Suomi, Sisilia, kesä 1993 ja se ihana leninki

Muistan kun näin tämän leningin ensimmäistä kertaa. Oli kesä -93 ja ystäväni lähti Sisiliaan tapaamaan vanhaa vaihto-oppilaskaveriaan. Hän matkusti luokseni Oulusta ja parin päivän päästä vein hänet lentokentälle, jossa muutamaa viikkoa myöhemmin oli taas häntä vastassa.

Kesä tuntui yhtä kuumalta kuin tämä nyt. Ystäväni oli viettänyt mielestäni kadehdittavan ihania lomapäiviä valtavassa huvilassa muutaman sisilialaisen tytön kanssa. Uinut ja ollut rannalla päivät, shoppaillut mitä ihmeellisimmissä putiikeissa. Istunut illat yökerhoissa kyllästymiseensä asti ja oli suorastaan helpottunut päästessään takaisin koti-Suomeen. Tyttöjen elämä ei ollut mitään tavallista opiskelijatyttöjen elämää, jossa kesät kuluivat töitä puurtaen ja ystäväni epäilikin näiden isien olevan tekemisissä mafian kanssa.

Sisiliasta hän toi mukanaan katalogin, jollaista emme ikinä olleet nähneet aikaisemmin. Se oli ensimmäinen kerta, kun meillä oli käsissämme asiakkaille suunnattu vaate-esite. Toki olimme Elloksen ja Anttilan postimyyntikuvastoja selailleet aikaisemminkin, Hobby Hallia myös, mutta tämä oli jotain aivan toista. Max Maran paksu kiiltävän kaunis katalogi, jossa oli tukevat lehdet ja upeat isot kuvat. Se näytti aivan naistenlehdeltä, mutta vaatekuvia oli paljon, välissä artikkeleita ja juttuja, italiaksi tietysti, emmekä me ymmärtäneet italiaa. Vaatekuvien sivussa oli tietoja vaatteista ja niitä tekstejä me tulkitsimme suomeksi. Scarpa, cintura ja seta jäivät pysyvästi mieleeni.

Siinä lehdessä oli iso kuva pariskunnasta matkalla ilmiselvästi illanviettoon. Naisella oli yllään musta liehuvahelmainen leninki, jossa oli spagettiolkaimet. Kuva oli takaa ja nainen oli kääntynyt katsomaan taakseen. Jalassaan hänellä oli avokantaiset slingback-sandaalit, jotka kruunasivat juhlavuuden. 

Max Mara oli vastikään rantautunut Helsinkiin ja uskaltauduimme arkoina piipahtamaan sisään. Hinnat olivat opiskelijaneitosille huimat, mutta liikkeessä oli alennusmyynti jo pitkällä ja aleprosentit sen mukaiset. Ja minkä näinkään roikkuvan aletangossa. Juuri sen unelmieni mustan leningin, vieläpä juuri minun koossani. En muista mitä maksoin, mutta muistaakseni aleprosentti oli 70 ja olin NIIN onnellinen.   

Mustat slingback-korkkaritkin hankin, samanlaiset kuin kuvan naisella. Sekä hapsuhuivin kaiken varalta, sillä olkapääni palelevat aina.

Ensimmäistä kertaa pääsin ulkoiluttamaan leninkiä ja kenkiä vasta silloin, kun asuin jo Singaporessa. Poikaystäväni vei minut 25-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi syömään Mandarin Orchard -hotellin pilvenpiirtäjän katolle upeaan näköalaravintolaan nimeltä Top of the M, joka oli tuolloin Singaporen korkeimmalla oleva ravintola. Se oli elämäni ensimmäinen luksusravintola, jossa tuskin tiesin, kuinka käyttäytyä. Tunsin itseni aivan Eliza Doolittleksi. Mitä muuta söin, olen jo unohtanut, mutta sen muistan vielä, kuinka tarjoilijat yllättäen kantoivat eteeni suklaakakun, jossa paloi kynttilä, ja viulistit soittivat minulle. Kuvankin sain siitä muistoksi, jota en kuitenkaan enää löydä mistään. Kakkua söimme kotona vielä seuraavana päivänä.

Singaporesta paluumme jälkeen ei ollut tilaisuuksia käyttää näin avonaista leninkiä. Se hautautusi varastoitujen vaatteiden pohjille. Tänä kesänä löysin sen uudestaan. Vihdoin ja viimein oli Suomessakin kelit, joissa tarkenen tällaisessa leningissä. Vaikka melkein olisi rannassa pitänyt olla se huivikin mukana.


Vintage dress from year 1993: I Blues (MaxMara)
Sandals and tote bag: Ted Baker