sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Second hand -asiakkaana netissä




Joko sinä tunnet Zadaan ja Emmyn? Perinteisten second hand -liikkeiden ja kirpputorien rinnalle on viime vuosien aikana syntynyt useita netissä toimivia kauppapaikkoja, itsekin olen käynyt lastenvaatekauppaa Huutonetissä ja Ebayssä jo neljäntoista vuoden ajan. Viime keväästä lähtien olen tutustunut Emmyyn ja Rekkiin, netissä toimiviin merkkivaatteiden second hand -liikkeisiin, sekä ostajana että myyjänä.

Uusin valloitukseni on Zadaa, kännykkäsovelluksena toimiva myyntipaikka, johon olen pannut myyntiin muutaman artikkelin, lähinnä lastenvaatteita sekä kenkiäni. Siitä lisää ensi kerralla.







Keväällä kirjoitin kokemuksiani Rekistä. Myyntiaikani on nyt päättynyt siellä, enkä ole kovin tyytyväinen kokemukseeni. Sain kyllä kuukausittaisen raportin myymistäni artikkeleista, mutta kauden päättyessä en saanut minkäänlaista yhteenvetoa siitä, mitä olin myynyt ja mitä en. Luulisi, ettei sellaisen lähettäminen vaatisi kovinkaan paljonkaan lisävaivaa yritykseltä, nykyisenä tietokonekoodauksen aikana... Sen sijaan sain sähköpostiviestin, jossa kysyttiin, mitä haluan tapahtuvan myymättömille tuotteille. Minun piti klikkautua sivulle, jossa annettiin kolme vaihtoehtoa: haluan toimittaa ne hyväntekeväisyyteen, haluan että ne palautetaan minulle 5,90 € toimituskuluilla, tai viimeisenä vaihtoehtona: että ne palautetaan siinä tapauksessa, että myyntiartikkeleita on yli 5 kappaletta. Mistään ei kuitenkaan ole vieläkään selvinnyt, montako tuotetta olen myynyt ja montako on jäänyt myymättä. Valitsin hyväntekeväisyyden ja päätin, että oli sitten viimeinen kerta minulla Rekki-myyjänä.

Myöskään ostajana en ole nykyisin vaivautunut enää Rekin uutuusluetteloita tutkimaan, sillä suurin osa tuotteista on sellaisia halpismerkkejä, joita en ostaisi uutenakaan, saati sitten käytettynä. Kuulostaa ehkä snobismilta, mutta Rekki mainostaa itseään liikkeenä, joka myy "pidettyjä brändejä" ja laadukkaita vaatteita ja pitää listaa brändeistä, joita ei myyntiin hyväksytä. Tällä listalla ovat H&M ja Bikbok, mutta sen sijaan vastaavat halpaketjumerkit, kuten Stradivarius ja Bershka, kelpaavat myyntiin, ja juuri tällaisia merkkejä näyttää olevan suurin osa myyntituotteista. Koska tiettyjä merkkejä ei saa edes blokattua hakuehdoista pois, en jaksa enää selata myytäviä tuotteita.  





Sen sijaan Emmyyn olen ollut ainakin ostajana hurjan tyytyväinen. Vilkaisen kaksi kertaa viikossa naisten uutuustuotteita. Aloitan kaikkein kalleimmista ja käyn läpi niin monta sivua kuin kulloinkin jaksan. Aina välillä teen löytöjä tai ainakin panen ylös kiinnostavia tuotteita siirtämällä ne ostoskoriin ja nappaamalla kuvan koristani. Tuotteet nimittäin yleensä säilyvät muutaman päivän korissa, mutta usein katoavat yllättäen, joten on hyvä olla joku keino pitää merkit mielessä, jotta voin sitten kerralla tehdä isomman tilauksen. Parasta olisi tietysti, mikäli suosikit voisi merkitä jotenkin ja niistä jäisi tieto talteen.

Viimeisen kuukauden aikana olen myös kokeillut Emmyä myyjänä. Vielä en osaa sanoa lopullisista kokemuksistani, mutta ainakin siihen olen tyytyväinen, että voin helposti seurata myyntiäni ja myös linkata tänne omat myyntiartikkelini. Lisäksi voin helposti seurata myymiäni tuotteita netissä.


 
 
 
 
 
 

Emmystä tilaamiini vaatteisiin olen ollut tyytyväinen. Niistä olen esitellyt täällä mm. Anna Suin harmaan neuleen, Desigualin farkkutakin ja Lisa Campionen hameen. Vaatteiden kunto on aina ollut aina vähintäänkin se, mitä tuotekuvauksessa on luvattu. Ainoastaan koot ovat usein pettymys, koko kun merkitty tuotteen lapun mukaan tai Emmyn arvion, muttei aina vastaa lainkaan todellisuutta. Mutta näinhän on aina, kun tilaa netistä: koko saattaa heittää useamman numeron verran. Tässä tapauksessa se harmittaa, koska tuotteet ovat aina yksittäiskappaleita eikä niitä voi vaihtaa pienempään tai suurempaan. Mutta palauttaa voi (mikäli tilauksen loppusumma jää alle 59 euron, ostajalle jäävät postikulut maksettaviksi).

Kenkiä en ole vielä uskaltanut tilata, vaikka useampia olen ihaillut, kuten tästäkin postauksesta näkyy. Syynä on se, että keväällä Emmy viestitti käyttävänsä kenkälaatikot postituslaatikoina. Minulle, joka olen äärimmäisen tarkka siitä, että kengät säilytetään siististi laatikoissaan, tämä tieto oli kuin punainen vaate härälle. Eli mikäli ymmärsin oikein, käyttää Emmy saamansa kenkälaatikot muiden tuotteiden postittamiseen eikä lähetä tilaamiani kenkiä niissä. Mutta kun minä haluan, että kengät lähetetään minulle siististi laatikossa, jotta nahka ei ruttaannu ja kengät mene linttaan. Samasta syystä en myös halua lähettää omia, hyvin pidettyjä kenkiäni myyntiin. Pitäisi varmaan kerran testata ja tilata, jotta varmistuisin asiasta.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Oheiset kuvat ovat tuotteista, joista voisin itse olla kiinnostunut ja haluan vinkata tai jotka olen pannut itselleni muistiin tulevia tilauksiani varten.
 
 
 
 
Tämä neule on vastaava kuin omani, minulla tosin on viininpunainen samanlainen.
 

Löysitkö sinä kenties näistä mieleisesi? Löydät nämä tuotteet hakusanan avulla osoitteesta https://store.emmy.fi/. Olisi kiva kuulla mielipiteesi ja teidän kokemuksianne näistä second hand -kaupoista.

Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksiani myyjänä Zadaasta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa <3
 

 

 

 


lauantai 8. joulukuuta 2018

Vieraita jouluisessa pöydässä

 
 
 
 
 
Koko syksynä emme ole jaksaneet kutsua ystäviä kylään (lukuunottamatta siis synttärijuhlia, jotka järjestimme kuukausi sitten). Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä, joten kutsuimme tänä iltana kylään saksalaiset ystävämme, jotka muuttivat kesällä Suomeen Pekingistä.
 
Kuopuksemme olivat aikoinaan parhaita kaveruksia, Kolmosemme puolestaan samalla luokalla kuin heidän esikoistyttärensä, joten lapset eivät toisiaan ujostelleet. Ensimmäiseksi alakerrassa alkoi hillitön sota nerfpyssyjen paukkuessa, aikuiset tosin lopettivat sen lyhyeen. Koska kynttilät! Pikkupojat häipyivät saman tien yläkertaan lego-leikkeihinsä ja isommat asettuivat kasaan samaan sohvannurkkaan pelaamaan kännyköillä yhdessä ja erikseen. 
  
 
 
 
 
Kanasaltimbocca maistui kaikille ja vielä suuremman suosion sai uunijäätelö. Ystävämme muistivat, ettei ollut ensimmäinen kerta, jolloin olemme tarjonneet heille baked Alaskaa. Sitä oli jälkiruoaksi myös silloin, kun he pääsiäisenä tekivät ensivisiittinsä Suomeen.
 
Kinderpunch eli saksalaisittain lastenglögi maistui kaikille. Meillä on tapana juoda Marlin glögiä pullokaupalla jouluisin, mutta tänä iltana sitä jo kului aikamoinen määrä. Samalla tyhjeni kipollinen mantelia ja toinen mokoma rusinoita. 
 
Meillä on tapana kattaa lapsille pöytä keittiöön ja aikuisille olohuoneeseen isompaan ruokapöytään, jota käytämme aina viikonloppuisin, mutta ruokailun jälkeen me aikuiset suostuimme siirtymään keittiöön, jotta lapset saisivat vallata olohuoneen filmikatsomoksi.
 
 
 
 
 
 
 
Pekingissä ei ilmansaasteiden vuoksi olisi tullut poltettua niin paljon kynttilöitä. Tuolla määrällä huoneiston saasteindeksi nousi jo tosi korkeaksi. Mutta kynttilöiden luoma tunnelma on vaan niin ihana. Kuten myös joulunpunaisten lasien ja juhla-astioiden, jotka pääsevät pöytään niin harvoin, että niiltä syöminen tekee tilanteen jo erityiseksi. Seuraava kerta onkin joulupöydässä!  
 
 
  
 

Vieraat ovat jo lähteneet, mutta meillä ilta jatkuu. Poltamme kynttilöitä loppuun ja katselemme koko perhe vanhoja Inspector Clouseau -filmejä, samalla kun minä kirjoitan. Tapani mukaan en osaa tehdä vain yhtä asiaa kerralla...
 
Mukavaa illanjatkoa <3

torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää itsenäisyyspäivää - Suomi 101

 
  
 

 

 
 


 
 
Tässä kaikki meidän itsenäisyyspäivästämme, kuvin kerrottuna. Vietimme mukavan päivän naapureiden kanssa luoden brunssin siten, että jokainen toi jotain. Me toimme tuon aasialaisittain maustetun ohraryynisalaatin sekä sitruunamarinoidut possuleikkeet.
 
Mielettömät herkut katoimme pöytään porukalla ja istuimme tuntikausia syöden ja rupatellen rakkaiden naapureittemme kanssa. Jutut liikkuivat vakavista hauskoihin, välillä sai nauraa sydämen pohjasta. Tällä kertaa ei raikunut kuin yksi laulu - isänmaallinen totta kai.
 





 
Päivä ei alkanut mitenkään hyvin. Lasten kun piti viedä roskat ulos, veljet nakittivat toimeen pienimmän, joka ei tiennyt, kuinka biojätteet viedään ämpärissä ulos asti. Niinpä hän nosti pussin eteisessä siten, että se levisi kaikkien mokkanahkakenkien päälle... Saivat isoveljetkin opetuksen, että kannattaa varmistaa pikkuveljen osaavan hommat. Muutoin tulee heille aika iso työ jälkien siivouksessa! 
 



keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Arvokas arkineule Emmystä


 
 
Tänään olin sinivalkoisissa töissä - olihan meillä lipunnosto koulussa. Sen asuni olen kuitenkin kuvannut jo vuosi sitten (kuvat täällä), joten en pane sanoma kuvia toista kertaa. Meidän juhlallisuutemme olivat aika lyhyet: välillä lipunnosto, johon sisältyi kaksi laulua: Siniristilippumme, jota harva koululaisista osasi ja me opet lauloimme sitäkin kuuluvammin - ihan vanhasta ulkomuististamme (vaikkemme kaikista sanoista olleetkaan aivan varmoja).  
 
 
 

 
 
Tässä siis tämänpäiväisen työasuni sijasta toinen arkiasuni, vanhat tutut, monen monituisissa kuvissa nähdyt farkkuni, sekä neuletakki, jonka ostin viime kesänä Emmystä. Tiedä mitä tämä Anna Suin neuletakki maksaisi uutena, sillä halpa se ei ollut käytettynäkään. Minulla ei montaakaan harmaata vaatetta ole, joten tämä oli ihan hauska "piristys" vaatekaappiini. Etenkään koska tämä ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen yksinkertainen perusneule, vaan hihansuissa, helmassa ja vyössä on sifonkiröyhelöä. Toisinaan solmin vyön etupuolelle, toisinaan takapuolelle, vaatteista riippuen.
 
Rakkaat nilkkurini ovat muuten taas ne, jotka kerran jo saivat Pekingin suutarilta lopulliset hyvästit.  
 

 
Cardigan // Anna Sui
Top // Rosemunde
Jeans // Fornarina
Ankle boots // Kennel + Schmenger

 
 
Nyt kannattaa muuten lähettää vaatteita Emmyyn, sillä joulukuun aikana toimitetuista paketeista myyjä saa 20 % alekoodin, joka on voimassa joulukuussa. Minä ryhdyn pian keräämään pakettiani, olisi jo uusia tilauksia tiedossa.
 
 
Näkyikö itsenäisyyspäivän aatto jotenkin sinun asussasi tänään?

tiistai 4. joulukuuta 2018

Fenix-lintu nousee tuhkasta






Nämä kuvat otin itse asiassa vuosi sitten. Postaus jäi kuitenkin puolitiehen ja farkutkin hautautuivat taas tammikuussa kaappiini, kun joulunjälkeiset syömingit aiheuttivat housujen ikävän kiristymisen. Vaatteiden pieneneminen päättyi siinä vaiheessa, kun tajusin roudata loput suklaarasiat työpaikalleni. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin mahduin taas näihin farkkuihin. Nyt olen taas kaivanut ne käyttööni ja on aika julkaista niistä postaus.






Moni on minulta kysynyt, olenko ostanut nämä farkut Kiinasta, sieltähän varmaan löytää kaikkea erilaista. Hyvinkin nämä voisivat olla sieltä, tosin silloin tuskin mahtuisivat jalkaani. Ei - näiden tarina on aivan toinen. Farkkujen iloisuus on kotimaista jälkeä.







Aina siinä vaiheessa, kun reiteni hinkkaavat farkkuihini kulumareiän ikävään paikkaan, kiikutan ne Remakeen paikattavaksi. Yleensä haluan siinä vaiheessa viimeistään piristää perusfarkkujen tylsää ulkonäköä jollain värikkäällä, kuten tällä kertaa Fenix-linnulla. Olin juuri paikkauttanut edellisiin farkkuihin kukkakuvion, kun yhtäkkiä näin silmissäni jo seuraavan paikkauksen idean. Fenix-linnun levitettyjen siipien alle saisi kätkettyä isommankin kuluman. Sopivien farkkujen hajotessa kiikutin kuvan Remakeen, jossa Pia kehitteli ideaa edelleen. Ompelijan silmissä lintu lähtee lentoon toisesta reidestä eikä aivan keskeltä. Ehkä se syntymä-mielikuva oli vähän liikaa :)
  



Jeans // Filippa K / Remake
Cardigan // Odd Molly
Top // Massimo Dutti
Ankle boots // Kennel + Schmenger

(All these long-loved items are from my wardrope)








Huomaatteko muuten, kuinka vihreää oli myös vuosi sitten!