Valmistautumista juhlaan

Isolle porukalle kun järjestää ruokajuhlat, isäntäväen toiveissa on aterioida vieraiden kanssa ja keittiökin on tavallinen lapsiperheen keittiö eikä suurtalouskäyttöön suunniteltu, juhlien järjestämisessä on haasteensa. Vedän vieläpä sanoja takaisin, keittiön on suunnitellut poikamies omiin tarpeisiinsa lähtökohtanaan sisustaminen eikä lapsiperheen tarpeet, mistä syystä minä koen kokkaamisen tuossa keittiössä erittäin haasteelliseksi. Kaikelle ei ole omaa paikkaansa tai laskutilaa ja jotkut tuon suunnitelman osaset ovat kerta kaikkiaan kummallisia naisen näkökulmasta. Tästä syystä ruoanlaitto jääkin yleensä miehelleni.

Mutta tosiaankin, meistä on ihanaa tavata ihmisiä ja juhlissa pitää mielestämme olla ruokaa. Etenkin, koska leipominen ei ole meidän mielipuuhaamme. Siinä mielessä olemme näkemyksiltämme aika kiinalaisia. Lisäksi suku saapuu juhliin melko kaukaa ja olisi noloa lähettää heidät ABC:lle täyttämään vatsansa.

Oman haasteensa asettaa vielä siivoaminen, joka yleensä päättyy viimeisellä minuutilla vieraiden saapuessa (jää siis aina vähän kesken). Niinpä ruoanlaiton on oltava äärettömän helppoa ja mahdollisimman vähän sotkevaa, jottei vieraiden tarvitsisi kauhistella sotkuista keittiötä jonottaessaan keittiöön noutopöytään.

Yleensä tarjoamme lihan tai kalan pariksi kuskusia, joka valmistuu helposti ja vaivatta ja josta saa todella maukkaan lisäkkeen maustamalla sen valkosipulilla, raastetulla sitruunankuorella ja -mehulla sekä yrttien, kapriksenhedelmien ja pilkottujen tomaattien avulla. Vaihtelua tuovat myös fetapalat, oliivit ja aurinkokuivattu tomaatti.

Lämpimän sään vuoksi harkitsimme savustimen kaivamista esiin ja lohen savustamista, mutta sateen uhatessa päädyimme toiseen helppoon vaihtoehtoon eli persikalla täytettyyn possurullaan. Minun osuuteni eli salaatti oli tällä kertaa erittäin yksinkertainen: erilaisten esipestyjen salaattilaatujen sekaan kurkkua, tomaattia ja kurpitsansiemeniä. Peruskastikkeen sekoitin oliiviöljystä, sitruunamehusta ja hunajasta, maustaen tietysti suolalla ja pippurilla.

Koska kyseessä on lapsen juhla, koristelukin on lapsen toiveiden mukainen eli Halloween-aiheinen. Olimme Halloweeniksi kaivaneet esiin noita-akan, jolla pelottelimme ja riemastutimme ovelle kolkuttavia "Trick and Treat" -kiertäjiä. Korkean äänen tai kosketuksen vaikutuksesta noita riehaantuu täysin ja on todellakin aika kammottava. Esittelin sen vieraille kauan kadoksissa olleena kaksoissisarenani, jonka olemme tunnistaneet yhdennäköisyytemme perusteella. Perheeni tosin totesi tähän, että kauneuskisoissa tulisin kyllä kakkoseksi.

Itse juhlista lisää seuraavassa postauksessa.