keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Caiazzo alla limaccia - eli etanoiden kera Italian auringon alla


























Ensimmäinen majapaikkamme Campanian maakunnassa lähellä Napolia on Caiazzon pienessä kylässä. Mökkimme eli vanha talomme on aivan unelma, 1910-luvulla rakennettu maalaistalo, isoisän koti ja nykyinen kesämökki, jota vuokraa napolilainen perhe.

Peitettyämme pyyhkeellä satavuotiaan hääkuvan, josta morsian tuijottaa sänkyäni zombiesilmin, talo on mielestäni unelma. Kunnes pari päivää majoittumisemme jälkeen tajuan keittiön olevan täynnä ukkoetanoita. Sieltä ne ryömivät vanhan oven raon alta. Samana iltana yläkerran katossa kiipeilee kolme tuhatjalkaista. Ekana päivänä kirjoitan Facebookiin: 

"Note to self:
Älä haaveile mökistä Campanian auringon alla.

Etanat ja minä emme sovi samaan keittiöön, just ja just samalle pihamaalle. Niin kauan kuin pysyvät paistettuina lautasella, niin fine, mutta ei elävinä lattialla ja lautaskaapissa."

















Siinä vaiheessa, kun eläviä etanoita on jälleen madellut keittiön lattialla ja astiakaapista löytynyt limavana leikkuulaudasta, kirjoitan Facebookiin näin: 

"The beauty of a charming old house vanishes when you find three slugs on the kitchen floor and a slime trail in a cupboard. Then next night two more slugs appear - crawling on the kitchen floor. Spraying slat windows doesn’t help: next morning there’s the thickest slug you have ever seen slithering towards you..."




























Viimeinen Facebook kirjoitukseni menee näin: "Cooking snails isn’t part of the fun, merely surviving...

Hopefully molluscs are no rare species in the Campanian countryside..."

Lähtötarkastuksessa emme kukaan mainitse etanoista sanaakaan, ihastelemme vain viehättävää paikkaa. Seuraavalla kerralla tiedän kuitenkin jo myrkkypullojen määrästä päätellä, mitä tuleman pitää...! 














Kuten kuvistanikin voi päätellä, ihanaa meillä kuitenkin kaiken kaikkiaan oli. Joka toinen päivä olimme vain "mökillä", uin kilometrin, luin kirjaa ja kokkasimme hyvää italialaista ruokaa. 

Mukanamme kulkee kaksi keittokirjaa niin mökkilomillamme Suomessa kuin Italiassakin: Saku Tuomisen "Basta" ja Jamie Oliverin "Jamie Italiassa". Koluamme ruokakaupat ja torit, haastelemme myyjille italiaa (sillä vähäisellä sanavarastolla jonka osaamme), kokeilemme paikalliset erikoisuudet ja auringon laskiessa nautimme lämpimästä illasta, hyvästä ateriasta ja upeasta keskiaikaisesta maisemasta. 









Caiazzon linna


Aamupala Pepe in Granista







2 kommenttia:

  1. Hihi niin ymmärrän hyvin nuo zombiesilmät ja tuollaiset kuvathan on aivan pakko kääntää! Jäin taas jumiin rouvan ihanaan mekkoon ja fantastiset ja levolliset on muutenkin tunnelmat ja herkut!

    Kivaa heinäkuista viikkoa Ei-Leen teille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mekko on kuule ihan teiltäpäin. Löysin sen pari vuotta sitten Porvoon ByPia’s-liikkeestä -40% alesta. Oli viimeinen kappale ja juuri kokoani. Se on kyllä luottovaatteeni kotoillessani helteillä, joka ”kotipäivä” käytin sitä Italiassakin. Ainoa kyseisen merkin vaate, joka sekä sopii minulle että tuntuu mukavalta ylläni :)

      Mukavaa perjantaita <3

      Poista

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)