Rakastan keväisin aina sitä hetkeä, kun kaivan kesämekot esiin. Rakastan kesäisiä leninkejä ja hameita, niiden hulmuavia helmoja paljasta ihoa vasten. Ei, kesällä en missään nimessä kulje kesäisin housuissa ellei ole aivan pakko.
Olen varmaan esitellyt lähes kaikki leninkini jo teille, mutta tämä lienee vain vilahdellut kuvissa aikaisemmin. Iloni on niin suuri, kun on hetkiä, joista saan otettua kauniita valokuvia, ja nämä ovat juuri sellainen iloni aihe. Näissä kuvissa olemme lähdössä Caiazzon kylässä sijaitsevaan Zest-ravintolaan sen Herculaneum-päivän iltana, jolloin olin ollut niin kipeänä. Sitä on vaikea arvata näitä kuvia katsoessa.
Leninki on Pekingistä, Solanan ostoskeskuksesta, jossa ensimmäisen kerran seikkailin neljä vuotta sitten eräänä helteisenä päivänä kirjakauppaa etsien (juttu täällä). Paria vuotta myöhemmin kuljeskelimme samaisessa ostarissa uudestaan, etsien kesäisiä farkkuja tyttärelle. Piipahdimme liikkeessä nimeltä Donoratico, joka on näihin kuviin liittyen sopivasti kaupungin nimi Italiassa. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin kiinalainen muotimerkki, jonka nettisivut englanniksi löytyvät täältä.
Pekingin ostoskeskukset ovat siitä kivoja, että joka ostarissa on omat pienet merkkiliikkeensä, joita ei löydä seuraavasta ostarista. Toki lähes joka paikassa on H&M:t, Stradivariukset ja Zarat (jotka eivät ole minun kauppojani), mutta kaikista löytyy myös valikoituja erikoismerkkejä, yleensä kiinalaisia tai korealaisia. Solanassa sijaitsee myös lempparivaatekauppani Pekingissä eli korealaismerkki T.B2. Vaikka kyse on miljardin asiakkaan myyntialueesta, arvelen näiden merkkien olevan aika pieniä ja yksilöllisiä. Nettisivutkin kertovat sen, ettei kyse ole mistään isosta bisneksestä.
Tällä kertaa kaupasta löytyivät juuri tyttären toivomat farkut että minulle tämä pellavaleninki, jossa läpinäkyvät osat ovat ohutta silkkiä, kukin kuvioitua.
Kiina on ihmeellinen maa. Suomalaisille se on taivas, josta saa mitä vaan, vaikka se onkin enimmäkseen halpahintaista tavaraa. Moni tuttavamme ihmetteli, kun Kiinassa asuessamme valitin kuinka sieltä ei löydä mitään. Että hankin kaiken tarvitsemamme lomilta Suomesta ja kuljetin matkalaukuissa Pekingiin. Vaikka meidän mielikuvamme Kiinasta on halvan tavaran maa, todellisuus on siellä vielä karumpaa. Kiinasta saa paljon halvalla, mutta suurin osa maassa myytävästä tavarasta on paljon huonolaatuisempaa kuin se, joka viedään ulkomaille. Suomessa saa paljon laadukkaampaa kiinalaista tavaraa kuin Kiinassa myydään. Toki sieltä laatutavaraakin löytää, mutta siitä saa yleensä maksaa. Ulkomaisissa merkeissä tulee päälle korkeat tullit, mutta myös laadukas kiinalainenkin on hintavaa.
Tekokuidut jylläävät ja luonnonkuiduista valmistettuja tuotteita on vaikea löytää. Esimerkiksi villaiset pipot ja tumput jouduin tuomaan lapsille Suomesta, koska Kiinasta löytyi vain akryylisiä (en nähnyt ainoatakaan luonnonvillaista pipoa myynnissä Kiinassa). Silkin kotimaassa aitoa silkkiä saa etsiä, polyesteriä on kaikkialla. Kun palasin Suomeen, ihmettelin, kuinka halvalla Suomesta löytää kenkiä. Eiväthän nahkakengät VOI maksaa vain 100 euroa...
Toisaalta Kiinasta löytyy laatua, jota Suomesta ei löydy. Vastikään Hesari kirjoitti Kiinan hienoista silkeistä ja katoavasta käsityötaidosta. Tämä minun silkkini tuskin sentään on käsinkirjailtu, mutta kuitenkin kaunis esimerkki siitä, mihin minun mielestäni tulisi panostaa. Aitoihin materiaaleihin, laadukkuuteen, käsityöhön ja yksilölliseen tuotantoon. Kestävään muotiin.
Joku päivä, jos tyttäreni haluaa mennä valkoisessa mekossa vihille, hankimme leningin Chaozhousta. Ellei hän valitse minun hääpukuni - aitoa silkkiä on sekin.
Linen and silk dress // Donoratico
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)