihania ruokia





Viime viikolla opettajan pitkä kesäloma päättyi ja arki alkoi heti. Perjantai-iltana lähdin taas tuttuun tapaan vasta seitsemän jälkeen töistä...  

Kesä jatkuu kuitenkin vielä ja onneksi myös säät kesäisinä (paitsi tänään). Ohjelmaa ja juhlaa riittää jokaiselle elokuun viikonlopulle ja putki jatkuu vielä syyskuussa, jolloin vietämme Kakkosen rippijuhlia. Tässä viimeisten kahden ihanan viikonlopun kuvasatoa. Viikko sitten olin serkkuni nelikymppisillä tässä tummansinisessä pitsimekossa, joka on toinen vaihtoehtoni päälleni myös Kakkosen rippijuhliin. Mikäli silloin vielä näin avoimessa asussa tarkenee...






Viime viikolla sää vaihteli. Meidän oli tarkoitus pyöräillä serkkuni juhliin, mutta aamulenkillä sormia palelsi niin, että sormikkaita kaipasin lämmikkeeksi. Iltapäivällä istuin tuntikausia serkkuni lämpimällä terassilla tässä avoimessa asussa.






Eilen ajoimme ystäväperheen mökille, jossa vietimme ihanan aurinkoisen ja lämpimän päivän herkutellen, saunoen ja seurustellen. Järvivesi tuntui niin lämpimältä että! 







Kyllä taas totesimme, kuinka herkullista suomalainen ruoka on. Turhaan Berlusconi mollasi meidän ruokaamme ja ivaili, kuinka suomalaiset eivät edes tiedä mitä prosciutto on. Eipä graavilohi yhtään jää prosciutton varjoon... Savukalasta puhumattakaan!
  








Suomalaiset saisivat kyllä muistuttaa nuorisoaan siitä, kuinka mökillä elellään ja otetaan muut huomioon. Myöhään yöhön vastarannan mökkeilevä nuoriso piti huolta koko lahden musiikkitarjonnasta ja aloitti taas aamupäivällä meidän pakkaillessamme autoa. Onneksi tällä kertaa tarjonta oli Queeniä eikä teknoa, kuten juhannuksena oli kuulemma ollut. Omille teinipojilleni huomautin, että kun joskus mökkeilette omien kavereittenne kanssa, muistakaa tämä: naapurien ei tarvitse sietää teidän musiikkivalintaanne eikä kuunnella teidän riitojanne! Pojat nyökkäsivät ymmärtäväisinä. 



  




Sattuipa meillä myös hääpäivä viimeisten viikkojen aikana. 21. sellainen. Kahdenkeskistä matkaa emme ole tehneet sitten yhteentoista vuoteen, mutta joka vuosi käymme sentän kahdestaan syömässä. Tällä kertaa kohteemme oli sama kuin viime vuonna eli Holiday Sipulin yhteydessä. Herkullinen octopus oli jäänyt mieliimme herkullisena makumuistona. Tällä kertaa paikka oli kuitenkin pettymys. Ruoka oli kyllä hyvää, vaikkei kuitenkaan ikimuistoista (mansikka on kadonnut tahinikukkakaalista ja se on sääli). Ravintolassa raikasi musiikki niin kovaa, että pyysimme siirtoa pöydästämme ravintolan perukoille kauas kajareista. Ja jotenkin kaikki oli vähän liian rentoa minun makuuni hääpäivän suhteen. Ennemmin tänne voisi tulla arkiaterialle, mutta hääpäivänä haluaisin vähän juhlavampaa. Kaikki kannettiin pöytäämme kerralla ja sitten olimmekin syöneet ateriamme yhdessä hujauksessa. Hyvä puoli siinä toki oli, että pääsimme nopeasti pois metelistä. Poikkesimme sitten mummotunneliin lasilliselle ja juttelemaan kahden kesken. Hyvin meillä juttua riittää keskenämme yhä edelleen - 25 yhdessäolovuoden jälkeen!












Tänäänkin meillä on erityinen päivä: tänä iltana esikoisemme saapuu ulkomailta, jossa hän on ollut koko kesän töissä. Ellei myöhästy, hänellä kun on tapana jättää lähtö viime tippaan. Eli rauhassa emme saa odottaa vielä tänäänkään. 

Nyt täytyy kerätä kaikki Nerf-pyssyt pois tyttären sängyn vierestä. Tuskin hän on nukkunut ne vieressä ja ne voisivat paljastaa, että joku muu on lainannut hänen sänkyään.

Yhdessä emme ennätä hänen kanssaan juhlia, hän saapuu niin myöhään, että minun on mentävä jo aikaisemmin nukkumaan jaksaakseni aamulla herätä aikaisin pitkään työpäivään!

Vieläkö sinulla on lomaa jäljellä vai joko on arki alkanut?

lauantai 10. elokuuta 2019

Farkkuleninki ruotsalaisittain #lempivaatteeni




Mikä on ollut tämän kesän lempivaatteeni? Jos ei lasketa sitä valkoista second hand -hametta, joka on vilahdellut tämänkesäisissä kuvissanikin jatkuvasti - milloin Napolissa, milloin missäkin -, on se varmasti ollut tämä Laura Ashleyn farkkuleninki. Viime kesänä esittelin jo tämän kaivettuani ikivanhojen vaatteitteni varastoa ja löydettyäni tämän sieltä. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen se pääsi jälleen käyttöön Gotlannin matkallamme



Tänä kesänä siitä tuli matkustusvaatteeni numero yksi. Jok'ikisellä kerralla, kun vaihdoin paikkakuntaa ja maata junalla, bussilla tai lentäen, matkustin tässä leningissä. Lisäksi vadstenalaiset varmaan luulevat, etten muita vaatteita omistakaan. Leninki on niin helppo, rento ja mukava päällä. Se ei rypisty eivätkä pienet tahrat tai nuhruuntuminen erotu. Koska se ulottuu nilkkoihin, lämmitti se myös silloinkin, kun kulkuneuvossa helteisenä päivänä ilmastointi jylläsi täysillä. Jos oikein tuli viileä, saatoin piilottaa alle lyhytlahkeiset leggarit. Ylävartalon peitoksi oli helppo vetäistä neule päälle. Helteessä ohuehko ja leveähelmainen leninki puolestaan on mukavan vilpoisa. Pyöräillessäkin se päällä on helppo polkea eikä helma jäänyt kertaakaan pinnojen tai ketjujen väliin.




Kaunis hopeavyöni on jossain kadoksissa, joten kaivoin somisteeksi tuon keltaisen nahkavyön. Siitä tyttärellä riitti naurunaihetta matkallamme Ruotsissa: "Äiti, sä näytät ihan Ruotsin lipulta!"