Kotoilua farkkuhameessa, räsymattopyykillä, pyöräilyä ja peltiruokaa

Lomani ensimmäiset puolitoista kuukautta olin reissussa ja siksi bloggaaminenkin jäi. Nyt olen kuitenkin palannut hetkeksi kotiin ja on aikaa istuutua taas koneen ääreen.

Miehen viimeiset lomapäivät olemme enimmäkseen vain kotoilleet. Sitäkin on tarvittu, jo pelkkä pyykkivuori ennätti kesäreissujen aikana kasvaa ihan valtavaksi. Etenkin kun päällimmäiseksi kasattiin vielä mökkilakanat. Nyt on pesukone laulanut ja pyykkinarut vinkuneet, alkaa jopa pesukorien pohjat häämöttämään. Uskomatonta mitä kaikkea sinne oli hautautunutkaan, kun en koskaan ole ennätänyt riittävästi pyykkäämään: jopa parin vuoden takaisia likapyykkejä.. Joopa joo, parempi olisi useamminkin viettää tällaisia kotipäiviä, sen sijaan että olen lomalla jatkuvasti lietsussa.

Pyykinpesun ohessa pesimme matotkin. Aikaisempina vuosina olen aina raahannut ne mökille, koska mökkipaikkakunnallamme on mitä hienoin matonpesupaikka. Joka kesä olen viettänyt hienon kuuman kesäpäivän mattoja pesten ja mammojen kanssa rupatellen. Tänä kesänä meillä oli kuitenkin niin jäätävät mökkikelit, ettei mattopyykille todellakaan tehnyt mieli lähteä.

Helsingissä on yksi kuivanmaan matonpesupaikka ja sinne kannoimme mattomme. Montaa mattoa meillä ei olekaan, vain vanhoja räsymattoja, joihin kuivataan jalat ulkoa tullessa. Emme ole mattoja kaivanneet vanhoja lautalattioita peittämään, tosin jatkossa voisin metsästää muutaman vanhan räsymaton lisää, jos kerran matonpesu on näin helppoa kotikaupungissakin. 

Olisihan siinä viehätyksensä käydä pesemässä matot merenrannalla, mutta Itämeren kannalta se on huono juttu. Merenrannasta voin nauttia muutoinkin. Pukinmäen mattolaituri on tilava ja vaikka siellä  aurinkoisena heinäkuisena lauantaina oli väkeä, mahtui joukkoon ihan hyvin. Ihmeekseni mattopyykkäreiden keski-ikä oli sielläkin minua korkeampi. 

Toinen mihin kiinnitin huomiota, oli se, että olin ainoa pyykkäri, joka käytti palasaippua-Mäntysuopaa. Siinä kun minä vetelin saippuapalalla vaahtoa maton pintaan, kaikki muut ruiskivat keltaista lientä havukoristeisesta, punakorkkisesta muovipullosta. Vessanpesussahan Mäntysuopa muovipullossa on ihan ykkönen, mutta onhan se aivan mielettömän paljon näppärämpää hinkata palasaippuaa maton pintaan. Ja ekologisempaa, kun jäljelle jää vain pala paperia eikä muovipulloa. Väittäisin myös, että saippuaa kuluu paljon vähemmän kuin pullosta ruiskien, yhdellä saippualla pesee mattoja monta vuotta.

  

Pyykinpesun ja bloggaamisen ohella olen silittänyt vastapestyjä vaatteita (katsoimme parina iltana Bohemian Rhapsodyn ja siinä ennätti silittää aikamoisen kasan vaatteita), erotellut syksyisiä lastenvaatteita myyntiin, tuulettanut koko vaatekomeroni ja maannut kalliolla iltaauringosta nauttien lukemalla jännittävää kirjaa. 

Kuulostaa siis aika vaatekaupalta minun lomanviettoni, eikö totta? Mieheni katseli, kun raahasin vaatteita ulos tuulettumaan ja totesi, että aika erikoinen harrastus minulla: vaatteiden ulkoiluttaminen. Jep, toiset ne ulkoiluttavat koiriaan.

Kalliolla maatessani kuulin erään ohikulkevan lapsen kysyvän äidiltään, että säilyttävätkö jotkut vaatteitaan ULKONA... :)

Samanaikaisesti Keski-Euroopassa kesätöissä oleva esikoisemme lähetteli Whatsapp-viestejä, joissa hän valitteli menneensä töihin kahvilaan mutta löytäneensä itsensä vaatekaupasta vaatteita viikkailemasta. Siinä omena on pudonnut hyvin kauaksi puusta, sillä innostus vaatteisiin ja niiden huoltamiseen ei ole periytynyt lapsilleni. Tai kuten Kakkonen asian ilmaisi: joskus se omena vierii alamäkeen...

Ehdotin esikoiselle, että voisimme perustaa pesulan. Juuri kun muuten olin miettinyt, miten loistava kesätyö nuorelle tai työttömälle olisi mattojen peseminen! Vitsi kun en itse nuorena sitä keksinyt, raadoin vain mansikka- ja hernepelloilla.

Esittelen samalla kuvien hameenkin. Se on varmasti piipahtanut monissa blogikuvissani aikaisemminkin (kuten täällä), mutten ole varmaan kertonut sen tarinaa. Kauan sitten, kun tyttäreni oli vielä pieni piiperoinen ja Accessorize vasta avattu Helsinkiin. Sieltä löysin tyttärelleni monta ihanaa mekkoa, joista rakkain oli varmaan vaaleanpunainen, joka lopulta kului melkein puhki. 

Samaan aikaan itse käytin farkkuja, jotka olin ostanut esikoisen ollessa vauva. Ne olivat kooltaan aina vähän liian reilut ja lököt, vikaostos koska myyjä oli ollut sitä mieltä, että isompi koko on parempi. En tykännyt farkuista, mutta tunnollisesti kulutin ne loppuun. Lopulta ne palvelivat muutaman vuoden mökkifarkkuina.  

Jälleenmyyntiin kummatkaan eivät enää kelvanneet, kun vein ne Remakeen. Siellä niistä tehtiin tämä ihana hame, joka on palvellut minua jo vuosia. Mökkivaatteista alkaa minulla tulla jo pulaa, koska keksin aina teettää niistä jotain kaupunkikelpoista. Tai ne tulevat uudestaan muotiin.

Muotia olen löytänyt taas vaatekaapistani ja käyttööni on päätynyt vuosien jälkeen jälleen pari hauskaa Donaldsonin vaatetta. Muistatteko vielä belgialaisen Donaldsonin, Mikki Hiiren logoilla somistetut vaatteet ja sisustustuotteet, joita myytiin Kluuvin naapurissa? Kunnes Donaldson menetti oikeuden käyttää Disneyn logoa ja Donaldson vaihtoi koiran kuvaan. Sen jälkeen ei mennyt kauan, kun merkki lopetti. Koiralla ei ollut samaa vetovoimaa kuin Mikillä...

Tässä farkkutakissa Mikki on piilossa sisäpuolella, povitaskussa. Muistan vieläkin kuinka ostin sen. Eräänä helteisenä päivänä kiersin kaikkien lempikauppojeni alet. Olin palaamassa töihin ja kaipasin täydennystä vaatekaappiini. Kassini täyttyivät ostoksistani. Muistan vieläkin, että samalla kertaa ostin Unisan mustat nahkasandaalit (maailman parhaat kävellä, minulla on ne vieläkin) ja Ralph Laurenin vaaleat pellavahousut (ei toivoakaan että mahtuisin niihin enää, vaikka toivoa yhä elättelen). Sekä tämän farkkutakin.

Niin ja nuo pinkit pellavahousut, nekin löysin taas kätköistäni vuosien takaa. Jackpotit, jotka ostin ainakin kymmenen vuotta sitten Sokoksesta entisten sinisten hajottua ja päädyttyä hamemateriaaliksi. 

Muutoin olemme vain nauttineet. Olemme pyöräilleet, retkeilleet viehättäviin Helsinkiläisiin kahviloihin. Löydettyäni uuden reseptikirjan "Peltiruokaa" ei enää ole tehnyt mieli grillata, viiden päivän aikana olemme testanneet viisi peltireseptiä. 

Yhden illan olemme istuneet iltaa pihalla naapureiden kanssa. Sillä aikaa naapurinlapset kerääntyivät sisälle pelaamaan yhdessä lautapelejä. Eilisiltana tein tosi pitkän kävelylenkin merenrannalle naapurinrouvan kanssa. On se niin ihanaa kun on kesä!

P.S. Kuvien romaani on muuten jatkoa sarjaan naapurimaamme kesädekkareista.

Oletko sinä nauttinut lomastasi kotona vai mökillä vai reissaten? Onko lomasi jo lusittu vai vieläkö sinulla on lomaa jäljellä? Grillaatko mieluummin vai oletko "peltiruoan" ystävä?

Jeans jacket // Donaldson

Linen pants // Jackpot

Jeans skirt // Tommy Hilfiger, Accessorize, made by Remake

Lace cardigan // Odd Molly

T-shirt // Ted Baker

All very old treasures from my wardrobe