tiistai 17. heinäkuuta 2018

Arvovieraita ulkomailta

 

 










 
 
 
Olemme viime päivinä saaneet isännöidä tärkeitä ulkomaalaisia vieraita. Ja nyt en puhu Trumpista ja Putinista tai heidän liepeillään pyörivistä kansainvälisistä toimittajista. Ei, vaan meillä on samanaikaisesti ollut omat tärkeät vieraamme.
 
25 vuotta sitten opiskelin lyhyen ajanjakson Saksassa ja tuolloin vuokrasin yleisiltä markkinoilta huoneen talosta, jossa asui saksalaisia opiskelijoita. Muutaman tytön kanssa keräännyimme aina iltaisin talon yhteiskeittiöön juomaan teetä ja pulisemaan. Meitä yhdisti etenkin vitsailu vuokraisäntämme kustannuksella, joka oli hyvin erikoinen tyyppi ja jota todellisuudessa pelkäsin suunnattomasti. Jälkeenpäin sanoisin häntä pedofiiliksi, joka meidän kannaltamme onneksi oli kiinnostunut vain aasialaisista tytöistä. 
 
B oli yksi kämppäkavereistani ja "keittiöntytöistä" ja se, jonka kanssa olen eniten pitänyt yhteyttä. Hän vieraili meillä Singaporessa ja oli Suomessa häissämme. Viimeisen kerran tapasimme 19 vuotta sitten entisen kämppäkaverimme A:n häissä Etelä-Saksassa, jossa olimme melkein kaikki keittiöntytöt paikalla. Tämän jälkeen yhteydet ovat katkenneet ja välissä minulla ei ollut yhteyttä yhteenkään vanhaan kaveriini. Onneksi osoitteeni ovat säilyneet aika muuttumattomina ja vanhoistakin osoitteista on posti kulkeutunut eteenpäin, ja siten olemme taas A:n ja B:n kanssa yhteyksissä tänä päivänä.
 
Ja niin B, joka nykyään asuu Sveitsissä ja on naimisissa ruotsalaisen miehen kanssa, ilmoitti saapuvansa perheineen heinäkuun puolivälissä Suomeen. Heidän epäonnekseen Putin ja Trump valitsivat saman ajankohdan ja paikan. Sunnuntaina saapui siis useammat arvovieraat Suomeen, ensin B ja miehensä H ja poikansa R aamulla lautalla Travemündestä, illalla puolestaan Trump ja Melanie.
 
Me palasimme mökiltä sunnuntaina iltapäivällä ja järjestimme olohuoneen pikavauhdilla vieraskuntoon sekä hommasimme ruoat kaupasta. Kuuden maissa menimme vieraita vastaan ja kyllä täytyy sanoa, että jännitti. Onneksi B on yhtä välitön kuin ennenkin ja miehensä samanlainen. Nuorempia poikiamme ujostutti kovasti, etenkin kun selvisi, ettei kuopuksen ikätoveri R puhu englantia, joten Kolmonen joutui tulkkaamaan heikolla saksan ja ruotsin taidoillaan. Minä kovasti toivoin, että nyt hänen kielitaitonsa kohoaa supervauhtia, mutta taitaapa käydä niin, että R puhuu lähtiessään parempaa englantia kuin omat poikani saksaa tai ruotsia!
 
Viimeiset päivämme ovat siis kuluneet enimmäkseen B:n perheen seurassa ja vähemmän valtionpäämiesten. Eilisaamun olimme tosin kotosalla kaukana hälinöistä. Mieheni seurasi uutisia, minä puolestaan nautin pihalla lämmöstä ja kirjoittelin blogiani. Samanaikaisesti B:n perhe risteili Helsingin edustalla ja kärsi kaikin tavoin silmäätekevien vuoksi tehdyistä erikoisjärjestelyistä. Illalla menimme yhdessä Linnanmäelle, missä oli todella mukavan rauhallista. Ei jonoja mihinkään, ravintolassakin olimme illalla ainoat asiakkaat! Kuopuksella kesti lämmetä, siten ettei hän ehtinyt kuin pariin laitteeseen ja kitisee tänään, että Lintsille pitäisi mennä uudestaan.
 
Kuvat eivät tee oikeutta, mutta yhteen ääneen totesimme Lintsin säilytettyine kallioineen ja kukkaistutuksineen todella kauniiksi aavistuksen hämärtyvässä kesäillassa! Muutoinkin vieraamme olivat ihastuksissaan, laitteeksi muunnettu vanha vesisäiliökin sai huippupisteet loistavasta ideastaan. Vanhaan vuoristorataan he eivät kuitenkaan uskaltautuneet, vaikka kehuin sitä todella tunnelmalliseksi eikä liian pelottavaksi.
 
Kun pieniltä pojilta kysyttiin, mikä oli Lintsillä parasta, vastaus tuli kuin tykinsuusta: vesilabyrintti! Kaikista hienoista maksullisista kohteista pienistä pojista ilmainen paikka oli hauskin. Läpimäriksi kastuneet pojat raahasimme sitten Funky Kitchen -ravintolan terassille syömään.
 
Tänään vietämme rauhallisen kotipäivän, sillä B:n perhe seikkailee turistinähtävyyksissä. Kuulemma Temppeliaukion kirkko, Uspenski, Tropicario ja Korkeasaari ovat listalla. Me valmistaudumme kotona iltaan, jolloin he tulevat taas meille grillaamaan. Aivan varmasti kun pieneltä R-pojalta kysytään, mikä oli parasta Helsingissä, tulee vastaukseksi se, kun he olivat meillä kylässä. Meiltähän löytyy kaksi leikkikaveria sekä Legotaivas!
 
Vielä pari pientä kommenttia valtiovierailuun, josta katsoin parhaat palat televisiosta. Siis Melanien ja Jennin yhteistapaamisen. Onhan kumpikin kaunis ja hyvinpukeutuva nainen. Mietin, että ilmastonmuutos osoittautui varmaan selväksi amerikkalaisparille, olihan Melanie nätissä, mutta selvästi turhan lämpimässä talvitakissaan varautunut paljon kylmempään ilmastoon.
 
Vaikka somessa on kuulemma kommentoitu Jennin vaaleansinistä perhosmekkoa liian arkiseksi kesämekoksi, ei se sitä ole. Olen itse hiplaillut tuota Jennin Andiata-leninkiä Stockmannilla, ja aavistuksen kiiltävänä brokadikankaana se on tosi kaunis juhlaleninki. Mielestäni turhan paksu suomalaisiin kesäjuhliin, parhaimmillaan se olisikin kylmässä ilmastoinnissa, eli eilen varmaan nappivalinta: kylmäksihän piti Mäntyniemen ilmastointi varmaan säätää, jotta Melanie selvisi hien virtaamatta loroina kasvoillaan.
 
Facebookissa nauratti eräs keskustelu Melanien nahkahousuista, joita minäkin olin kummeksuen Hesarin kuvasta tuijottanut: miksi ihmeessä hänellä oli minihame ja alla leggarit (tai leKKarit, kuten eräs kommentoi). Että eikö se ole jo pois muodista. Vasta sitten tajusin, että kyse olikin nahkahousuista, joissa jäi iso vekki etumukseen. Itse kun yritän olla tarkka vaatteiden istuvuudesta, ihmettelin kovasti, kuinka huonosti istuvat housut oli kyseinen the First Lady valinnut. Vaikka vahinko-ostoksia tulee meille kaikille ja välillä asuvalinnat vain menevät pieleen. Tai kuten eräs totesi Facebookissa: "Ehkä ne olikin puettu väärinpäin! Tullut kiirelähtö. Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä..."
 
Poliittiseen antiin en puutu, se lienee tullut kaikille sanomalehdistä jo selväksi.
 
Virallisempi vierailu on päättynyt, meidän vierailumme jatkuu vielä pari päivää. Sen jälkeen palaan taas blogissani mökkimuisteloihin.
 
P.S. Lounaskuvassa on muuten Päivityksiä-blogin ystävältäni oppimani raparberi-vuohonjuustosalaatti, joka on nyt minun tämänhetkinen hittini. Sitä tarjotaan myös tänä iltana vieraillemme. 
 
 

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Onnellinen rantapäivä ystävien kesken

 
 
 
 
 
 
 
 
  
 
 
  

Tässä kuvia perjantailta, jolloin ystäväperhe Kiinasta vieraili luonamme mökillä. Kuten arvata saattaa 8-12 -vuotiaiden mielessä ei ollut kuin uiminen - tai ennemminkin vedessä pulikoiminen. Mitä voltteja he pyöräyttivätkään veden alla ja purjehtivat uimalautoillaan niin, että jouduimme koko ajan huutamaan: "Rantaa kohti!"

Tuli ihan mieleeni parhaat muistoni lapsuudesta.  Minä ja veljeni olimme oikeita vesipetoja, aina uimassa ja temppuja tekemässä. Siis itse uiminenhan oli tylsintä puuhaa, vaikka aika mestariuimareita olimmekin (minä olen jopa uimamaisteri). Paljon hauskempaa oli temppujen tekeminen ja hyppiminen, parasta hyppääminen viidennestä kerroksesta. Sellaista uimatelinettä meillä ei toki mökkirannassa ollut, mutta laituri kuitenkin. Ennen kuin laituri rakennettiin, hypimme isän tekemän lautan päältä veteen. Siinä ei tosin ollut mitään kellukkeita, vaan se upposi heti, kun sen päälle yritti kiivetä. Joten kiirettä oli pidettävä, jotta ehti hyppäämään. Nykyään ei ole enää laituria, mutta uimapatjathan ajavat samaa asiaa kuin lauttamme...

Ja yhtä lailla meille karjuivat vanhemmat, että "rantaa kohti!" Uimakoulussa oli kivaa, sillä nuoret opettajat eivät piitanneet tai ehtineet kiinnittää siihen huomiota, kun me uimataitoiset isommat uimme syvälle. Tosi kauas rannasta. Siellä ei kukaan vahtinut eikä kieltänyt. Lisäksi uimakoulussa oli aina kavereita, koska koko kylän lapset viettivät sen viikon uimakoulussa. Olihan se ainoa harrastusviikko koko kylässä. 

Viime perjantaina suurin osa seitsemästä lapsesta pulikoi rannassamme lähes koko päivän. Sauna oli vielä kuumempi kuin itse päivä, joten sinisiltä huulilta vältyttiin. Sen sijaan minä poltin käteni lähes tulikuumalla vedellä saunanlauteita pestessäni. Ei siinä tarvittu kuin hetken herpaantuminen, heitin kuupalla vettä padasta lauteelle, kun kuopus huuteli oven takaa äitiä. Samalla kun vastasin, työnsin käteni suoraan veden alle. Luojan kiitos se ei ollut yhtä kiehuvaa kuin aikaisempina päivinä. Pitkään se kuitenkin kirvelsi, vaikka pidin kättä suoraan kaivosta nostetussa vedessä, olihan se kylmintä, mitä mistään saattoi siihen hätään löytää.

Oli ihana nähdä tätä ystäväperhettä, tunnemmehan toisemme jo Singaporen ajoista lähtien. Olemme vuorotelleet vieraina toistemme häissä, odottaneet kuopuksiamme yhtä aikaa ja seuranneet lastemme kasvamista. Välillä menee vuosia tapaamatta, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin viimeksi olemme jääneet. Tällä kertaa ero oli lyhyt, tapasimme viimeksi Zhuhaissa vuosi sitten pääsiäisen aikaan. Vaikka lapsille ero voisi olla pitkä, ujoutta ei ollut ilmassa lainkaan!  

Tullessa keitimme vieraille kahvit ja katoin pihapöytään parhaat mökkikuppini. Kahvin kera tarjolla oli paikallista ruisleipää, ainoaa jota syömme mökillä ollessamme. Kun lapset oli viimein saatu vedestä pois, grillasimme oikeat sonnipurilaiset. Niistä kuopus oli riemuinnut jo monta päivää etukäteen.

Auringon laskiessa vieraat lähtivät ajelemaan takaisin kotiinsa päin. Terveisiä Kiinaan - viimeistään ensi vuonna tavataan taas!



 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Mökkieloa


 
 

 

 
 
 

 


 

 

 
 
 


 
 
 
 












 
 
 

 

 

 
 
Terveisiä mökiltä! Viime päivät miehen kesäloman alettua pääsimme viimein lähtemään maalle, jonne olen haikaillut koko kesän. Nimittäin sinne suostun lähtemään ainoastaan silloin, kun lämpötila näyttää yli +20, mieluummin reilusti yli, sillä pienissä, alkeellisissa tiloissa ei tee mieli olla, jos ei voi viettää suurimman osan ajasta ulkona. Etenkin kun tiskaaminen, ruoanlaitto ja ruokailu tapahtuu ulkona. Mutta on siellä niin kaunista, joten heti kun säätiedotus lupaa lämmintä, alan haikailemaan mökille. Siellä asustimme kaikki lapsuuteni kesät, kesäkuusta elokuuhun. Silloin en siellä viihtynyt yhtään, mutta nykyään se vetoaa kummastikin. Etenkin jos saamme sinne vielä vieraita, serkkuja tai ystäväperheitä lapsineen kyläilemään.
 
Niinpä me maanantaina pakkauduimme autoon, lukuun ottamatta tytärtä, joka kesätyöläisenä jäi kaupunkiin talonvahdiksi. Vaatettakaan ei tarvinnut paljon pakata mukaan, itse asiassa kaikki lämpimät vaatteet unohtuivat kotiin ja mukaan lähti vain hellevaatetta. Eikä paljon muuta tarvittukaan.
 
Koko viikon olemme saunoneet, uineet, keittäneet vettä padassa, tiskanneet ja laittaneet ruokaa terassilla. Käyneet kävelyllä tutuissa kylämaisemissa ja tehneet pari retkeäkin. Istuneet rannassa puolille öin trooppisessa kesäyössä. 
 
Pojat ovat tehneet ison työn kantamalla papan pilkkomia halkoja liiteriin. Vieraitakin olemme kestinneet. Tytär tuli bussilla viettämään kanssamme viikonloppua ja eilisen päivän vietin hänen kanssaan mattopyykillä. Käly ja serkku olivat seuranamme muutaman päivän, lisäksi perjantaina Kiinassa asuva ystäväni tuli lapsineen, joten parhaimmillaan meillä oli seitsemän lasta pihapiirissä pyörimässä, suurin osa heistä järvessä pulikoimassa...
 
Ihania kesäpäiviä, joista saatte kuulla vielä moneen otteeseen. Tässä siis vasta kuvien kera pikakatsaus viikkoon. Tällä hetkellä olemme kuitenkin pakanneet likapyykit matkaan ja köröttelemme autolla kohti Helsinkiä. Parin tunnin päästä meille tulee kaukaisia vieraita: Sveitsissä asuva saksalainen ystäväni vuosien takaa... Viimeksi olemme tavanneet 19 vuotta sitten häissä Saksassa, edellisen kerran hän kävi Suomessa meidän häissämme 20 vuotta sitten! Tänä aamuna hän on saapunut ruotsalaisen miehensä kanssa laivalla Suomeen ja pian tapaamme miehen ja heidän poikansa ensimmäistä kertaa. Siksi siis jätämme ihanan maaseudun  rauhan ja palaamme kotiin - keskelle pahinta Trump-Putin-hässäkkää! Jännittää, mutta syynä on siis vanhan kaverin tapaaminen <3   
 
Aikaisempien kesien mökkijuttujani voit lukea täältä.