Amalfin idylliset kalastajakylät ja kirpeät sitrussalaatit

Tämä yksi Italia-postaus on vielä tekemättä, vaikka reissusta on jo kulunut yli kuukausi. Olen elänyt ja kokenut niin paljon, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä. Mutta nyt olen kotona viettämässä ihanaa hellepäivää kaikessa rauhassa ja on aikaa naputella.

Campaniasta en voi lähteä ilman kuvausta kauniista Amalfin rannikosta ja sen herkullisista ruoista. Ennen reissuamme, kesäkuun ensimmäisenä päivänä oli lukenut Hesarista ruokajutun Amalfin kalastajakylien herkuista. Toimittaja Kristiina Markkanen oli vieraillut Cetaran kalastajakylässä ja otsikoinut juttunsa Sardellia pihvissä, pullassa ja marinadissa. Sardelli erityisesti kiinnitti huomioni, lempipastani on nimittäin Jamie Oliverin sardellipasta, jonka tosin Suomessa valmistan silakoista.

Niin me sitten jätimme Dentecanen palatsimme ja pakkauduimme autoon ja ajoimme tunnin matkan Amalfin rannikolle. Kylästä toiseen kuljetaan hurjia vuoristoteitä pitkin, jotka tarjoavat mielettömän upeita näkymiä kauas merelle ja vuorten rinteille kohoaviin kyliin. Kuopus ei ollut asiasta yhtä innoissaan, hän on vauvasta lähtien vihannut autossa matkustamista ja syy selvisi taas pian. Jälkeenpäin totesin Facebook-postauksessani näin: "Serpentine roads in the beautiful Amalfi scenery are not good for children’s health ☀️🚗🤮"

Cetara on niin pieni, että ensin ajoimme sen ohitse parkkipaikkaa rannikolta etsien. Lopulta parkkipaikka löytyi navigaattorin avulla ajamalla kylän läpi merestä kauemmaksi. Matka taittui pääkatua pitkin, johon oli kohonnut päivätori. Hieman nolotti ajaa torin poikki ihmisten väistellessä autoamme, kun emme tienneet oliko tie suljettu autoilta. Perässämme kuitenkin seurasi toinen auto.

Lapsivalokuvamalli töissä

Talvella Cetara on uinuva ja väestöltään vanheneva 2000 asukkaan kalastajakylä, mutta kesäisin turistien tullen se muuttuu eloisaksi. Pääkatu muuttui rantakaduksi, joka oli täynnä pieniä ravintoloita. Olimme liikkeellä Katriina Markkasen jutun myötä Punto & Pasta -ravintolan perässä, mutta valitettavasti valinneet väärän päivän, sen ainoan viikossa, jolloin ravintola on suljettu. Niinpä päädyimme erään TripAdvisorin suositteleman ravintolan naapuriin... Koska sen ruokalista oli houkuttelevampi. Terassilla istuskellessamme saimme nähdä, kuinka ihmiset valitsevat ruokapaikkansa: sen mukaan missä istuu muitakin ihmisiä. Vieläpä kuulin erään saksalaisnaisen toteavan miehelleen, että tuo toinen ravintola on tosi kehuttu, mutta silti hekin tulivat samaan ravintolaan meidän kanssamme. Sen terassipöydät täyttyivät, kun taas hyvät arvostelut saanut naapuriravintola pysyi tyhjänä!

Ruoassamme ei ollut valittamista. Tilasimme koko perheen jaettavaksi vain alkupaloja - itse asiassa koko antipastolistan - ja koska italiankielemme on hakusessa, saimme sitten samojakin ruokalajeja useammalla eri lautasella. Pääosassa olivat marinoidut sardellit, jotka muistuttivat paljon meidän muikkujamme.

Paikallista sardelleista uutettua kalakastiketta colaturaa piti olla yhdessä ruokalajissa, muttemme sitä maistaneet. Poikkesimme ostamaan pikkukaupasta pullon mukaamme ja ensi perjantaina voisimme kokeilla pastareseptiä Punto & Pastan mukaan. Villifenkoli on kyllä korvattava kasvatetulla!

Sitrussalaatteja emme nähneet yhdessäkään ravintolassa, mutta Luigin kaupasta ostin pari sukaattisitruunaa, jossa itse valmistin salaatin Kristiinan ohjeiden mukaisesti: sukaattisitruunaa, suolaan säilöttyjä kapriksia, persiljaa, oliiviöljyä, viinietikkaa, suolaa ja pippuria. Vain punasipuli unohtui ja olisi varmasti ollut maistuva lisä. Mutta ilmankin sitä salaatti oli aivan taivaallista!

Valitettavasti en ole löytänyt sukaattisitruunaa Suomesta! Olen googletellut ja löysin nettikaupan, joka myy vaikka mitä säilöttyjä Italian herkkuja, myös colaturaa ja suolaan säilöttyjä kapriksia (niitä on aikomukseni tilata monta purkkia kerralla). Vaan ei sukaattisitruunaa. Testasin tavallisia, mutta salaatista tulee liian kirpeää. Oi joi, kun joku toisi minulle edes yhden tuoreen sukaattisitruunan tuliaisiksi Italiasta... :)

Paluumatkalle varaamme muovipusseja kuopusta varten.

Cetaran jälkeinen isompi kaupunki Maiori ja sen linna (jossa voi kai yöpyäkin)

Katselin liikennettä ja pohdin, että se on kuin Kiinassa. Kaikki ajavat miten haluavat ja taatusti sääntöjen vastaisesti. Torvet soivat koko ajan, mutta kun joku lähteen ohittamaan, kaikki torvet ovat aivan hiljaa. Machokulttuuria.

Bensa-asemalla nainen tupakoi auton avonaisesta ikkunasta ja mies sytyttää tupakkaa nojaten bensatankkiin. Juuri kun minä aioin panna kännykkäni pois tankkaamisen ajaksi suljetussa autossa istuessani...

Vieläköhän bensa riittäisi seuraavalle asemalle asti?

Skirt // Lisa Campioni

T-shirt // Uniqlo

Tässä muuten vielä video "palatsistamme":