Paluu menneisyyteen: Lontoo 2013

En sittenkään päässyt vielä Lontoosta eteenpäin. Täyttynyttä kovalevyä tyhjentäessäni löysin vanhat Lontoon kuvat kesältä 2013, jolloin edellisen kerran kävin kaupungissa. Silloin mukanani oli esikoiseni, joka tuolloin oli 13-vuotias pikkutyttö. Lähes samat paikat kiersimme silloinkin, joten oli hauska katsella kuvia ja vertailla, kuinka paikat ovat muuttuneet. Ja kuinka minä ja lapseni olemme muuttuneet...

Tämänvuotiset kuvani Madame Tussaudsista löytyvät täältä. Herttuatar Camilla ainakin näyttää aivan samalta kuin tuolloinkin, asuaan myöten. Hatun hän on vain pukenut ylleen ja vaihtanut käsilaukkuaan.

Tuolloin tunsin enemmän julkkiksia kuin tänä vuonna. Mitähän on tapahtunut? 

Prinsessa Dianan leninki on tänä vuonna toisenlainen, mutta hänellähän oli mihin vaihtaa. Kuvaa en ole vielä julkaissut, mutta näette sen myöhemmin eräässä hamepostauksessani.

Lähes joka kuvassa esiinnyn joko minä tai tytär. Hän on toki muuttunut paljon näiden vuosien aikana, olihan hän tuolloin vielä pikkutyttö, vasta teinivuosien alussa, kun hän nyt on jo niiden lopussa: 19-vuotias neiti. Hänen vanhoja kuviaan en kuitenkaan julkaise ilman hänen lupaansa. 

Entä minä, olenko minä muuttunut noista ajoista? Yllätyksenä itsellenikin: en ole. Taidan näyttää ihan samanlaiselta kuin tuolloin, jopa kampaustani myöten. Muutamaa kiloa hoikempi olin tuolloin, samoin ruskettuneempi vietettyäni paljon aikaa lasten kanssa leikkipuistossa. Ehkä vähän nuoremman näköinen. Jos vierekkäin vertailisin tämänkesäisiä ja näitä kuusi vuotta sitten otettuja kuvia, tuskin edes tunnistaisin, kummat ovat kumpia...

Nuo kaikki vaatteetkin löytyvät edelleen kaapistani ja välillä päältäni. Aika moni noista on päässyt blogikuviini täälläkin. Osa on edelleen siistejä vaatteitani, vain balleriinat ovat päätyneet mökkikäyttöön. Vain nuo laukut ovat poissa käytöstä, sillä mustassa on vetoketju rikki ja punaisesta katkesivat tekonahkaiset kädensijat. Korjaajaa etsin niille.

Leggari-hame -yhdistelmiä haikailen takaisin muotiin. Olihan se niin näppärää, kun viileälläkin ilmalla saattoi käyttää hametta leggarien päällä. Muistan kuinka ensin vihasin tuota muotia ja vasta viimeisinä vuosina otin sen omakseni. Ja nyt kaipaan... :) Farkkuhameeni on eräs Remakessa ompeluttamani hame, jota en ole vielä koskaan esitellyt teille.

Tätä vanhanajan karkkikauppaa etsin tänäkin vuonna, mutten löytänyt sitä enää.

Muutoin emme paljonkaan ostoksilla käyneet, lapseni mielestä tosin kiersimme shoppailemassa ihan liikaa (parit Juicy Couturen veluuriasut taisivat mukaamme lähteä aleista). Yksi yhteinen shoppailujuttu meitä kuitenkin yhdisti. Tuolloin olin lukenut kaikki Sophie Kinsellan Himoshoppaajakirjat ja tyttärenikin oli lukenut ne perässäni ja tykännyt kauheasti niiden hauskasta huumorista. Lontoossa meidän oli ihan pakko bongailla kauppoja, joissa Becky Bloomwood kävi.

Tämä neule on tällä hetkellä poissa käytöstäni, koska se oli kärsinyt vakavia vaurioita viime syksyn pesussa tai varastoinnissa. Huomasin kesän alussa toisesta hihasta purkautuneen pätkän, jonka toivottavasti saan vielä joku päivä korjattua.

Kuvissa näkyvät tummansiniset farkut jatkavat elämäänsä Fenix-lintufarkkuinani, ne olen esitellyt viime syksynä täällä.

Minulla oli ihana matka silloinkin kahdestaan lapseni kanssa, ja tyttärelle on jäänyt siitä niin rakkaat muistot, että hän jatkuvasti palaa muistelemaan tuota yhteistä matkaamme. Kiersimme todella hartaasti museoita, seitsemän tuntia ei riittänyt Museum of Londonin kiertämiseen, juuri ja juuri Tower of Londonin tutkimiseen hyvin huolellisesti. Uskokaa tai älkää, mutta St. Paulsin katedraaliin voi käyttää 5 tuntia! Tämä näkyy myös lapseni nykyisissä urasuunnitelmissa. 

Välillä pysähdyimme puistoihin lukemaan. Kirjat kaivoimme esiin myös pitkissä jonoissa, kuten jonottaessamme sisään Madame Tussaudiin. Pari niistä taisi olla Kinsellan :)

Marxin hauta Highgaten hautausmaalla

Bye bye London! Sometimes we'll meet again!