Kuvamuistoja kasarilta ja ysäriltä

 

Etsin kesällä yhtä vanhaa valokuvaa, jonka olin luvannut skannata englantilaiselle ystävälleni. Muistin nähneeni kuvan viime vuonna, kun olin edellisen kerran kaivellut vanhoja valokuvia. Sitä kuvaa en kuitenkaan löytänyt, vaikka kävin läpi kaikki albumit, joista kuvittelin sen löytyvän. Sen sijaan löysin paljon muita, joiden luulin kadonneen aikapäiviä sitten.

Minä 15-vuotiaana itse kehittämässäni kuvassa

 
Sattumalta juuri samana päivänä Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia muisteli kadonneita asioita 80- ja 90-luvuilta ja pohti, mitä niistä kaipaa. Minun täytyy myöntää, etten kaipaa niistä mitään. Hetken tosin katselin kaihoisasti noita kuvia ja mietin, kuinka silloin olin niin nuori.



V. -88 kielikurssilla Cambridgessä, illalla ulos lähdössä

Mutta hetken tuumittuani mietin, etten koskaan tuolloin ollut niin onnellinen kuin tänä päivänä. Tuolloin kaikki oli vielä niin epävarmaa, oli lukio ja ylioppilaskirjoitukset edessä, miten niistä selviäisin, saisinko opiskelupaikan?

Pääsin opiskelemaan mieleistäni alaa, mutta valmistuisinko? Saisinko töitä?



Vuonna -89 tai -90 huoneessani lapsuudenkodissani 

V. -90, se ainoa otos ja kuvaajan sormi edessä



Thassos kesällä -90

Oli suhde, joka päättyi. Tuli uusia suhteita, lopulta tapasin ihanan miehen, jonka kanssa menin naimisiin. Mutta vielä naimisiin mentyämme meillä oli kinaa pienistä asioista. Olisinpa silloin voinut tietää sen minkä tänä päivänä: että kinaaminen päättyisi ja kahdenkymmenen vuoden päästä meillä olisi onnellinen avioliitto ja neljä ihanaa lasta!




Singapore vappuna -95

Yläkuvassa minulla on ylläni itse ompelemani paita sekä hurjan kallis ostokseni, MaxMaran leninki alennusmyynnistä ja joka minulla on yhä (kuvattu täällä viime kesänä). Taidamme olla palaamassa Suomalaisten vappujuhlista.



Majestic Hotel Melakassa toukokuussa -95

 

Oi kunnianarvoisa Majestic Hotel, jossa Markus Lehtipuu kävi kirjoittamassa matkaoppaitaan. Yövyimme siellä kahteen otteeseen, silloin kun se vielä oli vanha siirtomaa-ajan hotelli lähes alkuperäisessä asussaan eikä lattioille tai suihkuun ilennyt astua ilman tossuja. Nykyisin se on käynyt saman kasvojenleikkauksen kuin Singaporen Raffles-hotelli ja on 5 tähden hotelli. 

 

Muutamaa vuotta myöhemmin kuuntelin matkailualan opiskelijana kuuntelin Markuksen luentoa Joensuussa ja paluumatkalla tapasimme pikajunan ravintolavaunussa ja höpöttelimme Malesiasta ja Singaporesta koko junamatkan ajan.




Singapore -95 tai -96

Loma Suomessa -95

On toki asioita, joiden toivoisin olevan toisin. Vakituista tointa minulla ei ole edelleenkään, mutta on työpaikka ainakin seuraavaksi vuodeksi. Kuten on ollut jo viimeiset vuodet. Äitini sairautta en olisi osannut tuolloin edes ennustaa ja toivoisin, että hän olisin saanut pitää hänet. Kaikki ei voi olla täydellistä, mutta on kuitenkin paljon paremmin kuin nuorena kuvittelin.

Voi kun kaksikymppisenä olisin sen tiennyt!



Reppureissaajat kosinnan jälkeen -97

Taj Mahal helmikuussa aamuvarhaisella. Olemme majoittuneet yöksi torakkahotelliin ja ajaneet riksakuskin kyydissä läpi kaupungin nähdäksemme auringonnousun Taj Mahalin ylle. Olemme saapuneet etelästä eikä meillä ei ole riittävästi lämpimiä vaatteita, paleltaa, väsyttää ja minua kiukuttaa. Auringon noustessa mies polvistuu eteeni ja kosii. Jälkeenpäin sanoi kyllä harkinneensa asiaa vielä kerran uudestaan, että noinko kiukkuisen akan hän ottaa...




Kihlapari samana päivänä 

Taj Mahalista palattuamme vaihdoimme kihlajaispäivän kunniaksi kaupungin toiseksi kalleimpaan hotelliin, jossa ovat asuneet monet julkkikset. Kun muut vieraat noudettiin limusiineilla, meidät nouti aina sama riksakuski. Vilustuin Taj Mahalilla ja loppumatkan olin kovassa flunssassa.




Palatsihotellin sviitti Jaipurissa

Halusin kerran elämässäni yöpyä intialaisessa palatsissa ja siihen tuli mahdollisuus kohtuuhintaan Jaipurissa. Sitten meille näytettiin hotellin sviitti ja siihen kaatui matkabudjetti. "Miksi asua kuin prinssi, kun voi asua kuin ruhtinas", totesi sulhaseni. Rahat loppuivat parin päivän päästä, visa-kortti ei toiminut ja tuli jännittävät paikat, selviämmekö junalla Delhiin...

Millaisia ovat sinun kasari- ja ysärimuistosi? Vieläkö kaipaat noita aikoja vai katseletko vanhoja kuvia naureskellen, ettei koskaan enää...?