Jos lapsilta kysyy, mitä he toivovat eniten palkinnokseen, saa saman vastauksen varmaan lähes kaikkien lasten suista: kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa. Monilapsisessa perheessä vanhempien ajan riittäminen jokaiselle lapselle erikseen on kuitenkin aikamoinen ongelma. Etenkin jos vanhemmat käyvät töissä, ovat illat ja viikonloput aika kortilla. Lapsiperheessä jokainen viikonloppu on muutoinkin täynnä ohjelmaa: on synttärijuhlia, pelejä, hankintojen tekemistä ja tekemättömien töiden hoitamista. On siivoamista ja järjestämistä, isovanhempien tapaamista ja kenties heistäkin huolehtimista.
Kotiäitinä ollessani onnistuimme vielä järjestämään silloin tällöin lapsille palkintopäiviä eli "äitipäiviä" ja "isäpäiviä", jolloin vietimme yhden kokonaisen päivän yhden lapsen kanssa tämän ehdoilla. Muutamaan kertaan olen viettänyt tällaisen päivän Kansallismuseon yläkerrassa Vintissä tai Suomenlinnan lelumuseossa, jatkaen elokuviin ja päättäen iloisen päivän sushiravintolaan.
Vuosia lapset ovat toivoneet äitipäiväperinteen jatkumista, mutta emme ole millään saaneet sellaista mahtumaan aikatauluihin. Tänä vuonna esikoinen pääsi ylioppilaaksi ja kun kyselimme hänen lahjatoiveitaan, hänellä oli vain yksi toive: matka kahdestaan äidin kanssa!
Esikoisen toivekohteena oli Ruotsi, mikä sopi hyvin myös äidille, opetan nimittäin tänä vuonna taas ruotsia eikä pieni kieliharjoittelu olisi haitaksi. Ruotsin kieli on myös yksi tyttäreni lempiaineista, joten me molemmat halusimme päästä käyttämään toista kotimaistamme. Joulukuussa löimme matkan päivämäärät lukkoon. Pian sen jälkeen kun erinomaisesti menneiden ruotsin kirjoitusten tulokset olivat tulleet. Silloin eivät kesätyöt olleet vielä tiedossa...
Heti lakkiaistensa jälkeisena maanantaina tyttäremme lähti töihin Keski-Eurooppaan...
Lapseni matkusti yöjunalla Hampurin, Kööpenhaminan ja useiden junanvaihtojen kautta. Junamme kohtasivat Linköpingissä, jonka laiturilla tapasimme, halasimme, lähetimme selfiekuvan kotiväelle ja vaihdoimme kuulumiset. Joimme sen päivän ties kuinka monennet latet asemalla odottaessamme Skänningen junaa. Lapsi tankkasi kofeiinia jaksaakseen, sillä yöjunassa ei ollut tullut paljon nukuttua. Skänningestä kahden minuutin vaihdon jälkeen matkamme jatkui bussilla Vadstenaan.
Itä-Götanmaalla Vätternin rannalla sijaitsevaan Vadstenaan meidät toi esikoisen lempilaulaja, jolla oli konsertti Vadstenan linnassa. Kun liput talvella olivat tulleet myyntiin, olimme valinneet keikkakiertueelta kaksi keikkaa, joiden paikkana olisi keskiaikainen linna. Vadstena sopi kalenteriimme paremmin.
Valitettavasti emme olleet huomioineet sitä, että iso konsertti pienellä paikkakunnalla näkyy majoitustilanteessa. Kun maaliskuussa aloimme etsiä yösijaa, konserttipäivän yöksi ei majoitusta enää löytynyt Vadstenasta, 5600 asukkaan taajamasta. Jälkeenpäin selvisi, että paikkakunnalla oli samaan aikaan vieläpä toinenkin iso tapahtuma sekä muutoinkin paljon turisteja. Varasimme hotellihuoneet 10 kilometrin päästä Motalan kaupungista ja mietimme, että matka on aika pitkä kävellä maantietä pitkin yöllä. Mahtaisiko saada edes taksia viemään sinne. Onneksi muutamaa päivää aikaisemmin yksi Airbnb-huoneisto oli vapautunut ja saimme pariksi yöksi pienen mummonmökin hevostilalta muutaman kilometrin päässä keskustasta.
Bussi jätti meidät Vadstenan lähes autiolle kylänraitille, josta lähdimme kartan perusteella suunnistamaan hevostilaa kohti vetäen matkalaukkuja perässämme. Myöhemmin liikkumistamme helpotti se, että ystävällinen emäntämme lainasi meille polkupyörät, joilla poljimme tuokiossa peltojen poikki Vadstenan keskustaan. Loppumatka idylliseen keskustaan johti satavuotiaiden talojen reunustamaa viehättävää mukulakivikatua pitkin.
Tytär oli aivan haltioissaan: Vadstena on hyvin samantyyppinen valloittava asutus veden äärellä kuin se pikkukaupunki, jossa hän on koko kesän työskennellyt. Ja yöllä yhtä hiljainen kuin se hieman suurempi pikkukaupunki, jossa hän on asunut. Vadstena on myös keskiaikainen kaupunki, jonka historia kantaa aina 1200-luvulle saakka ja on täynnä merkittäviä tapahtumia birgittalaisluostarin perustamisesta ja Kustaa Vaasan rakennuttamaan linnaan, joiden myötä Vadstenan kaupunki on ajan saatossa nähnyt monenlaisia tapahtumia. Kaupunkiin ovat pyrkineet niin pyhiinvaeltajat kuin tanskalaiset ja smoolantilaiset sotajoukotkin.
Ensimmäisenä iltana tutustuimme kaupunkiin pyörillä, pysähdyimme syömässä yhdessä keskustan suosituista ravintoloista ja lapseni edellisen yön vähäisistä unista huolimatta (kofeiinipanoksen ansiosta) osallistuimme öiselle kierrokselle linnassa. Satuimme nimittäin illalla huomaamaan, että perjantai- ja lauantai-iltaisin linnassa järjestetään Nattvandring, mikäli kyseisenä iltana linnassa ei ole muuta tapahtumaa. Tulopäivämme oli perjantai ja seuraavana iltana olisi konsertti, oli tuo ainoa mahdollisuutemme osallistua kierrokselle. Liput voi ostaa netin kautta, mutta viimeistään tuntia ennen kierroksen alkua. Myöhästyin tästä, mutta päivällä lippuja oli näyttänyt olevan paljon jäljellä, joten saavuimme paikalle kysymään, pääsisimmekö mukaan. Viime tingassa ilmoittautuneita oli paljon, joten kierros olikin sitten täynnä, mutta onnistuimme saamaan liput.
Linnassa järjestetään erilaisia dramatisoituja kierroksia, tarjolla olisi myös kummituskierros, jollaiseen minua ei kuitenkaan saa. Nattvandring ei ole yliluonnollinen vaan historiallinen, kierroksella voi tavata muun muassa Erik IVX, hänen sisarensa prinsessa Cecilian sekä linnan tykkimestarin. Näyttelijät ovat linnan oppaita. Kierrokset järjestetään ainoastaan ruotsiksi ja mekin taisimme olla ainoat osallistujat, joille ruotsin kieli oli vieras kieli. Interaktiivisessa esityksessä meitä hieman jännittikin, joutuisimmeko vastaamaan kysymykseen tai pahimmillaan osallistumaan esitykseen (entä jos emme ymmärtäisikään mitä piti tehdä tai vastata...) Ehkä ilmeemme paljastivat ajatuksemme ja säästyimme joutumasta mukaan leikkiin. :)
Kaiken kaikkiaan kierros oli vaikuttava, onhan se aivan eri asia liikkua keskiaikaisen linnan huoneissa ja tavata menneen aikakauden ihmisiä pimeässä yössä kuin päiväsaikaan museossa. Suosittelen lämpimästi.
Vadstenan renesanssilinna on vaikuttava kuten jokainen keskiaikainen kivilinna. Linnanpihalle tiemme johti jok'ikinen päivä ja ilta näiden kolmen päivän ja illan aikana, jotka kaupungissa vietimme. Lähdimme kaupungista haikeina, lapseni jopa tutki kaupungin opiskelutarjontaa sillä silmällä, että tässä kaupungissa hän haluaisi asua.
Yöllä poljimme hiirenhiljaisen kaupungin läpi hevostilallemme näkemättä ainoatakaan autoa tai ihmistä koko matkan aikana.
Vadstenasta en poistu vielä, sieltä riittää niin paljon kerrottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)