Herculaneum - Herkuleen hautautunut kaupunki

Etelä-Italiassa kyykkyvessat ovat korkeampia ja siksi mukavampia kuin Kiinassa. Niiden yllä on helpompi kyykkiä ilman, että roiskuu jaloille. Paperia ei aina ole tarjolla ja käsienpesun saa unohtaa jos vesi tyrehtyy. Isompaa hätää en haluaisi kokea kummassakaan.

Sairastuin sinä aamuna, kun meidän piti lähteä Pompeijille. Oloni oli hyvin kurja, en voinut kuvitellakaan, että sen tärkeän päivän, jolloin vihdoin pääsisin kokemaan sen tärkeän arkeologisen paikan, josta olen jo pienenä ahminut tietoa, viettäisin etsimällä helpotushuonetta.

Lääkkeet unohtuvat kotiin aina silloin, kun niitä kipeimmin tarvitsee. Kuinka monet kerrat heinänuha on yllättänyt meidät ulkomailla aikana, jolloin Suomessa on vasta toivuttu koivuallergiasta. Ilman yhteistä kieltä on apteekissa elekielellä esitetty, kuinka tarvitsemme nuhatippoja allergiaan lapselle, jolla tavalliset nuhatipat saavat veren purskahtamaan nenästä.

Kerran lähdimme Filippiinien kaukaisimmalle saarelle ilman minkäänlaisia antiseptisia aineita ja laastareita mukanamme, ja eikö kuopus kaatunut likaiseen maahan ja saanut märkivän haavan polveensa. Onneksi alkeellisessa naapurimökissä lomaili manilalainen lääkäri, jolla oli ensiapulaukussa antibiootit mukanaan. Ja selvisi, että kyllä Filippiinienkin kaukaisimmalla saarella myydään sterilointiainetta pienessä kioskissa.

Kiinassa asuttuamme, ympäri Aasiaa kierrettyämme ja harvoin Imodiumiin turvauduttuamme ei mieleeni juolahtanut pakata lääkettä mukaamme matkalle Eurooppaan! Onneksi lääkkeen nimi on yleismaailmallinen ja Italiassa apteekkeja löytyy joka toisesta kadunkulmasta (toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa tyttäremme kärsi koko kesäkuun pahasta heinänuhasta, muttei koskaan ehtinyt työajoiltaan naapurikylän ainoaan apteekkiin).

Päätimme siirtää reissua Pompeijiin ja sen sijaan vierailla vastaavassa pienemmässä kohteessa, Herculaneum-nimisessä kaupungissa, joka tuhoutui samassa Vesuviuksen purkauksessa kuin Pompeiji. Kaupunki sijaitsee toisella puolella Vesuviusta kuin Pompeiji ja purkauksen sattuessa vuonna 79 jKr lokakuussa (kuten nykyään arvellaan, eikä siis elokuussa) päivällä yhden maissa tuuli puhalsi tuhkan kohti Pompeijia, kun taas Herculaneum säästyi vielä tuolla hetkellä. Tulivuoresta tulleita tulikuumia pyroklastisia ainesosia nousi pilveksi muutaman kilometrin korkeuteen, josta se puoli vuorokautta myöhemmin tuli romahtaen alas ja hautasi Herculaneumin kaupungin. Onneksi suurin osa kaupungin väestöstä oli lähtenyt karkuun, joten vain muutama sata asukasta hautautui kaupungin mukana 23 metrisen kerroksen alle.
  


Muinainen menu, viinikarahvien hinnat määräytyivät värin mukaan



Lounasruokapaikkoja oli joka korttelissa

  

Kaupunki löydettiin 1700-luvulla jo ennen Pompeijia, josta kuitenkin tuli tunnetumpi, koska Pompeiji saatiin helpommin kaivettua vain nelimetriseksi kovettuneen tuhkakerroksen alta. Lisäksi Herculaneumin päälle oli sittemmin rakennettu uusi kaupunki, nykyiseltä nimeltään Ercolano, jonka alla edelleen makaa 4/5 Herculaneumin muinaisesta kaupungista.

Kaupunki on hieno, vähintään yhtä hieno kuin Pompeiji, vaikka onkin paljon pienempi. Toisaalta muutamaa päivää myöhemmin Pompeijissa emme enää jaksaneet kiertää kaikkea, joten Herculaneum oli siinä suhteessa jopa sopivamman kokoinen, ettei siellä ennättänyt tulla ähkyä. Kiersimme Herculaneumia varmaan kolme tuntia paahtavassa helteessä (Pompeijissa oli kuitenkin ehkä enemmän varjopaikkoja kuin Herculaneumissa, jossa tunsimme olevamme aivan suoraan auringon alla).

 



Herkules paljon viiniä nautittuaan

Lääkkeet saatuani vatsani onneksi rauhoittui, sillä kenkkuileva vatsa Herculaneumissa olisikin ollut todella ikävä. Koko paikassa oli vain yksi vessa ja sekin muinaisalueen ulkopuolella. Lisäksi se oli juuri niitä italialaisia yleisiä vessoja, joissa ei riitä paperia eikä vettä koko päivän ajaksi. Iltapäivällä ei siis käsiä pesty eikä vessaa vedetty. Onneksi olin varannut paperia laukkuuni ja juomavesipullosta lirutimme vettä käsien pesemiseksi. Niin, ja vielä yksi vertaus kiinalaiseen vessaan: paperin heittäminen pönttöön oli kielletty täälläkin! Voi nimittäin viemärit tukkiutua.

Paljon on kyllä Italian käymäläperinne muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Muistan vieläkin elämäni ensimmäisen Italian-reissun, jolloin ylitimme Alpit bussilla Venetsiaan. Ja ne reikävessat italialaisilla huoltoasemilla, elämäni ensimmäiset.

Oloni oli koko päivän todella kurja (näkyy varmaan yllä olevasta kuvastakin, kuinka sinnittelen hymyä muurista varjoa etsien). Paljon kurjempi oli kuitenkin niiden ihmisten tilanne, jotka olivat eläneet, kuolleet ja maanneet tuhkahaudassaan lähes 2000 vuoden ajan, kunnes heidät kaivettiin esiin meidän ihmeteltäväksemme. Tosin venevajoista turvaa etsineiden uhrien luut eivät ole aitoja, ne ovat kopioita ja alkuperäiset ovat Napolissa tutkijoiden tutkittavana. Mietin, mikä sai nämä muutamat sadat ihmiset jäämään kaupunkiin, viiden tuhannen jättäessä kotinsa ja omaisuutensa taakseen ja paetessa turvaan. Uskoivatko jääneet vaaran olevan jo ohi, kenties ajattelivat rikastuvansa muiden hylkäämällä omaisuudella? Vai olivatko he liian sairaita, heikkoja tai köyhiä lähtemään? Ehkä veneissä ei ollut paikkoja kaikille?  

Omasta kurjasta olostani huolimatta sinnittelin ja kävelin useamman kilometrin verran tämän muinaisen hautausmaan katuja sekä nousten ja laskeutuen erinäisiä kerroksia. Otin paikasta kaiken irti. Ihme kyllä iltaan mennessä olin myös jo toipunut. On se kyllä ihmeellistä, mitä raikastava suihku saa aikaan. Näytin jo aivan toiselta ihmiseltä, kun illalla lähdimme syömään fiiniin ravintolaan.