maanantai 9. heinäkuuta 2018

Villa Mörskällä


















Kun me lähdemme mökille, ystäväni lähtee "Mörskälle". Mörskä ei tosin enää ole nimensä veroinen, luhistuva koppi, jossa saniainen kasvaa sisään ja oven avautuessa ummehtunut haju löyhähtää ulos. Ei, vaan nykyään se on pikkuruinen mökki, huolella kunnostettu ja rakkaudella sisustettu, viehättävä kuin isoäidiltä peritty vanha koru.

Mökkiä tuskin on tunnistettavissa samaksi paikaksi, jonka ystäväni osti muutama vuosi sitten. Kasvillisuuden vallanneella pihalla, jossa heinä kasvoi metrin korkeuteen, kökötti surkea koppi, jota omistaja oli käyttänyt kalastusvälineiden varastona. Vuotta myöhemmin piha oli siistitty ja koppi korjattu uuteen uskoon. Vähitellen mökki on saanut uuden sisustuksen vanhoista raaka-aineista taitavan ystäväni käsissä ja nykyään se on pienuudestaan huolimatta oikea kesähuvila.

Mörskä sijaitsee Kivinokalla, jossa vierailimme hänen luonaan viime viikolla. Sen sisutuksen muovautumisen vaiheita voi lukea ystäväni Päivityksiä-blogista. Oli hauska nähdä nyt kaikki luonnossa, koska olen monet vuodet seurannut mökin ja käsitöiden valmistumista.

Aikoinaan innostuimme käsitöistä yhdessä yläasteikäisinä. Kävimme koulun käsityökerhoa ja ompelukoneet surrasivat ja puikot kolisivat kotona jatkuvasti. Olimme tuttuja kaupunkimme kangas- ja lankakauppojen myyjien kanssa. Meillä oli samanlaiset villakangastakitkin, itse huolella tekemämme. Jopa vanhojenpäivän leninkini oli vielä oma tekemäni. Muistan yhä kuinka työläitä ne olivat, ilman käsityöopettajan ja isoäitini apua en olisi mutkista selvinnyt. Sittemmin minun käsityöintoni laantui ja taantui, mutta ystäväni kone surraa jatkuvasti.

Jo parinkymmenen vuoden ajan hänen poutikuestaan on valmistunut tilkkutäkkejä. Sellaisen saimme myös hääpäivälahjaksi kaksikymmentä vuotta sitten, nykyään se koristaa vierashuoneemme sänkyä. Kaikki vauvamme ovat kellineet konttausalustalla, jonka esikoisemme sai syntyessään. Mörskän tilkkutäkin historia on vieläkin mielenkiintoisempi, sillä sen tilkut elävät jo toista kierrostaan. Aiemmin niitä on kantanut yllään mies hänen omasta perhepiiristään. Mikä mainio käyttöidea vanhoille miestenpaidoille!



2 kommenttia:

  1. Ooh, taas niin ihania kuvia ja ihana teksti. Muistoja tulvii, hymyilen silmät kyynelissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin ihana käydä ja nähdä pitkästä aikaa! <3 Kiitos kestitsemisestä ja kiitos myös tyttärellesi uimaseurasta kuopukselle :)

      Poista