Koukussa kesähameisiin

Tämän piti olla blogiton päiväni, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Tilaukseni Emmystä oli saapunut ja ryhdyttyäni sovittelemaan hameita, oli ne pakko kuvata. Valokuvistahan vasta näkee, miltä vaate oikeasti näyttää päällä. Ja kun ne oli kuvattu, oli pieni askel enää blogikirjoituksen kirjoittamiseen...

Olen jo moneen kertaan toitottanut, kuinka rakastan kesähameita. Niitähän minulla riittää ja Suomen kesä on valitettavan lyhyt niiden käyttämiseen, joten luulen, ettei minulla tule elinikänäni pulaa kesähameista. Perusnaisellisesti kuitenkin kuvittelen, että vaatekaapissani olisi ainaa tilaa yhdelle uudelle. Tai muutamalle. Eihän yksi kesähame vie kovin paljon tilaa... (Auts, kun joskus raaskisin luopua yhdestäkään vanhastani).

Emmyssä myydään second handiä, joten siellä voin asioida melko hyvällä omatunnolla. Toki kuluttamista se on käytettynä ostaminenkin, kun oma vaatekaappi pursuaa ennestäänkin eikä tarvetta uusille olisi. Samalla kun minä selitän itselleni toimivani ekologisesti, mahdollistan jollekulle toiselle viherpesun sillä, että hän tyhjentää vaatekaappiaan kierrätykseen ja ostaa tilalle uutta. Kaikki second handinä myytävä on joskus ollut uutta! Lisäksi samanlaista pakkaamista ja postittamista vaatii nettikirppis siinä missä Zalandokin. 

Mutta kuitenkin, jos en osaa olla ostamatta, on paljon parempi ostaa edes käytettyä. Ja yksi hyöty ostamisestani on: minä työllistän suomalaisia. Emmykin tarjoaa työpaikan aika monelle suomalaiselle nettisivujen pitäjälle, valokuvaajalle, pakkaajalle...

Riskini ovat pienet: Jos teen hutiostoksen eikä ostoksestani tulekaan rakkainta vaatettani, voin aina panna tuotteen eteenpäin. Saatan jopa saada saman hinnan millä ostin tuotteen.

Ostoksilla olen aina hyvin tarkka kaikesta muusta paitsi hinnasta. Materiaali on ensimmäinen asia, johon kiinnitän huomiota. Siitä on helppoa olla tarkka Emmyssä, koska materiaalitiedot yleensä kerrotaan kiitettävästi. Vaatteita, joissa mainitaan, etteivät materiaalitiedot ole tiedossa, en osta. 100 % polyesteri jää myös kauppaan. Surullisimpia ovat vaatteet, joissa pintamateriaali on silkkiä, mutta vuori polyesteriä (oi, miksi hyvä vaate pilattu huonolaatuisella vuorilla, tähän ovat syyllistyneet monet laatumerkitkin kuten Sand ja Andiata). 

Kävin siis joku aika sitten läpi kaikki Emmyn kesähameet, lähes 100 nettisivua. Haun olisi toki voinut tehdä myös koolla, mutta tuotteista annetaan usein vain vaatteessa ilmoitettu koko, joka ei aina kerro koko totuutta. Ja hameethan ovat siitä kiitollisia, että ne menevät todella isolla haitarilla: minäkin käytän kokoja 36-42, taitaapa yksi hameistani olla jopa koko 34. Eli isommat koot vain asettuavat alemmaksi lanteille, mutta paidan avulla sitä voi säädellä.

Muutama sovittelemani hame oli pettymys. Unelmalta kaupan kuvassa näyttänyt Sportmaxin musta hame olikin kietaisumallia eikä lainkaan asettunut päälleni kauniisti. Toiseksi ihanimmassa puuvillaisessa In Wearin hameessa oli yllätyksekseni polyesterivuori, jota ei ollut mainittu ilmoituksessa. Ne eivät päässeet siis edes kuviin asti, vaan päätyivät saman tien lähetettäviksi takaisin muutaman muun pettymyksen ohella.

Sen sijaan yllä oleva COS-merkkinen musta hame, jossa etumus on kivasti rypytetty, pääsi pohdintalistalle. Materiaali on tosin modaalin ja polyesterin sekoitetta, mikä antaa sille kiiltävän pinnan eikä siksi ole ihan suoraan minun juttuni. Vuorikin on satiinimaisesti kiiltävää, mutta kuitenkin täysin viskoosia, mikä sopii minulle. Edestä hame istuu kauniisti, taskujen kohdasta ehkä hieman kiristää. Hameessa on myös erittäin vahva pesuaineen tai hajusteiden kemiallinen tuoksu, joka käy nenääni. Minä kun käytän aina hajusteettomia pesuaineita. Toki se lähtisi muutamalla pesulla pois. Jätän hameen vielä harkintaan.

Anteeksi täysin yhteensopimaton sovituspaitani. Vaihdoin mekon ensimmäiseen käteni ulottuvilla olevaan paitaan, joka sattui olemaan pyykkinarulta vasta poimittu ja silittämätön mökkipaitani, PartTwon vuosimallia -93 muistaakseni (tai -98). Se ei sovi yhdistelmäksi silkkihameen pariksi, mutta tarkoitus ei olekaan esitellä yhdistelmiä.

Vahvin suosikkini on tämä Max&Co:n vanhanroosan sävyinen punertava silkkihame, jossa on miellyttävä ohut puuvillavuori ja siinä kellertävä silkkirimpsu. Päällihame on kaunis, kellertävä rimpsu hieman tökkii yhdistelmänä silmääni. Jos kyllästyn siihen, voin toki aina pyytää Remakea poistamaan sen. Siellä on minulle rakennettu tällaisia pitsejä (kuten tähän pellavahameeseen täällä) ja niitä voidaan myös poistaa. Kuinka asiakas sen haluaa. 

Pidän hameista, joissa on vetoketju ja selkeä vyötärönauha. Tässä hameessa on solmisnauhat, joiden avulla hame kiristetään sopivaksi. Hame on minulle turhan iso, mutta nauhoja kiristämällä saan sen sopivaksi. Toisaalta nauhat tekevät hameesta navettahamemaisen ja vaikeuttavat yläosan yhteensovittamista. Pidän hameen, sillä tästä voi tulla vielä lempparini, kunhan totun.

Kuvauspaikkani ei ole kaikkein romanttisin, taustana näkyy meidän ruokkoamaton grillinalusemme ja tuolien selkämyksillä kuivavat vastapestyt räsymatot (olimme eilen mattopyykillä). Aamuauringossa kylpevä pihamme on aika haasteellinen kuvauspaikka.

Tämä hame on lempparini näistä kesähameista. Ja halvin myös! Old Navyn vaaleankeltainen puuvillahame, jossa on kauniit rimpsut, kuin pöytäliinasta tehty. 100 prosenttista puuvillaa, niin päällinen kuin vuori. This is my style! Sävy hieman käy silmääni, minusta siinä on jotain kuin pesussa värjäytynyttä, mutta varmaan silmäni tottuu ajan mittaan.

Viimeisenä esittelen tämän Sandin puuvillahameen, josta en aivan tiedä, mitä mieltä olisin. Juu tykkään hirmuisesti tuosta ruusukkeesta edessä. Skottiruutu taas ei ole oikein minun juttuni, mutta hameen geometriset leikkaukset ovat. Mutta kun katson kuvia takaa, siinä on taas jotain navettamaista. Aivan kuin olisin riisunut pellolla ruutupaidan yltäni ja kietaissut sen lanteilleni hameeksi. Mitä mieltä te olette?

Mikään näistä hameista ei kuitenkaan säväyttänyt tällä kertaa samalla tavalla kuin viimekesäinen Emmy-löytöni, superihana valkoinen puuvillahame, joka on nähty päälläni muun muassa Napolissa (kuva alla ja lisää täällä).

Paras löytöni ei ollut kuitenkaan hame vaan sattumalta mukaan lähtenyt Anne Fontainen rimpsupusero, jossa on vielä hintalaputkin kiinni (maksanut uutena huimat 350 euroa!) sekä pieni söpö pussukka kuivattuja ruusunnuppuja. Onkohan pusero ollut edelliselle omistajalle liian pieni, haave johon hän on toivonut vielä mahtuvansa ja jota säilyttänyt toiveikkaana kaapissaan SITÄ päivää odotellessa. 

Pusero sopii minulle kuin valettu ja materiaali tuntuu miellyttävältä: joustava trikoovyötärys puhdasta puuvillaa, yläosan ja hihojen somisteena silkkisifonkia. Sen enempää en paljasta puserosta vielä, sillä tulette näkemaan siitä vielä oman postauksen. Heti nimittäin tiesin, missä tulen sitä varmaan käyttämään: Lalehin konsertissa ensi viikolla Ruotsissa! Parina valkoiset farkut ja musta pitkä pitsineuletakki. Ja ehkä myöhemmin tänä kesänä myös serkkuni nelikymppisillä.

Mikäli sinua kesäalet kiihottavat, niin uusien ostamisen sijaan katsastapa Emmyn ALE: huomiseen asti -20 % koodilla Summer2019 (ei koske uutuuksia).