Beijing ba ja Orionin viimeiset hetket

 

 

 

Legendaarinen Orion on tällä viikolla legendaa. Äitini serkku muistaa, kuinka hän 70-luvulla opiskelijatyttönä asui Orionin naapurissa Eerikinkadulla ja kävi aina elokuvissa tässä yhdessä vanhimmista elokuvateattereistamme. Viimeisten vuosikymmenien aikana Kansallinen audivisuaalinen instituutti on järjestänyt elokuvateatterissa vanhojen leffojen näytäntöjä, mutta sen vuokra-aika on päättymässä ja tämä on KAVIn viimeinen viikko Orionissa. Sen jälkeen kääntyy uusi lehti. KAVI aloittaa toimintansa Oodissa ja Orionin tilat ottaa haltuunsa Elävän kuvan keskus ELKE, joka aikoo ensimmäiseksi remontoida tilat.

 

Toivottavasti nämä kauniit tilat eivät muutu ratkaisevasti. Silloin kun olen Orionissa vieraillut, on ollut mahtavaa istua noiden ylväiden art deco -tyylisten pylväiden katveessa. Täällä olemme tyttären kanssa katsoneet Sound of Musicia isoäitini ompelemassa 30-luvun leningeissä ja laulaneet sydämemme kyllyydestä The hills are alive with the sound of music... 

 

Täällä kuopus on nukkunut 40-asteen kuumeessa, kun emme huomanneet hänen sairauttaan ja raahasimme kuumeisen ja unisen pojan loppuunmyytyyn Singin' in the Rain -näytäntöön. Tytär ja minä rakastimme Gene Kellyä, Donald O'Connoria ja Prinsessa Leian "äitiä" Debbie Reynoldsia, mutta kuopus nukahti jo alkutekstien aikana. Leffan jälkeen raahasimme hänet vielä Leffafriikkiin ostamaan elokuvan DVD:nä ja vasta kotona huomasimme, kuinka sairas tämä viisivuotias pieni mies oli.

Viime torstaina olin tyttären kanssa eräänlaisessa jäähyväisnäytännössä. Tunnin ajan me ja muutama muu vanhojen Suomi-filmien ystävä lauloimme kappaleita, jotka osasimme ulkoa vanhoista Suomi-leffoista.

 

Äitini oli innokas vanhojen elokuvien ystävä ja minä sain häneltä tartunnan. Muistan, kuinka ihaillen luin hänen mustakantista vihkoaan, johon hän oli pitänyt elokuvapäiväkirjaa nuorena tyttönä. Minun elokuvapäiväkirjani oli iso vihreäkantinen. Sitä seurasi viininpunakantinen vihko. Kerroin juonen, esiintyjät, arvostelin ja annoin tähtiä, maksimissaan viisi. Kuinkahan moni elokuva ansaitsi viisitähteä? Ainakin Kultalampi ja Jane Fondan paljon aikaisempi elokuva Cat Ballou, Paukkurauta-Kati. Se taisi olla elokuva, jolla aloitin elokuvapäiväkirjan pitämisen. Jopa kirjoitin MTV:lle ja sain sieltä vastauksen. Lähettivät minulle tarroja ja olin niistä todella ylpeä. Kenellä muulla olisi ollut MTV-tarroja?

 

Orionista saimme kimmokkeen ja lauantai-iltana katsoimme kotona perheen kesken SF-Paraati-leffan. Sekin on meillä DVD:nä. Kuten myös Komisario Palmu -elokuvat, joista yhden katsoimme perjantai-iltana. Emmepä vielä edes tienneet, että oikeastaan Matti Kassilan muisto siitä tuli.

 

Kotimatkalla Orionista kuvasin Tornin pihan, on se niin kaunis joulutunnelmassaan.

Ennen elokuvaa kävimme Kampissa Beijing8-ravintolassa syömässä jiaozejä, paistettuja dumplingeja. Olin pettynyt. Kiinassa niitä ei koskaan tarjoilla niin kylminä, kuin mitä ne meidän höyrytyskorissamme tarjoiltiin. Kiinassa suu palaa, kun niitä yrittää syödä. Mutta tulipahan kokeiltua tämä ravintola. Ei siis toista kertaa...

 

 

Oletko sinä käynyt Orionissa? Mitä pidät vanhoista leffoista?