keskiviikko 8. elokuuta 2018

Posliinihäät

 
 
 
 
 
 

 
  
 

 
Tavallisesti käymme aika harvoin ulkona syömässä. Sitäkin harvemmin kahdestaan. Yleensä hoidamme parisuhdetta ulkoilemalla ehkä kerran pari vuodessa. Yksi kerta on kuitenkin ehdoton, siitä olen halunnut pitää kiinni. Kerran vuodessa haluan päästä jonnekin vähän parempaan ravintolaan, jonne voin pynttäytyä, ja jossa ruoka ja juomat ovat vähän kulinaristisempia. Ja mikä toivottavinta olisi: se, että ruoka olisi erilaista kuin kotona!
 
Mieheni on erinomainen kokki ja niinpä usein petymme ravintoloissa siihen, että ruoka muistuttaa liiaksi sitä, mitä syömme kotonakin. On turha lähteä syömään savulohta tai pihvejä ravintolaan, kun kotona saa parempaa. Teemme kotona hyviä pastakastikkeita ja paistamme herkullista kalaa, joten ravintoloiden tarjonta harvoin yllättää erityisen positiivisesti. Siksi päädymme yleensä perheen kanssa etnisiin ravintoloihin, toisaalta lasten toiveesta, toisaalta koska on vaikeampaa tavoittaa omassa keittiössä aasialaisia makuja.
 
Hääpäivä on se päivä, jolloin ehdottomasti lähdemme ulos kahdestaan. Lieneekö vain kerran tämä traditio jäänyt väliin, ja se oli silloin kun esikoinen oli vastasyntynyt.
 
Viime vuonna mieheni täytti pyöreitä ja kysyjille vastasin lahjatoiveesta, että ME molemmat arvostamme syömistä. Niinpä mieheni sai useita lahjakortteja ja yhtäkkiä kesällä me huomasimme, että nehän menevät kohta umpeen. Yhden näistä korteista käytimme hääpäivänämme ja menimme Kallioon Winoon.
 
Wino sijaitsee vanhassa talossa, mikä jossain määrin näkyy sisustuksessa. Ravintola on hyvin piskuinen ja ahdas, ja vierailupäivänämme, joka oli hyvin helteinen, ilma sisällä oli seisonutta ja tunkkaista. Terassia ei valitettavasti ole, mutta yllättävän paljon asiakkaita ravintolassa oli. Ensimmäisessä huoneessa näytti olevan töistä palanneita tai kotoa karanneita nauttimassa lasillista ja nuoria kalliolaispareja arkipäivällisellä. Ehkä tämä on heidän kantapaikkansa naapurustossa.
 
Olimme varanneet pöydän etukäteen ja meidät ohjattiin suoraan tyhjään takahuoneeseen perille viimeiseen nurkkapöytään, mistä olin vähän närkästynyt. Meidän vieressämme olevaa ikkunaa ei saanut edes auki, koska sen edessä ikkunalaudalla oli koristeena tyhjiä pulloja. Mieheni oli maininnut etukäteen hääpäivästämme ja pukeutumisemmekin viittasi siihen, että olimme panostaneet ulkona syömiseen.
 
Meidän jälkeemme ravintolaan saapui meitä nuorempi pariskunta, trikoomekoissaan ja cargoshortseissaan, ja heidät ohjattiin avoimen ikkunan viereen paljon tunnelmallisempaan ja isompaan pöytään. No, rouva oli kyllä niin vahvasti raskaana, että sen vuoksi hyväksyin sen, että hän sai raikkaamman pöydän. Muutoin olisi tehnyt mieleni ihmetellä asiaa tarjoilijalle.
 
Listalla oli tapas-annoksia, joista kumpikin valitsimme 5 sortin lajitelman, johon kuului villilohta ja kermaviiliä, tartar, kauden kasvikset, härkätataki sekä kirsikka ja valkosuklaa -jälkiruoka. Lisäksi otimme vielä ylimääräiset mustekala-, kalmari- ja scampiannokset.
 
Kalaruoat olivat ihan herkullisia, vaikkeivat niin säväyttäviä. Lohta osaamme graavata ja katkarapuja grillata itsekin. Hauska makuyllätys olivat unikonsiemenet, luumut ja saniaiset graavilohen päällä. Täytyy kokeilla itsekin.
 
Tartar näytti lihamyllyn läpi kulkeneelta eikä veitsellä leikatulta, mikä tuntuu heti suukoostumuksessa. Tartaria olen tehnyt itsekin joskus, täytyypä kokeilla taas ja muistaa, että wasabi sopisi mausteeksi.
 
Kauden kasvikset olivat kotoisia makuja mutta hyviä toki. Tällä hetkellä teemme kotonakin älyttömän paljon ruokia kotimaisista kasviksista.  
 
Pettynyt sen sijaan olin härkätatakiin, jonka tarjoilija oli kuvannut japanilaisittain nopeasti pannulla pinnasta ruskistetuksi ja sisältä raa'aksi. Mielikuvani oli siis hieman ruskistettu, kevyenmakuinen liha-annos. Mutta liha vaikuttikin uppopaistetulta ja se imenyt aivan hillittömän määrän rasvaa itseensä. En ole rasvaisten ruokien ystävä, joten tästä annoksesta en pitänyt.
  
Jälkiruoka oli hyvää, sillä vaikeahan on valkosuklaata pilata, etenkin jos tarjoaa sen krokantin parina ja vielä palanpainikkeeksi on erinomaista jälkiruokaviiniä.
 
Parastahan ravintolaruokailussa on se, että tarjoilijat osaavat yhdistää ruokiin sopivimmat juomat. Se on nimittäin asia, mihin omat taitomme eivät riitä, ja hyvä syy juhlistaa joskus tärkeitä hetkiä ravintoloissa.
 

 
 




 
Syötyämme lähdimme kävelemään Kallion läpi, katselimme vanhoja tuttuja paikkoja ja löysimme jopa minulle uusia reittejä. Onhan Kallio upea kaupunginosa kauniine vanhoine taloineen!
 
Lopuksi päädyimme Hakaniemeen ihailemaan merta ja auringonlaskua. 
 
Silk skirt: tailor-made in Beijing
 Shirt: More & More
Slingback shoes and bag: Ted Baker
 
 
Silk skirt: taylor made in Beijing
Shirt: More & More
Shoes and bag: Ted Baker 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)