torstai 5. heinäkuuta 2018

Kesäpäivä Kivinokassa

 

 
 
 
 

 

 
 


 
 
 

 

 


 







 


Minun piti lähteä poikien kanssa mökille. Säätiedotus heittikin taas häränpyllyä, ja sen ansiosta saimme kutsun viettämään kesäpäivää Kivinokkaan.

Tunnetko jo Kivinokan? Se on luontoalue Herttoniemessä, Vanhankaupunginlahdelle työntyvän niemen kärjessä. Sillä on myös kulttuurihistoriallinen merkitys ja kuulemma suorastaan jännitystä tihkuva historia jossa vuoroin seikkailevat kieltolain aikaiset salakuljettajat ja myöhemmät murhamiehet. Nykyään se on kuitenkin joidenkin helsinkiläisten lähimökkeilyalue.

Sieltä Päivityksiä blogista tuttu ystäväni hankki muutama vuosi sitten mökin, jota hän on kunnostanut sisältä ja puutarhasta. Puutarha tosin lienee väärä kutsumanimi, Kivinokan luonteeseen kun kuuluu, että alue säilytetään luonnonmukaisena.   

Vaikea on kuvitella, että tämä maaseudun rauha sijaitsee lähellä Helsingin keskustaa. Uimarannalla katselimme Kalasatamaan kohoavaa pilvenpiirtäjää ja oranssia metrojunaa, joka viiletti siltaa pitkin kohti Kulosaarta. Kun teimme kävelyn niemennokkaan, tein tunnistuksen. Tunnistin elokuvasta Jos rakastat sen koivun, jonka alla Ada-Anna maistelee mangososetta, kun Toni yhtäkkiä kurkistelee samaisen puun latvasta. Pakkohan puusta oli napata useampi kuva, ja vielä illalla ilta-auringon kylpiessä meressä taustalla.

Nokkosia olisi löytynyt minullekin riittämiin pastatarpeiksi, niitä ei olisi tarvinnut ostaa viljeltynä kaupasta, kuten pari päivää sitten tein. Harvoinhan löydän tarvittavan määrän puhtaita nuoria nokkosia Hesarista vuosia sitten poimimaani pastaohjeeseen. Joudun aina fuskaamaan ja käyttämään paljon vähemmän nokkosia kuin ohje neuvoo. (Teimme pastaa pari päivää sitten ja lupaan julkaista herkullisen ohjeen täällä.)

Lounaan jälkeen lähetimme vielä lapset hakemaan jälkiruoaksi munkit Maijan taidekahvilakiskalta (kuulemma muutama vuosi sitten Helsingin parhaaksi valittu kesäkahvila, jota Hesari suositteli viime kesänäkin).

Päivällä oli vähän viileätäkin, mutta illaksi sitten lämpeni. Samanikäiset lapsemme tulivat hyvin toimeen keskenään siitä huolimatta, että heidän edellisestä tapaamisestaan on aikaa. Kuitenkin vasta lähtöä tehdessämme he uskaltautuivat uimaan, eikä sen jälkeen meinannut kotiinlähdöstämme tulla mitään.

Tänä aamuna kuopus totesi, että hän haluaa muuttaa sinne Kivinokkaan, jotta saisi uida joka päivä. "Äiti, muutetaan sinne jo tänä kesänä, joohan?"

Alla vielä Youtubesta video elokuvasta Jos rakastat, bongaa puu!





2 kommenttia:

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)