Hääpäivä sai jatkoa...

 

 

 

Kerroin kuukausi takaperin 20-vuotishääpäivästämme. Se ilta ei jäänyt ainoaksi illaksemme kahden kesken. Miehelläni oli enemmänkin lahjakortteja, joiden voimassaolo oli menossa umpeen. Kun lapset lähtivät isoisän luo, me lähdimme viettämään aikuisten iltaa kahden kesken.

 

Ensimmäinen etappimme oli Cantina West, johon mieheni oli saanut lahjakortin Tequila tastingiin. Sen juuret juonsivat varmaan erääseen uuteenvuoteen, jolloin olimme tarjonneet ystävillemme 20-vuotta vanhaa tequilaa, joskus aikoinaan vakio-ostostamme Singaporen lentokentältä. Yleensä kun en vahvoihin juomiin koske - ja tequila suolalla ja sitruunalla on täysin vieras juttu minulle, mutta tuo ikääntynyt maistuikin ennemmin liköörille, joten sitä oli mukava joskus tarjota vieraille jälkiruokajuomaksi.

 

Opimme nyt tämän ikääntyneen olevan laatuluokaltaan extra añejo (erittäin vanha), joka kuuluukin nauttia vaikkapa tumman suklaan kaverina. 

 

 

 

 

 

 

Cantina Westistä jatkoimme matkaa rantaan, Katajanokan Holidayhin. Meillä oli Royal Ravintoloiden lahjakortti, joten paikka valikoitui menun ja terassin perusteella. Paikka on hyvin rento, moni taisi olla jatkamassa iltaansa suoraan rannalta. Siten tunsin itseni suorastaan ylipukeutuneeksi. Terassillekaan emme harmikseni kuitenkaan päässeet tälläkään kertaa.

 

Ruoka sen sijaan oli mukava yllätys, olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Tilasimme yhteiseksi kolme alkupalaa: graavisiikaa ja greippiä, vietnamilaisia nem-rullia ja paahdettua kukkakaalia mansikkatahinilla. Jälkimmäinen on tavattoman hyvää. Paahdettu kukkakaali on todellakin tämän kesän herkkumme. Hesarin herkkupastaohjeen paahdettuine kukkakaaleineen vinkkasin jo jokin aika sitten.  Holidayssa kukkakaali tarjoiltiin sumakin ja mansikkatahinin kera.

 

Hauska yhdistelmä oli myös graavisiika greipin, retiisin ja merileväkaviaarin kera, wasabilla ja unikonsiemenillä maustettuna. Näitä täytyy kokeilla kotonakin.

 

 

 

 

 

Silk dress: Linni-Z (bought in Beijing)

 

 

 
 
Pääruoaksi valitsemamme mustekala oli kuitenkin mukavin yllätys. Mustekala oli grillattu juuri sopivaksi, se oli kypsää mutta mehevää. Sellaista emme osaisi itse kotona valmistaa eli juuri sellainen ruoka, jota varten ravintolaan mennään. Kaverina oli uusien perunoiden lisäksi runsaasti tilliä ja suolayrttiä, mikä myös oli uusi tuttavuus meille.
 
Erityisesti tämän ruokalajin vuoksi varmaan palaamme Holidayhin vielä toistekin. Mikäli se pysyy ruokalistalla.
 

 

Rannalla tekemämme kävelylenkin jälkeen istahdimme vielä hetkeksi ravintolalaivaan, johon usein päätämme hääpäivämme. Jutellessamme seurasimme huvittuneina naapuripöydän miesten edesottamuksia, sitten päädyimme hetkeksi heidän kanssaan puheille. Ja kuinka ollakaan, jo lyhyen keskustelun jälkeen ilmeni yhteys. Heistä toisen serkku oli luokkakaverini koko peruskoulun ajan. Niin lähti tervehdys vanhalle luokkakaverilleni.

 

Illan pimetessä viileni niin, että ensimmäistä kertaa viikkoihin alkoi jo paleltaa. Otimme taksin kotiin ja unohdin kännykkäni taksin takapenkille. Yleensä en koskaan laske tavaroitani julkisissa kulkuneuvoissa istuimelle, ja nyt taas.

 

Onneksi kuski ei ennättänyt ajaa pitkälle, kun hälytimme hänet takaisin. Ja onneksi oli tullut otettua talteen kuitti, josta löytyi kuskin numero.