(Loppu)kesäisiä pehmodekkareita naapurista, osa 3:

Tämä postaus on pakko tehdä nyt, vaikka kirja onkin vielä vähän kesken...

Olenhan jo moneen kertaan kertonut, kuinka olen ihastunut ruotsalaisiin pehmodekkareihin. Mistään kovin tunnetuista kirjailijoista en piittaa, lukemani kirjat usein tarttuvat käteeni ihan kansikuvan perusteella Akateemisessa kirjakaupassa. Kuin kutsuen: "lue minut..." Jos kirjan kansi iloisuudellaan muistuttaa ennemmin Sophie Kinsellan chick littiä kuin synkkää murhatarinaa, on se arvatenkin minun juttuni. Ja täytyy sanoa, että Akateeminen ei petä, selvästi sinne myyntiin valitut ruotsinkieliset kirjat ovat käyneet läpi tiukan syynin. Kesällä Ruotsissa totesin, että kaikki kirjakaupoissa kiinnostavilta vaikuttavat kirjat olen jo nähnyt myynnissä Suomessakin. Turha kantaa niitä matkoilta, kun voin hankkia ne Suomesta minulle valmiiksi valitusta valikoimasta.  

Vuosi sitten löysin Marianne Cedervallin Anki Karlsson -kirjat. Kirjoja on ilmestynyt neljä ja ne kertovat eläkkeelle jääneen Ankin ensimmäisestä Visbyn vuodesta. Sarjan aloittaa Av skuggor märkt, josta olen jo blogannut viime syksynä ja joka sijoittuu varhaissyksyyn. Siten se sopii mitä parhaimmin luettavaksi juuri nyt. 

Täytyy kuitenkin sanoa, että sarja vain paranee edetessään. Toinen osa, marraskuiseen tryffeleiden huippusesonkiin sijoittuva Låt det som varit vila on hurjan hyvä - lopun pettymystä lukuun ottamatta. Kirjoitin siitä jo yhden postauksen, mutta vielä näin lyhyesti: tarina on jännittävä ja mukaansatempaava, muttei kuitenkaan niin raaka kuin ensimmäinen osa. Tällä kertaa (minun mielestäni onneksi) hevoset ovat vain sivuosassa, ne saavat vain muutaman maininnan. Sen sijaan aiheena on lempijuttuni eli ruoka. Kirjan myötä minulle vasta selvisi, että Gotlanti tunnetaan tryffeleistään! Siis tryffeleistä, luulin että niitä kasvaa Italiassa ja muualla kauempana Euroopassa, ei täällä pohjoisessa. Mutta kyllä vaan. Gotlannissa jopa järjestetään vuotuisat tryffelifestivaalit, joihin liittyvät myös tryffelimarkkinat ja tryffelijahti! Matkailualaa opiskelleena minusta tämä on erittäin kiinnostavaa ja suorastaan kiehtovaa, kuinka niin lähellä meitä voi olla jotain niin erikoista! Jotain minkä olemassaolosta en tiennyt. En, vaikka vasta vuosi sitten kävin Gotlannissa.

Kevääseen sijoittuvan kolmannen osan hyppäsin vahingossa yli ja luen parhaillaan neljättä kirjaa, Som daggen stilla kysst joka kertoo loppukesästä. Elokuun loppu lähestyy, keskiaikapäivät ovat ohi ja turistit lähtenee Visbystä. Eräällä suurtilalla valmistaudutaan tyttären näyttävään hääjuhlaan perinteisin gotlantilaisin menoin. Anki ja Tryggve pyydetään apuun, kun juhlaan tarvitaan juomaa ja ruokaa hääparin esittäytymiseen, loppuillan hetkeen, jolloin hääparin on tarkoitus tulla juhlastaan näytille koko kansan eteen. 

Kaikki eivät ole kuitenkaan tyytyväisiä sulhasvalinnasta. Mantereelta tullutta sulhasta vierastetaan eikä hän erään katkeran sukulaismiehen mielestä sovi isännäksi, paljon sopivampi kun olisi löytynyt lähempääkin. On myös morsiamen lapsuudenystävä, joka kenties itse mieluummin seisoisi tämän vierellä alttarilla. Sulhasen omassa kaapissa puolestaan kummittelee luuranko: tietääkö kukaan, mitä hänen isälleen tapahtui eräänä talvipäivänä vuosikymmeniä sitten, sulhasen ollessa vielä teinipoika. Mihin isä silloin katosi?

Sitten vielä hääjuhlan aikana tapahtuu kummallisia asioita, jotka järkyttävät sulhasen mielenrauhaa. Ei siis ihme, että sulhanen katoaa. Kesken hääjuhlan! Mutta mitä hänelle tapahtui? Karkasiko hän omasta halustaan vai murhattiinko hänet? 


"Vilket ös", sa Johanna sarkastiskt. "Hur har du stått ut i den här hålan i flera år?"

Amanda ryckte på axlarna och gav till ett hest skratt. 

"Ska du säga som är hänvisad till Strömsholm och Kolbäck. Där vimlar det av inneställen, va?"

"Ja, ja, men ändå. Den här byn är ju precis stendöd. Bortsett från dom enstaka människorna därute då."

Johanna pekade ut mot gatan. 

"Jag älskar mitt jobb", sa Amanda, "och det vet du. Att jag blev driftledare på Berget, var en himla tur, konkurrensen var stor."

"Mm, Berget är en fin gård med utvecklingspotential, det medger jag. Dom hade varit galna om dom inte valt dig", sa Johanna.
Hon visste att det var menat som beröm, Johanna var en av hennes bästa supportrar, nästan bättre än Daniel. Ja, och Fredrik förstås. 

"Du går och glider på gården som den värsta patron och fattar de stora besluten", konstaterade Johanna, "medan jag fortfarande traskar runt som stallflicka på Strömsholm och mockar skit."



Loppua en ole vielä lukenut, mutta kerron kyllä sitten, säilyttikö kirja otteensa loppuun saakka.