Kesähitti syksyn mausteilla

Kyllä meillä on vielä ihana syksy. Niin kaunista ja mukavan lämmintä. Vasta parina viimeisenä päivänä olen palellut tuulessa ja ihmetellyt, että nytkö se kesä viimein väistyy. Aamuisinkin oli viikko sitten vielä niin miellyttävän lämmintä, että jos ei olisi aamukasteen vuoksi ollut niin kosteaa, olisin  varmaan syönyt aamupalanikin ulkona.

 

Onkohan kukaan muu teistä sinnitellyt hameissa tähän asti? Vihdoin ja viimein oli minunkin pakko antaa periksi ja ryhtyä käyttämään farkkuja, paljaat sääret kun eivät enää tahdo pysyä lämpiminä. Ja ohuet sukkahousut ovat minulle ehdoton ei, ei. Paksut sukkikset menettelevät, mutta vasta sitten, kun voin kulkea ne jalassa hikoilematta.

Luokassani on kuuma ja huono ilmanvaihto, mikä sanelee aikamoiset edellytykset pukeutumiselleni. Heilun suurimman osan ajasta jaloillani, enkä halua hikoilla. En voi kuvitellakaan paksuja neuleita, tai neuleita ylipäänsä. 

Kerrospukeutuminen on toimivin ratkaisu – siten että alin kerros on lyhythihainen toppi tai ohuen ohut sifonkipaita.  Luonnonmateriaaleista totta kai.

Tässä on yksi tämän syksyn hittiasuni. Esittelin tämän jo alkukesästä, mutta nyt olen maustanut sitä syksyisesti lyijynharmaalla neuletakilla. Andiatan valkoiset farkut ovat asun ainoa uutuus, ostin ne keväällä etsittyäni pitkään minulle sopivia valkoisia farkkuja. Jotenkin olen aina ollut tyytymätön peilikuvaani valkoisissa housuissa, kunnes löysin nämä.

Sifonkipaita on vuosia vanha, löytö joskus kauan sitten Hulluilta Päiviltä. Pöllökorun sain lahjaksi korealaiselta ystävältäni. Pekingistä tuomani käsintehty nahkalaukku sopii erinomaisesti paidan kanssa sävysävyyn.

 

Graafisesti leikattu, paloista valmistettu ohut neuletakki on myös löytö Pekingistä. Olin useamman kerran ihaillut tätä italialaista silkkiviskoosineuletta, mutta hinta oli aina kauhistuttanut minua, ja lisäksi tällaiset palavaatteet pitäisi mielestäni valmistaa kierrätetyistä tai upcycling-kankaista, ei uusista materiaaleista. Mutta sorruin, kun näin tämän kerran -70 % alessa. Vaikken muutoin pidä harmaasta väristä, tämän hauskat graafiset muodot ovat mielestäni todella virkistävät ja siitä syystä tämä on ollut syksyinen lempivaatteeni jo parin vuoden ajan. Vaatteet joudun tosin valitsemaan tämän pariksi huolella: neule nimittäin päästää jatkuvasti väriä, vaikka olen pessyt ja silittänyt sen jo moneen kertaan. Alle puettavien vaatteiden on siis oltava helposti pestäviä. Kaikki nahkalaukkuni ovat myös saaneet osansa irtoavasta väristä, siksi niissä on kaikissa harmaita läiskiä. Onneksi nekin lähtevät sienellä pesemällä.

 

Lastenmalliston farkkutakki on se sama, jonka olen vuosia sitten ostanut Saksan Ebaystä käytettynä. Kennel & Schmengerin kengät ovat puolestaan Nectarinesta ja hankittu kymmenisen vuotta sitten. Vaikka ne ovat jo aivan kulahtaneet, kaivan ne aina syksyisin jalkaani, etenkin tämän neuletakin pariksi. Ja ainakin ne ovat mukavat jalassa töissä!

Blouse: Marc Aurel

Jeans: Andiata

Cardigan: T.B2 / Trend Basic 2

Belt: COS

Ballerina shoes: Kennel + Schmenger

Most of these are my old favourites

Nilkkurit esiin

 

 

Taas on aika tehdä kenkienvaihto: hoitaa kesäkengät siisteiksi ja varastoida omiin laatikoihinsa odottamaan seuraavaa kesää, kaivaa esiin syysnilkkurit.
 
Nämä kuvat ovat viime keväältä, jolloin hoidin talvikengät säilöön. Nyt kaivan ne esiin laatikoista ja nautin niiden kauneudesta. Rakastan etenkin korkonilkkureita, joten niitä on minulle siunaantunut aikamoinen määrä. Kaikkia hoidan aina huolella ja kerron tässä postauksessa myöhemmin salaisuuteni, kuinka saan nahkasaapikkaat ja -kengät näyttämään vuodesta toiseen lähes uudenveroisilta.

 

 

 

 

 

 
Arvostan laadukkaita kenkiä. Erittäin tärkeätä on, että kengät ovat nahkaa sisäpohjiaan myöten, jottei tarvitse kulkea hikisin jaloin. Koska tällaiset kengät ovat yleensä hintavia, niistä on pidettävä myös hyvää huolta. Kengät eivät ole vain vuoden tai parin käyttöä varten, niiden kuuluu kestää vuosikymmeniä.

Siksi niitä tulee myös hoitaa hyvin. Kenkien hoitaminen ei ole lempipuuhaani, mutta kotitöistä kuitenkin mieluisimpien joukossa. Siksi pari kertaa vuodessa priorisoin työni, kerään kaikki varastoon menevät kengät ja hoidan ne huolella.

 

 

 

1. Puhdistan pintanahkaiset kengät rätillä ja minilorauksella astianpesuainetta. Rätiksi sopii erinomaisesti vanhat sukat tai pikkarit. Puhdistuksen jälkeen huuhdon rätin ja "huuhtelen" kengät puhdistamalla ne uudestaan ilman saippuaa. Annan kenkien kuivua hyvin.

Mokkanahkaiset imuroin ja harjaan puhtaiksi. Läiskiin käytän mokkasientä. Marianne Fab Forty Something -blogista vinkkasi jokin aika sitten, että likaantuneet mokkakengät saisi puhtaaksi Marseille- tai sappisaippualla. Sitä minun täytyy kokeilla vielä.

 

 

 

 

 

 

2. Mustien mokkanahkakenkien kuluneet kohdat käsittelen siihen tarkoitetulla aineella. Samoin pintanahkaiset kengät omilla aineillaan. Minulla on lukuisia erilaisia aineita - jokaiselle värille omansa.

 

 

 

 

 

3. Pintanahkaiset kengät voitelen satularasvalla. Tämän vinkin sain aikoinaan eräältä kenkäkauppiaalta, ja satularasva on ehdottomasti paras rasva tähän tarkoitukseen. Rasva on hyvin riittoisaa, menossa on vasta toinen purkki 20 vuoden aikana...

 

 

 

 

 

 

4. Lopuksi suihkutan kengät kolmeen kertaan kevyesti ekologisella Collonil Protect and Care -suihkeella, joka sisältää avokadoöljyä. Etenkin mokkakengille suihke antaa kosteutta ja likaa hylkivän pinnan. Luonnontuotteista koostuva aine tuoksuu miellyttävälle ja on turvallisempaa hengittää kuin kemialliset suojasuihkeet, joita ennen suihkutin huivi tai jopa kaasunaamari hengityselinteni suojana. Olen tämän aineen suurkuluttaja. Vinkkinä, että sitä löytyy ainakin Stockmannin kenkäosastolta ja K-Kengästä Kampista.

 

Uudet kengät käsittelen aina tällä aineella. Vanhat, vain vähän likaantuneet kengät saatan myös puhdistaa ja suojata saman sarjan bambuöljyä sisältävällä Bamboo lotion -aineella. Suihkutettuani ne pyyhin nahkapintaiset kengät tai harjaan mokkaharjalla.

 

 

 

 

Syysmuotia metsästämässä

 

 

 

Otsikko on oikeastaan tahallaan raflaava enkä tässä(kään) postauksessa esittele vaatekauppojen uutuustuotteita. Tein tyttären kanssa elokuussa sopimuksen, ettemme tämän vuoden loppupuoliskolla ostaisi yhtäkään vaatetta uutena. Jos kaipaamme jotain uutta vaatekaappeihimme, hankimme sen käytettynä. Lähdin mukaan sopimukseen sillä mielellä, että päätöksen rikkominen on sallittua: että mikäli joku todellinen löytö astuisi minua vastaan, antaisin itselleni luvan sortua ja pyörtää päätökseni. Tällainen löytö olisi esimerkiksi värikäs neuletakki, pusero tai hame. Minä kun rakastan kanervanväriä ja sellaisia murrettuja vaaleanpunaisen ja violetin sävyjä, muttei mieleisiäni ole vielä eksynyt vaatekomerooni. Rakastan myös kukkakuosia, eikä niitäkään ole kaapissani vielä ylenpalttisesti.

Seuraamieni muotiblogien perusteella olin siinä käsityksessä, että tämän syksyn muoti tarjoaisi minulle liiankin paljon houkutuksia ja rikkoisin sopimukseni alta aikayksikön. Vaan ei. Huomaan, että sopimus on tehnyt minusta erittäin vaateliaan. Jotta menisin rikkomaan sopimuksen, pitää vastaani tulla jokin oikeasti huippuyksilö, juuri se oikea värisävy vaatteessa, jossa on yksityiskohtia ja jokin "juju". Näin ei ole käynyt. Kaikissa näkemissäni vaatteissa on jotain pielessä: joko materiaali on keinokuitua, väri väärä tai vaatteen malli liian simppeli.  

Korkean vaatimustasoni lisäksi olen myös ryhtynyt välttelemään uustuotteiden nettikauppoja. Parempi etten edes selaa niiden valikoimia. Sen sijaan tarkastan säännöllisesti käytettyjä vaatteita myyvien Emmyn ja Rekin uutuusvalikoimat. Olen syksyn mittaan kerännyt niihin "ostoskoria" (nappaamalla kuvakaappauksen talteen mieleisistäni tuotteista), jonka jossain vaiheessa lähetän tilaukseen, kunhan "koriini" on kertynyt riittävästi tuotteita.

 

Osa tuotteista saattaa päätyä taas Pian hoiviin jatkojalostettavaksi. Haussani ovat esimerkiksi farkut, joista saisin teetettyä sellaiset makeat tähtipaikkafarkut, jotka muutama postaus sitten esittelin täällä. Viime keskiviikkona tilaukseni meinasi jo lähteä Emmyyn, kun kaikki farkut olivat siellä alessa, mutta valitettavasti heidän tilausjärjestelmänsä oli kaatunut eikä heidän varastonsa näyttänyt kuin viimeisimmät uutuustuotteet.

Tällä hetkellä Emmyssä ovat -20 % alessa neuleet (koodi NEULEET09) sekä pari tunnettua amerikkalaismerkkiä (AMERICANS09). Kesällä Emmystä löytämäni ihana merinovillainen Anna Suin neuletakki kuumottaa kaapissani odotellen vielä ilmojen viilenemistä, mutta farkkutilaukseni taidan postittaa tänään, sillä sopivat tähtifarkut voisivat valmistua löytämistäni Hilfigereistä tai Ralph Laureneista.

Uuden syysmuodin sijasta nautiskelen siis edelleen kaappini vanhoista antimista, kuten tästä asusta, jossa olin eilen illalla oopperassa. Kukkaleninki on viimesyksyinen hankintani, samoin Relovesta löytämäni upea villainen neulehuivi, jonka olen jo esitellyt täällä.  Huivi ajoi takin asemaa, olihan vielä niin ihanan lämmin ilta.

Italialaiset Loriblu-korkkarit ovat muutaman vuoden takainen hankinta Pekingistä. Nämä olivat siitä harvinainen löytö, että kerrankin oli kaupassa kengät, jotka olivat riittävän suuret isoon jalkaani. Tosin kengänkokoni vaihtelee suuresti päivästä toiseen, joten välillä nämä on minulle liian tiukat, toisinaan taas liian suuret. Kuten eilen, jolloin jouduin todella keskittymään askeliini, jotteivat korkkarit lonksuisi jaloissani. Pari kertaa meinasi kenkä livetä jalastani kuin Tuhkimolta :)

 

 

Oletko sinä tehnyt päätöksiä, joiden pitäminen on ollut vaikeaa? Kuinka siinä kävi? 

Sininen syyshame menneiltä vuosikymmeniltä

Esittelenpä myös tämän sinisen kukkahameen, joka myöskin on muisto menneiltä vuosikymmeniltä. Singaporen Laura Ashleyltä ostin aikoinaan tämänkin viskoosihameen, kuten pari viikkoa sitten esittelemäni mustakukallisen. Myös tämä meinasi päätyä kankaaksi uusiin remakoituihin vaatteisiin, mutta onneksi en ehtinyt toteuttaa suunnitelmiani. Viime vuonna kaivoin tämän esiin ja käytin innokkaasti koko syksyn aina loskakeleihin saakka.

Syksyisille t-paidoille on harvoin käyttöä Suomessa, mutta tämän Kaffen paidan hankin ennen lähtöämme Pekingiin. Siellä sille oli paljon käyttöä pitkän, lämpimän syksyn aikana ja tällä hetkellä se on luottopaitani töissä, juuri sopivan vilpoisa kuumassa luokkahuoneessani. Pohjakangas on viskoosia, joka on mukava päällä. Harsomainen päällikangas on tosin polyamidia, mutta onneksi se ei ole ihoa vasten.

Lastenmalliston farkkutakin olen jo vuosikymmen sitten ostanut käytettynä Saksan Ebaystä, ja se on edelleenkin yksi lempparitakkejani. Esittelin sen keväällä myös täällä.

Floral skirt from 90's: Laura Ashley

Top: Kaffe

Jeans jacket: Vingino

Silkkipaidassa metsänsiimeksessä

Tässä ne nyt ovat: lupaamani metsänreunassa otetut asukuvat. Valitsin asun ystäväni taidenäyttelyyn sopivaksi, mutta tällä viikolla nämä vaatteet kukaties päätyvät myös työasukseni, varsinkin päivinä jolloin minulla on asiaa töiden jälkeen suoraan kaupungille.

 

Kuten olette varmaan huomanneet, tykkään peittää takamukseni ja muutoinkin housujen vyötärön rajan pitsisillä Rosemunden silkkipaidoilla. Rosemunden hihattomista topeista pidän erityisesti aluspaitoina, koska joustinneuleeksi kudottu materiaali joustaa ja mukailee kauniisti vyötäröä. Se ei lerpsuta mistään, kunhan hankkii riittävän tiukan koon. Itse käytän M-kokoa. Leveäpitsinen on kaunis näkyessään lyhyemmän paidan alta. Minulla on näitä muutamia jo monen vuoden takaa ja yhä jatkuvassa käytössä. Eiväthän ne mene miksikään, kun ne pesee koneessa silkinpesuohjelmalla ja –aineella sekä kuivattaa vaakatasossa.

 

Näissä kuvissa näkyvä Rosemunden toppi on kuitenkin upouusi. Kesällä täydensin vaatekaappiani parilla uudella syksyn sävyllä: Misty Rosella ja Desert Rosella. Sattumalta huomasin, että tämä vanhanroosan värinen Misty Rose on täsmälleen samaa sävyä kuin vuosia sitten hankkimani Massimo Duttin silkkipaita, jossa kukat kimaltelevat hopeisina. Loistava pari yhdessä, eikö totta? Lisäksi kaapistani löytyivät vieläpä samansävyiset Wondersin lakerikiiltokengät, jotka ovat jotenkin sinne unohtuneet ja jääneet harvinaisen vähäiselle käytölle. Mutta mikäpä parempi hetki pukea ne jalkaan kuin taidenäyttely.

Silk blouse: Massimo Dutti

Top:  Rosemunde

Leather jacket: Massimo Dutti

My favourite jeans: Fornarina (shown already here and here)

Ballerina shoes: Wonders

Most of these have a long history in my wardrobe :)

Massimo Duttilta on myös kuvien biker-nahkarotsini, sekin jo muutaman vuoden takaa. Ihastuin aikoinaan sen miellyttävän pehmeään nahkaan ja hintavaan lookiin makeine kullanvärisine vetoketjuineen. Eikä se silti kauheasti maksanut, siitäkään huolimatta, että sen farkunsininen vuori on tyylikkäästi viimeistelty ja puhdasta puuvillaa eikä mitään keinokuitua.

Arvostan luonnonmateriaaleja, enkä voi ymmärtää, kuinka kukaan suostuu pukemaan ylleen polyesteriä, kun lähes samaan hintaan voi saada aitoa silkkiäkin. Valitettavasti kuulemma Massimo Duttikin kulkee kohti polyestertuotantoa. Näin minulle ainakin kertoi keväällä heidän myyjänsä ja samaan hengenvetoon selitti, kuinka paljon laadukkaampaa polyester olisi tänä päivänä. Että turhaan sitä niin pelätään. Olen kyllä kuluttajana toista mieltä. Enhän minä syökään muovilautaselta. Miksi siis pukeutuisin muoviin?

  

Onneksi minulla on vielä näitä vanhempia, laadukkaita luonnonkuituisia Massimo Duttin paitoja kaapissani ennestään. Olen tähän asti pitänyt heidän vaatteitaan hinta-laatusuhteeltaan erinomaisina, kohtuuhinnastaan huolimatta ne näyttävät mielestäni kalliimmilta vaatteilta. Jos ne loppuisivat minulta kesken, näyttää niitä löytyvän myös vähänkäytettyinä Rekistä ja Emmystä.

Emmyssä on muuten vielä huomiseen asti farkkutarjous: kaikki farkut - 20 % keskiviikkoiltaan saakka alekoodilla FARKKU09.

Sienimetsän satoa

 

 

 

 

 

 

Paras viikonloppu alkaa varmasti hyvästä työviikosta. Hymyilin kun lähdin perjantaina töistä ja olin pilvissä koko illan. Eihän sitä joka päivä saa antaa niin paljon positiivista palautetta oppilaille kuin viime perjantaina sain. Ehkä se johtui siitä, että meillä oli torstaina liikuntapäivä, joka virkisti niin opet kuin oppilaatkin. On se kummallista, miten hirvittävän hyvältä tuntuu itsestäkin, kun saa kehua toista ja nähdä kehujen aiheuttaman mielihyvän. Sen valtavan hymyn, joka leviää lapsen kasvoille. Olin itsekin yhtä hymyä koko perjantai-illan.

 

Viikonloppu menikin sitten isäni luona vierailulla näissä Hobittimaisemissa. Pakkasimme laukut lauantaiaamuna ja ajoimme hänen luokseen kylään, jossa sunnuntaipäiväni kului sienten parissa. Ensin koko perhe marssimme tuntikausia sienimetsässä, jonne suunnistimme torvisienien ja suppilovahveroiden perässä. Alkuun meinasi saaliimme jäädä niukaksi, sillä suppilovahverot ovat vielä kovin alullaan. Mutta sitten löytyi herkkutatteja ja karvalaukkuja, joista pussimme täyttyivät. Uskaltauduimme myös poimimaan lampaankääpiä ja haaparouskuja, vaikka ne ovatkin meille vieraampia. Toivottavasti tunnistimme kuitenkin sienet oikeiksi Googlen avulla…

 

 

 

 

 

Sieniä peratessamme kului sitten minun ja mieheni loppupäivä. Lapset nostivat sillä aikaa perunaa isäni apuna, joten tällä viikolla ei taida kulua kovin paljon rahaa perheemme ruokkimiseen. Vielä samana iltana päätyivät herkkutatit pannulle ja paahtoleipien päälle iltapalaksi. On muuten hyvää. Tänään aikomuksenamme on paistaa lampaankäävät pastakastikkeeksi. Odotan mielenkiinnolla, mitä siitä tulee. Työkaverini ylisti lampaankääpiä maasta taivaaseen, parhaimmillaan ne kuulemma olisivat pihveiksi paistettuna.

 

 

 

 

 

Isäni luona otimme myös asukuvia, jotka näette ensi viikolla. Ne otti tyttäreni lauantaina metsänreunassa, ennen kuin lähdimme piipahtamaan lapsuudenystäväni taidenäyttelyn avajaisiin. Sunnuntaipäivä kun kului aivan toisenlaisessa asussa, paremmin metsään sopivassa :)

Pienenä vinkkinä, että nyt on muuten Emmyssä menossa farkkuale: koodilla FARKKU09 myydään kaikki farkut keskiviikkoiltaan asti.