perjantai 9. marraskuuta 2018

Hippihenkinen farkkutakki syksyyn


   


 



Eikö olekin rouhea takki. Tämä on niin minun tyyliäni!

Usein kaupoissa minua ärsyttävät tällaiset kangaspaloista valmistetut vaatteet. Etsin niistä merkintää, että materiaali olisi ylijäämää tai kierrätettyä (upcycled tai recycled). Yleensä sellaista ei löydy, joten oletan, että materiaali tulee koskemattomista pakoista eli uutta hyvää kangasta leikataan paloiksi, jotta saadaan valmistettua valmiiksi paikatun näköisiä vaatteita.

Tästä syystä yleensä jätän tällaiset vaatteet kauppaan ja nappaan niistä kuvan ja kiikutan Pialle Remakeen. Pian ja muiden Remaken ompelijoiden ansiosta minulla on useita tällaisia palavaatteita, etenkin hameita, käytetyistä materiaaleista valmistettuja. Uusimman juttuni tulette varmaan näkemään joskus talven mittaan. Se on tällä hetkellä tekeillä Pian työpöydällä.

Sen verran hintaa tulee yksittäin valmistetuille tuotteille, joten tällaista takin hintaa en uskaltaisi edes aavistaa. Niinpä meinasin hypätä riemusta kattoon, kun yhtenä iltana tutkin Emmyn uutuustuotteita ja näin siellä tämän takin! Takki on Desigualin ja tunnistin jopa osan sen kangaspaloista, jotka ovat täsmälleen samaa kuosia kuin alla oleva oma villakangastakkini muutaman vuoden takaisesta mallistosta. Kuva on otettu matkalla kirjamessuille.





Ilokseni Emmyssä oli samaan aikaan myös takkiale, joten sain vieläpä hieman alennusta tästä takista. Lähtöhinta oli 89 euroa, mutta maksoin tästä 74 euroa. Ei paha takista, jonka arvelen maksaneen uutena noin 350 €!

Samalla testasin taas myös Emmyn kuntoluokituksen. Farkkutakin kunto oli merkitty tyydyttäväksi, johtuen kai gabardiinipalojen reunoista roikkuvista langanpätkistä ja yhdestä löyhästi kiinni olevasta napista. Leikkaan langanpätkät pois, ompelen napin kiinni, ja takki on mielestäni taas kuin uusi! Ellei se sitten tykkää huonoa pesukoneesta, jonne aion lykätä sen tänä iltana...

Ainoa miinuspuoli on vuori, joka on täyttä polyesteriä. En ikinä ostaisi uutena takkia, jossa on polyestervuori. Vertailuna, että vastaavassa villakangastakissani vuori on asetaattia, mikä yleensä on sellupohjaista (viskoosin tapaista puoliluonnonkuitua). Tämä menee nyt kuitenkin testistä: jos hikoilen liikaa, minun täytyy teettää Remakessa siihen uusi vuori tai toivoa, että takille löytyy joku vähemmän hikoileva ostaja.

Katsotaan kuinka pitkälle syksyyn pärjään tällä takilla. Tällä menolla varmaan jouluun? 





Tykkäätkö sinä hippihenkisistä vaatteista? Oletko jo kokeillut Emmyä?

Mukavaa viikkoa ja syksynjatkoa <3

2 kommenttia:

Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)