sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Nilkkurit esiin

 
 

Taas on aika tehdä kenkienvaihto: hoitaa kesäkengät siisteiksi ja varastoida omiin laatikoihinsa odottamaan seuraavaa kesää, kaivaa esiin syysnilkkurit.
 
Nämä kuvat ovat viime keväältä, jolloin hoidin talvikengät säilöön. Nyt kaivan ne esiin laatikoista ja nautin niiden kauneudesta. Rakastan etenkin korkonilkkureita, joten niitä on minulle siunaantunut aikamoinen määrä. Kaikkia hoidan aina huolella ja kerron tässä postauksessa myöhemmin salaisuuteni, kuinka saan nahkasaapikkaat ja -kengät näyttämään vuodesta toiseen lähes uudenveroisilta.

 
 
 
 
 

 
Arvostan laadukkaita kenkiä. Erittäin tärkeätä on, että kengät ovat nahkaa sisäpohjiaan myöten, jottei tarvitse kulkea hikisin jaloin. Koska tällaiset kengät ovat yleensä hintavia, niistä on pidettävä myös hyvää huolta. Kengät eivät ole vain vuoden tai parin käyttöä varten, niiden kuuluu kestää vuosikymmeniä.

Siksi niitä tulee myös hoitaa hyvin. Kenkien hoitaminen ei ole lempipuuhaani, mutta kotitöistä kuitenkin mieluisimpien joukossa. Siksi pari kertaa vuodessa priorisoin työni, kerään kaikki varastoon menevät kengät ja hoidan ne huolella.




 
 
 
1. Puhdistan pintanahkaiset kengät rätillä ja minilorauksella astianpesuainetta. Rätiksi sopii erinomaisesti vanhat sukat tai pikkarit. Puhdistuksen jälkeen huuhdon rätin ja "huuhtelen" kengät puhdistamalla ne uudestaan ilman saippuaa. Annan kenkien kuivua hyvin.

Mokkanahkaiset imuroin ja harjaan puhtaiksi. Läiskiin käytän mokkasientä. Marianne Fab Forty Something -blogista vinkkasi jokin aika sitten, että likaantuneet mokkakengät saisi puhtaaksi Marseille- tai sappisaippualla. Sitä minun täytyy kokeilla vielä.
 
 
 
 



 
 
2. Mustien mokkanahkakenkien kuluneet kohdat käsittelen siihen tarkoitetulla aineella. Samoin pintanahkaiset kengät omilla aineillaan. Minulla on lukuisia erilaisia aineita - jokaiselle värille omansa.
 

 
 

 
 
3. Pintanahkaiset kengät voitelen satularasvalla. Tämän vinkin sain aikoinaan eräältä kenkäkauppiaalta, ja satularasva on ehdottomasti paras rasva tähän tarkoitukseen. Rasva on hyvin riittoisaa, menossa on vasta toinen purkki 20 vuoden aikana...
 

 




 
 
 
4. Lopuksi suihkutan kengät kolmeen kertaan kevyesti ekologisella Collonil Protect and Care -suihkeella, joka sisältää avokadoöljyä. Etenkin mokkakengille suihke antaa kosteutta ja likaa hylkivän pinnan. Luonnontuotteista koostuva aine tuoksuu miellyttävälle ja on turvallisempaa hengittää kuin kemialliset suojasuihkeet, joita ennen suihkutin huivi tai jopa kaasunaamari hengityselinteni suojana. Olen tämän aineen suurkuluttaja. Vinkkinä, että sitä löytyy ainakin Stockmannin kenkäosastolta ja K-Kengästä Kampista.
 
Uudet kengät käsittelen aina tällä aineella. Vanhat, vain vähän likaantuneet kengät saatan myös puhdistaa ja suojata saman sarjan bambuöljyä sisältävällä Bamboo lotion -aineella. Suihkutettuani ne pyyhin nahkapintaiset kengät tai harjaan mokkaharjalla.
 
 

 
 

lauantai 22. syyskuuta 2018

Syysmuotia metsästämässä

 

 
 

Otsikko on oikeastaan tahallaan raflaava enkä tässä(kään) postauksessa esittele vaatekauppojen uutuustuotteita. Tein tyttären kanssa elokuussa sopimuksen, ettemme tämän vuoden loppupuoliskolla ostaisi yhtäkään vaatetta uutena. Jos kaipaamme jotain uutta vaatekaappeihimme, hankimme sen käytettynä. Lähdin mukaan sopimukseen sillä mielellä, että päätöksen rikkominen on sallittua: että mikäli joku todellinen löytö astuisi minua vastaan, antaisin itselleni luvan sortua ja pyörtää päätökseni. Tällainen löytö olisi esimerkiksi värikäs neuletakki, pusero tai hame. Minä kun rakastan kanervanväriä ja sellaisia murrettuja vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä, muttei mieleisiäni ole vielä eksynyt vaatekomerooni. Rakastan myös kukkakuosia, eikä niitäkään ole kaapissani vielä ylenpalttisesti.

Seuraamieni muotiblogien perusteella olin siinä käsityksessä, että tämän syksyn muoti tarjoaisi minulle liiankin paljon houkutuksia ja rikkoisin sopimukseni alta aikayksikön. Vaan ei. Huomaan, että sopimus on tehnyt minusta erittäin vaateliaan. Jotta menisin rikkomaan sopimuksen, pitää vastaani tulla jokin oikeasti huippuyksilö, juuri se oikea värisävy vaatteessa, jossa on yksityiskohtia ja jokin "juju". Näin ei ole käynyt. Kaikissa näkemissäni vaatteissa on jotain pielessä: joko materiaali on keinokuitua, väri väärä tai vaatteen malli liian simppeli.  

Korkean vaatimustasoni lisäksi olen myös ryhtynyt välttelemään uustuotteiden nettikauppoja. Parempi etten edes selaa niiden valikoimia. Sen sijaan tarkastan säännöllisesti käytettyjä vaatteita myyvien Emmyn ja Rekin uutuusvalikoimat. Olen syksyn mittaan kerännyt niihin "ostoskoria" (nappaamalla kuvakaappauksen talteen mieleisistäni tuotteista), jonka jossain vaiheessa lähetän tilaukseen, kunhan "koriini" on kertynyt riittävästi tuotteita.


 


Osa tuotteista saattaa päätyä taas Pian hoiviin jatkojalostettavaksi. Haussani ovat esimerkiksi farkut, joista saisin teetettyä sellaiset makeat tähtipaikkafarkut, jotka muutama postaus sitten esittelin täällä. Viime keskiviikkona tilaukseni meinasi jo lähteä Emmyyn, kun kaikki farkut olivat siellä alessa, mutta valitettavasti heidän tilausjärjestelmänsä oli kaatunut eikä heidän varastonsa näyttänyt kuin viimeisimmät uutuustuotteet.

Tällä hetkellä Emmyssä ovat -20 % alessa neuleet (koodi NEULEET09) sekä pari tunnettua amerikkalaismerkkiä (AMERICANS09). Kesällä Emmystä löytämäni ihana merinovillainen Anna Suin neuletakki kuumottaa kaapissani odotellen vielä ilmojen viilenemistä, mutta farkkutilaukseni taidan postittaa tänään, sillä sopivat tähtifarkut voisivat valmistua löytämistäni Hilfigereistä tai Ralph Laureneista.

Uuden syysmuodin sijasta nautiskelen siis edelleen kaappini vanhoista antimista, kuten tästä asusta, jossa olin eilen illalla oopperassa. Kukkaleninki on viimesyksyinen hankintani, samoin Relovesta löytämäni upea villainen neulehuivi, jonka olen jo esitellyt täällä.  Huivi ajoi takin asemaa, olihan vielä niin ihanan lämmin ilta.

Italialaiset Loriblu-korkkarit ovat muutaman vuoden takainen hankinta Pekingistä. Nämä olivat siitä harvinainen löytö, että kerrankin oli kaupassa kengät, jotka olivat riittävän suuret isoon jalkaani. Tosin kengänkokoni vaihtelee suuresti päivästä toiseen, joten välillä nämä on minulle liian tiukat, toisinaan taas liian suuret. Kuten eilen, jolloin jouduin todella keskittymään askeliini, jotteivat korkkarit lonksuisi jaloissani. Pari kertaa meinasi kenkä livetä jalastani kuin Tuhkimolta :)




 
 
Oletko sinä tehnyt päätöksiä, joiden pitäminen on ollut vaikeaa? Kuinka siinä kävi? 

torstai 20. syyskuuta 2018

Sininen syyshame menneiltä vuosikymmeniltä







Esittelenpä myös tämän sinisen kukkahameen, joka myöskin on muisto menneiltä vuosikymmeniltä. Singaporen Laura Ashleyltä ostin aikoinaan tämänkin viskoosihameen, kuten pari viikkoa sitten esittelemäni mustakukallisen. Myös tämä meinasi päätyä kankaaksi uusiin remakoituihin vaatteisiin, mutta onneksi en ehtinyt toteuttaa suunnitelmiani. Viime vuonna kaivoin tämän esiin ja käytin innokkaasti koko syksyn aina loskakeleihin saakka.

Syksyisille t-paidoille on harvoin käyttöä Suomessa, mutta tämän Kaffen paidan hankin ennen lähtöämme Pekingiin. Siellä sille oli paljon käyttöä pitkän, lämpimän syksyn aikana ja tällä hetkellä se on luottopaitani töissä, juuri sopivan vilpoisa kuumassa luokkahuoneessani. Pohjakangas on viskoosia, joka on mukava päällä. Harsomainen päällikangas on tosin polyamidia, mutta onneksi se ei ole ihoa vasten.

Lastenmalliston farkkutakin olen jo vuosikymmen sitten ostanut käytettynä Saksan Ebaystä, ja se on edelleenkin yksi lempparitakkejani. Esittelin sen keväällä myös täällä.



Floral skirt from 90's: Laura Ashley
Top: Kaffe
Jeans jacket: Vingino



tiistai 18. syyskuuta 2018

Silkkipaidassa metsänsiimeksessä








Tässä ne nyt ovat: lupaamani metsänreunassa otetut asukuvat. Valitsin asun ystäväni taidenäyttelyyn sopivaksi, mutta tällä viikolla nämä vaatteet kukaties päätyvät myös työasukseni, varsinkin päivinä jolloin minulla on asiaa töiden jälkeen suoraan kaupungille.
 
Kuten olette varmaan huomanneet, tykkään peittää takamukseni ja muutoinkin housujen vyötärön rajan pitsisillä Rosemunden silkkipaidoilla. Rosemunden hihattomista topeista pidän erityisesti aluspaitoina, koska joustinneuleeksi kudottu materiaali joustaa ja mukailee kauniisti vyötäröä. Se ei lerpsuta mistään, kunhan hankkii riittävän tiukan koon. Itse käytän M-kokoa. Leveäpitsinen on kaunis näkyessään lyhyemmän paidan alta. Minulla on näitä muutamia jo monen vuoden takaa ja yhä jatkuvassa käytössä. Eiväthän ne mene miksikään, kun ne pesee koneessa silkinpesuohjelmalla ja –aineella sekä kuivattaa vaakatasossa.
 
Näissä kuvissa näkyvä Rosemunden toppi on kuitenkin upouusi. Kesällä täydensin vaatekaappiani parilla uudella syksyn sävyllä: Misty Rosella ja Desert Rosella. Sattumalta huomasin, että tämä vanhanroosan värinen Misty Rose on täsmälleen samaa sävyä kuin vuosia sitten hankkimani Massimo Duttin silkkipaita, jossa kukat kimaltelevat hopeisina. Loistava pari yhdessä, eikö totta? Lisäksi kaapistani löytyivät vieläpä samansävyiset Wondersin lakerikiiltokengät, jotka ovat jotenkin sinne unohtuneet ja jääneet harvinaisen vähäiselle käytölle. Mutta mikäpä parempi hetki pukea ne jalkaan kuin taidenäyttely.







Silk blouse: Massimo Dutti
Top:  Rosemunde
Leather jacket: Massimo Dutti
My favourite jeans: Fornarina (shown already here and here)
Ballerina shoes: Wonders

Most of these have a long history in my wardrobe :)





Massimo Duttilta on myös kuvien biker-nahkarotsini, sekin jo muutaman vuoden takaa. Ihastuin aikoinaan sen miellyttävän pehmeään nahkaan ja hintavaan lookiin makeine kullanvärisine vetoketjuineen. Eikä se silti kauheasti maksanut, siitäkään huolimatta, että sen farkunsininen vuori on tyylikkäästi viimeistelty ja puhdasta puuvillaa eikä mitään keinokuitua.

Arvostan luonnonmateriaaleja, enkä voi ymmärtää, kuinka kukaan suostuu pukemaan ylleen polyesteriä, kun lähes samaan hintaan voi saada aitoa silkkiäkin. Valitettavasti kuulemma Massimo Duttikin kulkee kohti polyestertuotantoa. Näin minulle ainakin kertoi keväällä heidän myyjänsä ja samaan hengenvetoon selitti, kuinka paljon laadukkaampaa polyester olisi tänä päivänä. Että turhaan sitä niin pelätään. Olen kyllä kuluttajana toista mieltä. Enhän minä syökään muovilautaselta. Miksi siis pukeutuisin muoviin?
  
Onneksi minulla on vielä näitä vanhempia, laadukkaita luonnonkuituisia Massimo Duttin paitoja kaapissani ennestään. Olen tähän asti pitänyt heidän vaatteitaan hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina, kohtuuhinnastaan huolimatta ne näyttävät mielestäni kalliimmilta vaatteilta. Jos ne loppuisivat minulta kesken, näyttää niitä löytyvän myös vähänkäytettyinä Rekistä ja Emmystä.

Emmyssä on muuten vielä huomiseen asti farkkutarjous: kaikki farkut - 20 % keskiviikkoiltaan saakka alekoodilla FARKKU09.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Sienimetsän satoa

 

 
 
 


 

 
Paras viikonloppu alkaa varmasti hyvästä työviikosta. Hymyilin kun lähdin perjantaina töistä ja olin pilvissä koko illan. Eihän sitä joka päivä saa antaa niin paljon positiivista palautetta oppilaille kuin viime perjantaina sain. Ehkä se johtui siitä, että meillä oli torstaina liikuntapäivä, joka virkisti niin opet kuin oppilaatkin. On se kummallista, miten hirvittävän hyvältä tuntuu itsestäkin, kun saa kehua toista ja nähdä kehujen aiheuttaman mielihyvän. Sen valtavan hymyn, joka leviää lapsen kasvoille. Olin itsekin yhtä hymyä koko perjantai-illan.
 
Viikonloppu menikin sitten isäni luona vierailulla näissä Hobittimaisemissa. Pakkasimme laukut lauantaiaamuna ja ajoimme hänen luokseen kylään, jossa sunnuntaipäiväni kului sienten parissa. Ensin koko perhe marssimme tuntikausia sienimetsässä, jonne suunnistimme torvisienien ja suppilovahveroiden perässä. Alkuun meinasi saaliimme jäädä niukaksi, sillä suppilovahverot ovat vielä kovin alullaan. Mutta sitten löytyi herkkutatteja ja karvalaukkuja, joista pussimme täyttyivät. Uskaltauduimme myös poimimaan lampaankääpiä ja haaparouskuja, vaikka ne ovatkin meille vieraampia. Toivottavasti tunnistimme kuitenkin sienet oikeiksi Googlen avulla…
 
 


 

 
 
Sieniä peratessamme kului sitten minun ja mieheni loppupäivä. Lapset nostivat sillä aikaa perunaa isäni apuna, joten tällä viikolla ei taida kulua kovin paljon rahaa perheemme ruokkimiseen. Vielä samana iltana päätyivät herkkutatit pannulle ja paahtoleipien päälle iltapalaksi. On muuten hyvää. Tänään aikomuksenamme on paistaa lampaankäävät pastakastikkeeksi. Odotan mielenkiinnolla, mitä siitä tulee. Työkaverini ylisti lampaankääpiä maasta taivaaseen, parhaimmillaan ne kuulemma olisivat pihveiksi paistettuna.
 
 

 
 
 


Isäni luona otimme myös asukuvia, jotka näette ensi viikolla. Ne otti tyttäreni lauantaina metsänreunassa, ennen kuin lähdimme piipahtamaan lapsuudenystäväni taidenäyttelyn avajaisiin. Sunnuntaipäivä kun kului aivan toisenlaisessa asussa, paremmin metsään sopivassa :)


Pienenä vinkkinä, että nyt on muuten Emmyssä menossa farkkuale: koodilla FARKKU09 myydään kaikki farkut keskiviikkoiltaan asti.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Hercule Poirot elää edelleen





Vaikka Agatha Christie ei ole enää maailmassa luomassa uusia Hercule Poirot -tarinoita, hänen mestarinuuskijansa elää yhä. Dekkarikirjailija Sophie Hannah on julkaissut kaksi uutta kertomusta, joissa Hercule Poirot selvittää uusia murhatapauksia.

Ensimmäisen osan, The Monogram Murders (suomennettu Nimikirjainmurhat), löysin englanninkielisenä pekingiläiskoulun kirjastosta ja ahmin pari vuotta sitten. Tykkäsin kovasti, niin Agathan hengessä se oli kirjoitettu.

Toisen osan, jo kaksi vuotta sitten julkaistun Closed Casket -kirjan (suomeksi Suljettu arkku) löysin Akateemisesta joululahjaksi. Se on odottanut vuoroaan kirjapaljoudessani jo useiden kuukausien ajan, kunnes viimein kesällä minulla oli aikaa tarttua siihen. Elokuun iltoina ennen nukkumaanmenoa olen rauhoittanut itseni lukemalla kirjaa.

Valitettavasti kirja oli aikamoinen pettymys. Muistan joskus lukeneeni jonkun intialaisen johtajan haastattelun, jossa hän kertoi pystyvänsä useimmiten arvaamaan dekkareiden loppujuonen jo tarinan edetessä. Hän valitteli, kuinka tylsältä tuntuu tällaisten salapoliisitarinoiden lukeminen. Minulle kävi samoin. Toisin kuin Agatha Christien kirjoissa, Sophie Hannah vei tarinaa eteenpäin täysin ennalta arvattavin kääntein. Yllätyksellisyys puuttui täysin, kun suurin osa tarinasta selitettiin samanaikaisesti, kun tapahtumat menivät eteenpäin.

Tänä vuonna sarjaan pitäisi ilmestyä taas uusi osa. Toivottavasti kirjailija on malttanut käyttää enemmän aikaa sen rakenteen hahmottelemiseen.