Syystakki ja synttärilahja

 

 

 

 

 

Tänään oli ehkä syksyn viimeinen mahdollisuus käyttää tätä lempparitakkiani. Ensi viikolla kun sää jo ennusteen mukaan viilenee.

 

 

Lempparini tämä takki on raikkaan värinsä puolesta, mutta samalla tämä on myös takeistani kaikkein parhain, joten sateella ja työpäivinä se pysyy tiiviisti kaapissa. Viime viikot ovat olleet niin harmaita ja kosteita, joten käyttömahdollisuudet ovat olleet vähissä. Onneksi keväällä pääsen taas kaivamaan sen esiin, meneehän se iloisen värinsä puolesta myös silloin.

 

Takki on Ted Bakerin syysmallistosta jokusen vuoden takaa, mutta se oli ollut haaveenani jo useamman vuoden ajan, ennen kuin viimein raaskin hankkia sen itselleni. Jotenkin järkevyyden huipussa ajattelin pitkään sen käyttöajan olevan kovin lyhyt, vain syyskauden. Kunnes tajusin, ettei minulla ole kunnollista kevättakkiakaan ja että yksi oikeanvärinen takki menisi keväät syksyt. Hankin tämän sitten viimeisellä hetkellä, sillä seuraavien vuosien mallistoihin fuksianpunainen muuttui murretummaksi, punaviininpunaiseksi.

  

 

 

 

Harvoin esittelen täällä ostoksiani, mutta ehkä nämä ovat sen väärtit.

 

Miehelläni ja minulla ei ole tapana ostella toisillemme lahjoja, koska meillä kummallakin on maku, josta emme tingi. Emme myöskään halua kotiimme mitään turhaa krääsää, mistä syystä haluamme valita tavaramme itse. Näin ollen hankimme omat lahjamme. 

 

Haluan lahjani olevan jotain erityistä, sellaista, jota ei ihan normaaliostokseksi voi ja halua perustella ja jota ei tarvitse ottaa käyttöön ennen kuin lahja on "annettu". Yleensä se on jokin pieni luksustuote - tällä kertaa käsineet. 

  

Reilu kuukausi sitten olin Fab Forty Something -Marjukan järjestämässä Balmuirin lukijaillassa, jossa hairahduin näihin vaaleanpunaisiin mokkanahkaisiin käsineisiin, joissa on kashmirvuori. Nahkakäsineet ovat ainoat rattiin sopivat käsineet ja parikymppisenä hankkimani ruskeat käsineeni ovat jo aika kuluneet. Ensin etsin uusia käsineitä toisen suomalaisen käsinevalmistajan Sauson mallistosta, jolla olisi värikkäitä käsineitä, mutta ainoastaan puuvillaisella vuorilla. Heidän lämpimästi vuoratut käsineensä olivat vain tylsissä perinteisissä väreissä ruskean ja mustan sävyissä.  

 

Ostin siis reilu kuukausi sitten nämä vaaleanpunaiset Balmuirin käsineet itse itselleni synttärilahjaksi.

 

Mikäli Balmuir tai Sauso joskus päättää valmistaa tällaisia käsineitä taivaansinisinä, fuksianpunaisina tai auringonkeltaisina, olen varmasti ensimmäisenä jonossa hankkimassa sellaiset. Lahjaksi itselleni.

 

 

 

 

 

Viimeiset kahdeksantoista vuotta jouluostoksemme on pyhitetty lasten lahjaostoksille. Nyt huomaan uuden lehden alkavan kääntyä ja elämäämme mahtuvan muutakin kuin pukinkontin täytettä. Olen katsellut muiden bloggaajien jouluisia sivuja ja tänä aamuna havahduin, että mehän lähdemme mieheni kanssa kaupungille joulukoristeostoksille. Joulupöytämme on ollut samannäköinen siitä lähtien, kun noin viisitoista vuotta sitten joulunvietto siirtyi meidän kotiimme. Pöytäliinatkin ovat olleet samat Marimekon liinat, sininen ja punainen, jotka ovat palvelleet jo lähes parinkymmenen vuoden ajan ja jotka katetaan pöytään joka joulu, uusi vuosi ja lasten synttärijuhlia viettäessämme.

 

Haahuilimme kaupoissa niin kauan, että loppujen lopuksi emme ennättäneet hoitaa kaikkia ostoksia. Kaupat menivät kiinni ennen kuin saimme hankittua pöytäliinan, mutta kuusenalusmaton ja jopa kaksi Iittalan maljakkoa saimme hankittua. Enää ei tarvitse kukkakimppu kädessä ihmetellä, mistä löytyisi sopiva maljakko. Niitä on nyt kaksin verroin. (Nopeista päätöksistä plussapisteitä meille, kerrankin emme tuhlanneet aikaa jahkailuun!)

 

 

 

 

Nämä viimeiset kuvat ovat siis tältä päivältä. Tänään piti olla vuoden harmain päivä, jota on käytetty mainosvideossakin. Päin vastoin oli pitkästä aikaa aurinkoinen ja ihana päivä. Ala kuvissa siis minä, lempitakkini ja -huivini sekä ihmeiden ihme: aurinko.