Kolmet synttärit ja yksi keskiaikainen leninki

 

Tässä näette synttärisankarin. Taas olen vähän vanhempi ja viisaampi, toivottavasti en kuitenkaan paljon ryppyisämpi.

On toinenkin synttärisankari, blogini, joka on nyt päässyt kehdosta taaperon ikään. Yksivuotispäivä oli tosin jo eilen, mutta onnistuin vain tuhoamaan postauksen, jonka olin valmistellut etukäteen.

Vielä on lähipiirissäni kolmaskin merkittävä synttärisankari: Kolmosemme tuli juuri kunnioitettavaan teini-ikään.

 

 

 

 

Minun syntymäpäivääni vietimme Ravintola Kuussa Töölössä. Edellisestä kerrasta on jo todella kauan, kun viimeksi olemme käyneet tässä ravintolassa, esikoinen oli silloin aivan pikkuinen.

Ei ole ihme, että ravintolalla on jo melko pitkä historia, ja edelleen se vaikuttaa olevan hyvin suosittu. Vaikka oli tavallinen arki-ilta, ravintola tuli aivan täyteen. Osasyynä lienee hyvä sijainti isojen hotellien vieressä, ja aika monessa pöydässä puhuttiinkin muuta kuin suomea. 

Ruoka oli hyvää, kuten tällaisessa ravintolassa sopii odottaakin. Lista on suomalaista kunnioittava, sillä raaka-aineet olivat enimmäkseen kotimaisia: kuten poroa, puolukkaa ja lanttua. Kuvia en ottanut tällä kertaa ja senpä vuoksi en edes muista, mitä söin. Kuopukselle tarjottiin puolitettuja lastenannoksia, mutta hän valitsi normaalikokoisen alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan ja kaikki maistui.

 

 

"Äiti, tuo sun mekko näyttää ihan keskiaikaiselta", totesi esikoinen tästä leningistä nähdessään sen ensimmäisen kerran roikkumassa narulla tuulettumassa.

 

"Se on 70-luvulta", kerroin ylpeänä.

 

"Siis keskiaikaista", hymähti tytär ja jatkoi matkaansa.

 

 

 

 

 

 

 Tämä Muumineiti-nimisen ompelimoateljeen varmaan 70-luvulla valmistama samettileninki sai kunnian olla synttäriasuni.

 Leninki löytyi viime talvena Remaken kätköistä, sinne se oli pelastettu Fidalta päätymästä kaatopaikalle. Syynä oli iso ratkeama hihassa sekä oletettavasti myös kauhean ummehtunut haju.

 

Ihastuin mekon värikkyyteen ja kauniiseen malliin, etenkin kaulukseen sekä mansetteihin. Repeämää lukuun ottamatta kangas oli erittäin hyväkuntoista. Sametti ei ollut painunut pesuissa, kuten nykysametille usein käy. Hihat olivat tosin aavistuksen liian lyhyet minulle, mutta muutoin leninki istui kuin valettu.

 

Pia kaivoi Remaken kätköistä violetin samettipalan, josta valmistettiin uudet, vähän pidemmät hihat. Saadakseni vahvan kellarinhajun pois leningistä, jouduin pesemään mekon koneessa useaan kertaan, vuoroin pesuaineella, vuoroin etikalla. Etikkapesuja vaadittiin varmaan kolme-neljä, ennen kuin pahin haju oli selätetty. Välissä jouduin pesemään useamman kierroksen normaalipesuja sekä tuulettamaan leninkiä päiväkaupalla ennen kuin etikan haju oli poissa.

 

Tässä oli taas todiste, ettei vesipestävää materiaalia ole menetetty, vaikka siihen olisikin tarttunut kellarinhajua! Etikka on ihmeellinen aine.

 

 

Jos joku sattuu tietämään jotain kyseisestä ompelimosta, olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.

 

 

 

 

Kolmosen 13-vuotissynttärijuhlia vietimme kotona herkutellen isompien sisarusten leipomalla mutakakulla. Sisarukset yllättivät veljensä tämän saapuessa kotiin. Olivatpa he vielä tehneet Kolmoselle ikiomankin pikkukakun, joka oli leivottu mukiin, jonka hän sai koulustaan Pekingistä. Tuossa kansainvälisessä koulussa on tapana, että luokan vanhemmat järjestävät koko luokalle muistolahjan lukuvuoden päätteeksi, jolloin luokka hajaantuu ja syksyllä kasataan uudestaan. Samalla moni oppilas muuttaa pois Pekingistä ja uusia saapuu. Tähän lahjamukiin on painettu luokan kuva, mutta se tulee näkyviin ainoastaan mukin lämmetessä. Muulloin se on musta.

Ensi viikonloppuna synttärikierre saa jatkoa. Tällä kertaa sankarina on tätini, joka täyttää 80.

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja ihania syksyn viimeisiä päiviä.