Olen yrittänyt pitää joulutaukoa. Taukoa töistä, jotka jäivät perjantaina kesken ja vaivasivat koko viikonlopun. Joiden vuoksi ruokaostoksilla kaupassa seisoin hyllyjen välissä toimettomana ja katselin, kun mieheni keräsi tavaroita kärryihin.
Olen pitänyt myös taukoa blogeista. Niistä joihin uppoudun viikonloppuisin, kun minulla on hetki vapaata aikaa, ja joiden parissa huomaan vierähtäneen tovin jos toisenkin. Lukiessani ja kommentoidessani.
Olen pitänyt taukoa omasta blogistani, jota olen yrittänyt päivittää säännöllisesti, vaikka se vie valtavan paljon aikaa vapaa-ajastani ja vielä enemmän ajatuksistani.
Olen myös pitänyt taukoa kirjasta, jota lukemaan käperryn aikaisin iltaisin sänkyyni. Lukemaan kunnes on pakko viimein sammuttaa valot ja käpertyä halimaan tyynyä, jotta herätyskellon soitto aamulla ei tuntuisi taas kerran liian aikaiselta. Sen sijaan olen lukenut toista kirjaa, "joulukirjaa", jonka olen aloittanut kahtena jouluna ja joka on aina syystä tai toisesta jäänyt kesken.
Sen sijaan koulujen päätyttyä olen siivonnut lasten kanssa ja häärinyt mieheni apuna keittiössä. Nimenomaan apuna, sillä mieheni huolehtii suurimmasta osasta ruoanlaitostamme myös jouluna. Minun vastuulleni jäävät vain rosolli, kalojen graavaaminen ja luumusopan keittäminen. Näistä kaksi on äitini reseptejä. Rosolli ei saa maistua liian pliisulle ja sen kastikkeessa tulee olla mausteita. Luumukiisseli ei puolestaan saa olla liian paksua, joten perunajauhojen määrän kanssa pitää olla varovainen.
Kaloja ja mätiä meillä kuluu paljon, kaupasta lähtiessämme huokaisin, että vegaanijoulu tulisi paljon halvemmaksi. Vaikka on se sen arvoista, koskaan ei graavikala maistu niin hyvältä kuin jouluna. Paras kiitos tuli kuitenkin aattoiltana veljeltäni, jonka mukaan missään ei saa niin hyvää graavikalaa siskon graavaamana!
Jouluaaton perinteeseemme kuuluu aattoaamun aloittaminen riisipuurolla ja luumukiisselillä. Kello kaksitoista naapurusto kokoontuu ulos joulurauhanjulistukseen ja kuumalle glögille. Tänä jouluna oli niin kylmä, että glögi jäähtyi muumimukeissa saman tien. Minä puin villahousut hameen alle ja tarkenin pakkasessa hieman pidempään kuin naapurit toppahousuissaan. Kori kädessäni tunsin itseni ihan Punahilkaksi, punainen hilkka vain puuttui.
Koska joulupäivällisen syömme vasta myöhään, perinteeseemme kuuluu joulukahvit keskellä päivää. Siihen mennessä vieraamme eli isäni ja veljeni perheineen olivat jo saapuneet. Joulukahveilla maistamme kinkkua ensimmäistä kertaa. Herkullisen itseleivotun pähkinä-rusinaleivän saamme aina perinteisesti kummipoikamme perheeltä. Lapset olivat innostuneet joulun alla leipomaan, tytär tehnyt omena-hapankirsikkapiiraita ja poika jouluhalon ranskalaisen ohjeen mukaan treenaten samalla kielitaitoaan.
Kahvien jälkeen alkoi ilta hämärtyä ja lähdimme kävelylle ihailemaan kauniisti valaistuja taloja ja lumista maisemaa. Seuraavana päivänähän siitä ei ollut enää jälkeäkään, mutta aattona oli niin kaunista. Ja pirun kylmää.
Glögillä lämmittelimme palattuamme sisään, sillä lämpimään saunaan ei ole meillä toivoakaan ehtiä enää aattona. Glögiä siinä siemaillessamme katosi mies huomaamattamme ja oli poissa jonkin aikaa. Kuopus kurkki ikkunasta innokkaana pukkia odotellen ja jossain vaiheessa hän oli varma, että pukki olisi naapurissa. Näimme ikkunasta sisään naapuriin, jossa koko perhe istui olohuoneessa musisoiden innokkaasti. "He laulavat pukille", arveli kuopus. Kun hän aikansa odotteli ikkunassa, ilmestyi pukki hetken päästä naapurien ulko-ovesta. Hän vain vilkaisi meihin, heilautti kättään morjenstaen ja jatkoi matkaansa katua ylöspäin. Laskimme, kuinka kauan vielä menee, ennen kuin pukki on ennättänyt kiertää kaikki kadun lapsiperheet ja palata katua takaisin alaspäin meille.
Viimein se pukki sitten saapui meillekin. Kaksi lapsista kyyhötti kuumeesta väsyneinä sohvannurkassa. Kolmonen esitti pukille huilulla "Walking in the air" -kappaleen, Joulupukki-laulun sanoja emme muistaneet taaskaan. Loppujen lopuksi esitimme Heinillä härkien kaukalon, jonka sanoissa saatoimme luottaa kuopuksen muistiin. Hän oli innokkaasti harjoitellut laulua koulun joulujuhlaan ja saanut kauheita raivokohtauksia, koska ei millään meinannut muistanut sanoja. Luulimme hänen harjoittelevan joulujuhlaesitykseen, kunnes selvisi, että hän harjoitteli yhteislaulua varten. Hän vain pelkäsi niin, ettei kukaan mukaan osaa.... No, olipa joku, joka osasi vetää laulun pukille.
Mitä lahjapaketeistani sitten paljastuikaan? Siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa.
Ruokailimme vasta myöhään illalla. Kaukana oli joulumme vegaanista joulusta, mutta annettakoon moinen pröystäily anteeksi kerran vuodessa. Melko harvoin nimittäin syömme kotona lihaa, ehkä kerran tai korkeintaan pari viikossa. Lisäksi meillä on yksi kalapäivä viikossa, lauantaisin. Mutta jouluna kalaa vetelemme kaksin käsin. Siikaa graavasin neljä nahkaa, lohta yhden ison. Tänä vuonna meillä oli yksi kokonainen savusiika, kaupasta ostettu, joka ei tosin meinannut mennä kaupaksi, syömmehän kesäisin itsesavustettua useamman kerran viikossa. Viime vuonna savusiika puuttui pöydästämme, sillä kaupassa se oli joutunut väärään ostoskärryyn ja huomasimme puutteen vasta aattoiltana. Ensi jouluna savusiika saa jäädä pois ostoslistalta. Sen sijaan katkarapusalaattia on ostettava toinenkin mokoma - lapset rakastavat sitä. Ja erilaisia mätejä menee useampi purkillinen.
Jälkiruoaksi oli Kakkosen leipoma bûche de Noël, ranskankielisen reseptin avulla tekemä. Kakkonen aloitti ranskanopinnot koulussaan Pekingissä ja palattuamme mietimme, ettei hyvää kielitaitoa kannata hukkaan heittää. Hän oli valmis jatkamaan opiskelua vapaa-ajallaan ja on nyt jo vuoden ajan opiskellut Skypen kautta ystäväni johdolla.
Joka joulu yritän rauhoittua viettämään aikaa lasteni kanssa ja taas kerran kaivoimme esille lautapelit. Kovaan käyttöön ne joutuivat tänäkin jouluna!
Jouluilooni, kuten varmasti monen muunkin suomalaisen jouluun, tuli tänä jouluna suuri särö. Niin kauheista asioistahan olemme saaneet lukea lehdistä viime päivinä. Toisten ihmisten surut ovat olleet mielessäni enemmän ja vähemmän joulupäivien ajan, sekoittuen aiempiin mietteisiini. En ole varma, pystynkö kirjoittamaan niistä sen enempää.
Rauhallista lauantai-iltaa ja vuoden viimeisiä päiviä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)