Kylässä mökillä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

Perjantaiaamuna pakkasimme taas kamat ja esikoisen työpäivän päätteeksi hyppäsimme autoon. Mökille päästyämme kaatosade lakkasi siksi hetkeksi, että piipahdimme heittämässä kylmätavarat jääkaappiin ja saman tien nousimme taas autoon.

Saamamme osoite alkoi siinä vaiheessa kummastuttaa meitä, kun navigaattorilla suunnistaessamme puolen tunnin kuluttua saavuimme naapuripitäjään. Soitin ystävälleni varmistaakseni, mutta emme selvästikään puhuneet samaa kieltä, sillä epäilyksemme varmistuivat oikeiksi ja olinpaikkamme vääräksi. Samannimisiä mökkiteitä näyttää olevan sillä seudulla useammassakin pitäjässä ja kylässä, vaikkei kovin tavanomaisesta tiennimestä kyse olekaan. Vaan kun iPhonen navigaattoriin panee numeron perään, se tarjoaa vain yhtä osoitetta. Puolen tunnin ajon jälkeen soitimme uuden puhelun, käännyimme soratiellä ja etsimme uuden suunnan. Palasimme puoli tuntia takaisin päin.

Oli jo myöhäinen perjantai-ilta, kun saavuimme ystävien mökille. He itsekin olivat saapuneet vasta töiden jälkeen viikonlopun viettoon ja niin suunnitelmissamme olikin, että me tuomme makkarat, heiltä löytyy sinapit. Grillasimme makkaraa, teimme sinappimakutestin. (Minun voittajasuosikkini oli Auran makea sinappi - entistä sinistä makeaa ja tulista kun ei enää ole saatavilla!)

Alkoi sataa, joten loppuillan vietimme kesäkeittiökatoksessa. Nuoriso eli viisi poikaa hävisi sisätiloihin heti syötyään ja ryhtyi pelaamaan tulitikkupokeria. Lähes aikuinen tyttö istui hetken seurassamme, mutta häipyi sitten sisätiloihin kirja kainalossaan. Kun seuraavan kerran isäntämme piipahti sisällä, oli mökin seinältä nostettu satavuotias kivääri, jota perheen vanhin poika purki meidän vanhimman poikamme antaessa vieressä ohjeita youtubesta kaivamansa videon perusteella. Teinipoikien mökkiharrastukset eivät aina mene yksiin vanhempien ajatusten kanssa. :(

Kotiin ajoimme sitten kauheassa kaatosateessa. Onneksi oli jo sängyt valmiiksi pedattuina edellisen mökkireissun jäljiltä.