maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vaatteet tekevät diskoaatteet

 


 
 
 
 
 

 





 
 
 
Viikonlopun teemaan osui värityksen puolesta sopivasti paitani, jossa lähdin 70-80-lukujen discoristeilylle. Ihan ABBA-asuun en pystynyt venymään, kuten ystäväpariskuntamme, jolla oli aivan täydellinen 70-luvun discolook (Pekingissä teetetty).
 
PRIDE ei siis ollut ensisijaisesti mielessäni, kun valitsin tämän sateenkaarensävyisen paidan. Oikeastaan lapseni valitsivat sen, sillä esittelin heille kolme eri paitaa noiden valkoisten farkkujen pariksi, ja heidän mielestään tuo paita oli paras, sillä muut olivat liian yksivärisiä. "Etkä sinä, äiti, ole muulloinkaan noin väritön..."
 
Lähes sama asu oli ylläni myös "ABBA-asuna" Mamma Mia -musikaalin näytöksessä toukokuun lopussa. Tosin enemmän se henkii mielestäni 80-lukua, kuten kerroin muistoistani eilen.
 
Sateenkaarensävyinen paita on ostettu Stockmannilta jo vuosia sitten. Alun perin se oli ryppypaita, sellainen jotka olivat muotia joskus vuosikymmenen vaihteessa, pesun jälkeen ne piti kuivattaa tiukalla rullalla, jotta ne rypistyivät oikeanlaisiksi. Kaivoin sen tänä vuonna varastosta ja silitin siistiksi. Täydellisen muodikas tämän hetken sifonkimuotiin. Ja vieläpä täyttä puuvillaa, todella miellyttävä siis päällä, sillä kuten olen usein täällä julistanut: keinokuituja en ikinä päälleni pue. :)
 
Trenssistä meinasin jo luopua, paninhan sen vähän käytön vuoksi keväällä myyntiin second hand -blogiini, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Kuvittelin, että koska se on niin bling bling, en koskaan kehtaisi pukea sitä Suomessa ylleni. Että olisin liian vanha siihen. Onneksi kukaan ei ostanut sitä, sillä tänä kesänä se onkin tullut käyttöön enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja nyt se päällä tunnen näyttäväni superhyvältä, se suorastaan kohottaa itsetuntoani. Oli jalassani sitten nilkkurit, korkkarit tai balleriinat. Päälläni kuvissa se on ollut täällä ja täällä
 
Näistä vaatteista näkee taas, ettei mitään kannattaisi ikinä myydä pois. Sillä koskaan ei tiedä, kuinka yllättäen joku vaate tuntuukin juuri oikealta.  
 
Aikakauteen olisivat paremmin sopineet eräät toiset korkkarini, mutta päätin pukeutua näihin, koska en ole kovin tottunut kulkemaan koroilla ja tiesin olevani jaloillani pitkän illan: sekä kävellen että tanssien, ja nämä korkkarit ovat luotettavimmat korkkarit, jotka omistan. Näissä jalat eivät väsy ja tasapaino on luotettavaa. Ja siitä huolimatta nämäkin jalassa koin kauhukohtauksen astuessani harhaan. Kaiken varalta olin myös ottanut kankaiset twistballeriinat mukaan ja ne vaihdoin jalkaani kotimatkalla bussissa.
 
Laukkuja mukanani oli kaksi: isompaan oranssiin nahkalaukkuun olin pakannut mukaan kaiken mitä tarvitsin, kuten balleriinat ja kashmirhuivin viileään iltaan (sitä ei onneksi tarvittu). Isomman laukun saatoin jättää pöytään lähtiessämme tanssimaan ja otin mukaani vain pikkuisen olkalaukun, johon mahtuivat arvotavarani lompakko, kotiavaimet, puhelin ja huulipuna.
 
Nimittäin kerrankin olin meikannut rohkeammin ja pannut jopa huulipunaa! Ihan oikeasti: minä en enää osaa edes punata huuliani. Osaan siis kyllä levittää sen, mutta jotenkin tunnen itseni huulet punattuina ihan superylimeikatuksi! Normaaliin meikkiini, oli sitten kyse arjesta tai juhlasta, kuuluu vain kulmakarvojen ja ripsien tummentaminen, mutta tällä kertaa silotin ihoni, värjäsin luomeni ja huuleni sekä panin aavistuksen kimmeltävää poskiin. Olinhan sentään menossa diskoon!
 
 
 
Trench coat: Miss Sixty
Cotton chiffon shirt: Marc Aurel
White jeans: Andiata
Leather belt in silver: COS
High-heel shoes: Lodi
Handmade leather tote bag: bought in Beijing Art Zone 798
White shoulder bag made of recycled materials: Globe Hope
Sunglasses: bought by a friend in Beijing
 
 
 
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)