Paria viikkoa ennen matkaa saimme viestin airbnb-vuokraemännältämme: "Toivottasti ette loukkaannu, mutta olemme varanneet teille tuloiltananne pöydän yhdessä Italian parhaista pizzerioista, Pepe in Granista." Mies googlettaa ravintolan, joka arvosteluiden mukaan on kenties maan paras. Sattumalta me olemme eksyneet juuri tuohon kaupunkiin. Vuokraemäntä valittelee, että onnistui saamaan enää pöydän vain ensimmäiseen kattaukseen. Muut ovat olleet jo viikkoja täpötäysiä!
Pizzeria on helppo löytää keskiaikaisen kaupungin kaduilta. Kello seitsemältä sen avautuessa edessä on pitkä jono. Suurimmalla osalla on pöytävaraus, osa on paikalla toiveikkaasti, jospa vielä joku nurkkaus löytyisi.
Englanninkielinen lista löytyy QR-koodin kautta. Pizzat saapuvat pöytään nopeasti ja ovat hyviä, äiti tosin vahingossa tilasi bianco-pizzan, jossa on ylenmäärin juustoa. Parasta on kuitenkin pizzapohja, jonka veroista äiti ei ole ikänään maistamut. Naapuripöytiin kannetaan hyvännäköisiä muffinssinmallisia alkupaloja. Niiden koostumus jää arvoitukseksi.
On sunnuntai-ilta eikä perheellä ole mökissään aamupalaa, sillä kaupat olivat jo menneet kiinni. Seuraavaa kattaus on alkamaisillaan, kun perhe tilaa mukaansa vielä parit pizzat: yhden margaritan ja toisen pelkällä oliiviöljyllä ja mausteilla.
Eräänä iltana perhe palaa taas kaupunkiin illallistamaan. Kulkiessaan kadulla ravintolaa etsimässä kuuluu yhtäkkiä torvisoittomusiikkia ylempää kadulta. Hetken päästä näkyviin ilmestyy kulkue, joka marssii ohi ja katoaa jälleen näkyvistä. Minkä pyhimyksen päivä olikaan, perhe ei tiedä. Kulkue on kadonnut yhtä yllättäen kuin ilmestynytkin.
Italian keskiaikaiset kaupungit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)