Uudenvuodenpuuhia

 

Tänä aamuna olin ylpeä itsestäni ja aikaansaavuudestani. Sen sijaan, että olisin valvonut ja nukkunut pitkään, no melkein yhdeksään asti, nousin ripeästi ylös ja muutamassa tunnissa olin jo suorinut paikkoja ja levittänyt pyykit narulle. Ja mikä uskomattominta: olin lähdössä kuntosalille!

 

Koska viimeksi olen käynyt kuntosalilla? Pekingissä kerran taloyhtiön kuntosalilla, jossa en osannut käyttäkään yhtäkään liian teknistä laitetta, kiinankielisistä käyttöohjeista en ymmärtänyt mitään eikä ollut ketään, jolta olisin kehdannut kysyä apua. Poljin sitten kuntopyörällä osaamatta edes säätää sen tehoa tai panna telkkaria päälle viihdykkeekseni.

 

Tänään minulla viimein oli mahdollisuus ja aikaa lähteä kuntosalille naapurinrouvien kanssa. Ystäväni kanssa, joka on perheineen tulossa meille illalla kylään, viestailimme aamulla iltasuunnitelmista. Hän mainitsi olevansa juuri lähdössä kuntosalille ja minä vastasin ylpeänä samalla mitalla: "Niin minäkin!"

 

Puin ylleni jumppavaatteeni, joihin ihme kyllä vielä mahduin, sen verran stretchiä materiaali on. Viimeksi olen käyttänyt niitä Pilateksessa ennen kuopuksen syntymää. Tai ehkä muutaman kerran joogassa ensimmäisenä syksynä Pekingiin muutettuamme. Kunnes totesin, ettei jooga ole minun lajini. Liian hikistä puuhaa.

 

Lapset ihmettelivät, kun äiti hoikistui hetkessä. Omasta mielestäni vatsani muuttui roikkuvaksi.

 

Tukkani vedin ponihännälle. "Äiti, sä et koskaan käytä poninhäntää!" he ihastelivat. En sen jälkeen, kun vuosia sitten eräs pieni tyttö junassa kysyi minulta, miksi naamani on niin pitkä. Siitä lähtien tukkani on saanut aina olla vapaana.

 

Pakkasin kassiini lämmintä vaihtovaatetta, Gantin marjapuuronvärisen perusneuleen, jonka olin meinannut lähettää Emmyyn, se kun ei ole yhtään tyyliäni tänä päivänä. Onneksi en lähettänyt, nyt sillekin tuli tarvetta. 

 

Iloinen, urheilullinen naisporukka lähti kuntosalille. Ovessa luki aukioloajat, jotka eivät vastanneet netissä annettuja. Seuraavan kerran kuntosali olisi auki vasta keskiviikkona, sisään pääsivät vain ne, joilla oli kortti ennestään. Muut naiset menivät salille kuntoilemaan, minä kuntoilin kävelemällä takaisin kotiin.

 

 

 

 

 

Korvaani vihloo ja tunnen kuinka se pulpahtelee. Nappasin tulehduskipulääkkeen, jonka toivon antavan helpotusta illaksi. Valmistaudun illanviettoon käymällä suihkussa ja pukeutumalla kiiltävän mekkoni alle tukea antavaan, joka toivottavasti tasoittaa makkarat ja muhkurat.

 

Uuden joululiinan pesin ja silitin jo aamulla. Harmikseni huomasin, etteivät kaikki rasvatahrat olleet lähteneet normaalipesussa. Jo vuosia olen luottanut kahden kauppaan, aineisiin, jotka Kuluttajalehden testeissä ovat joskus saaneet parhaat arvostelut: Ecoverin pesuaineeseen ja Rainbow'n tahranpoistoon. Jopa Pekingissä juoksin ympäri kaupunkia metsästäen Ecoveria ja maksoin siitä maltaita - pilattuani ensin elastaania sisältävät vaatteet jollain paikallisilla pesuaineilla. Tahranpoistoaineita raahasin matkalaukussa Suomesta purkkikaupalla ja lähtiessäni lahjoitin ylimääräiset ystävilleni. Ja nyt kauhukseni olen saanut huomata, ettei Rainbow'n tahranpoistojauhetta löydy enää Prismoista. Sen avulla olen pelastanut lasteni vaatteet ja pöytäliinat, ne jotka helpoimmin jäävät pesussa tahraisiksi.

 

Ensi kerralla täytyy muistaa käyttää sappisaippuaa, ekologisempaa ja yhtä tehokasta keinoa, joka tosin vaatii rutkasti enemmän työtä kuin lusikallisen heittämisen pesuainelokeroon.

 

 

 

 

Kuvat kattauksesta on otettu jouluna, mutta samalta näyttää meidän pöytämme tänäkin iltana. Osa uutta, osa vanhaa, osa käsinpestävää...

 

 

Toivon teille lukijoilleni ihanaa iltaa ja hyvää alkavaa vuotta 2019! <3