Popkonsertissa keskiaikaisessa linnassa

Matkamme päämäärä Ruotsissa oli iranilais-ruotsalaisen poptähden Lalehin konsertti. Vaikka kaikki majoituspaikat oli varattu täyteen tuoksi illaksi jo kuukausia aikaisemmin, huomasimme, ettei moni Vadstenan kävijä tiennyt konsertista mitään. Sen sijaan nimi Laleh herätti huomiota, sillä Ruotsissa kaikki tuntevat nimen aivan kuten Suomessa vaikkapa Erinin tai Paula Vesalan. 

Jo päivällä poljimme linnalle katselemaan, kuinka keskeiselle linnanpihalle kohosi konserttilava ja vallihaudan toiselle puolelle muodostui sinisistä bajamajoista pitkiä rivejä. 

Minä lähdin kiertämään kauppoja ja apteekkeja löytääkseni korvatulpat ja tytär jäi notkumaan linnaan siinä toivossa, että Laleh sattuisi tutustumaan ennalta paikkaan. Minä nauroin, että tämä lepäilee luostarihotellissa huoneessaan ja saapuu paikalle vasta hetkeä ennen. Mutta kuinka ollakkaan: kun tyttäreni muiden turistien kanssa kuvasi pihamaata, oli illan päätähti yhtäkkiä kävellyt hänen ohitseen!



Lauantaipäivänä pikkukaupunki oli aivan täpötäynnä turisteja. Ravintolaan emme viitsineet edes yrittää, kokosimme omat salaattimme Coopissa ja nautiskelimme ne oman hevostilamme terassilla, ennen kuin lähdimme pyöräilemään takaisin kohti Vadstenan keskustaa.

Vaikka liput oli myyty loppuun joulukuussa aivan samantien, oli päivällä vielä tarjolla halvempia lippuja lapsille ja illalla tuli myyntiin myös joitakin tavallisia lippuja. Linnaa ympäröikin pitkä ihmisjono sisäänpääsyn toivossa.

Konsertti oli upea, sillä vaikka en osaakaan laulaa mukana, tunsin kuitenkin lähes kaikki kappaleet ja täytyy sanoa, että energisyyttä ja visualisuutta hänen esityksessään piisasi. Ja olihan keskiaikaine linna esiintymispaikkana ihan mieletön. Muutamaa päivää myöhemmin perheemme pojat olivat Ed Sheeranin konsertissa Helsingissä, mutta uskonpa että Lalehin konsertti veti kyllä tunnelmallaan näistä konserteista pidemmän korren. Väkeä oli juuri sopivasti, ettei meidän tarvinnut seistä kuin sillit suolassa ja olimme aika lähellä lavaa. Kun konsertin päätyttyä Laleh palasi vielä lavalle laulamaan I wish I could stay -kappaleen, hyräilin minäkin koko muun yleisön mukana. Me jatkoimme vielä kauan sen jälkeen, kun poptähti itse oli jo aika päiviä sitten kadonnut lavalta ja musta auto kiidättänyt hänet pois linnasta.

  

Tyttären toivosta jäimme vielä pitkäksi aikaa norkoilemaan linnan alueelle ja viimein hän uskaltautui juttusille taustalaulajatyttöjen kanssa, jotka ottivat hänet todella ilahtuneina vastaan. Läksiäisiksi hän sai vielä halin tytöiltä.

Haimme pyörät keskustasta, johon olimme jättäneet ne turvaan. Vadstenassa ei nimittäin pyöriä lukita millään vaiereilla ja minua oli arveluttanut jättää pyörät - olkoonkin ikivanhat Helkaman Ainottaret (vuokraemäntämme mukaan suomalaiset pyörät ovat parhaita) - lukittuna vain pyörien omilla lukoilla. Eihän kukaan nykypäivänä jätä Helsingissäkään pyöräänsä ilman kunnon kettinkilukkoa, mieluiten kahta. Millainen houkutus on popkonsertin jälkeen napata pyörä alleen, etenkin jos majapaikka on kaukana Motalassa asti, kuten meillekin meinasi käydä. Niinpä olimme parkkeeranneet pyörät keskustaan ravintolan terassin viereen, siinä kukaan tuskin alkaa lukkoja sahaamaan auki.

Terassit olivat täynnä väkeä, olihan lauantai-ilta ja trooppinen yö. Nappasimme pyörämme ja poljimme taas hiirenhiljaista kylänraittia pitkin hevostilallemme. Sytytimme mökkiin valot ja seuraavan puolen tunnin ajan tapoin lattioilta ja tiskipöydältä sokeritoukkia. Niitä oli kaikkialla. Minä en seuraa luikertajia. Ne seuraavat minua... kaikkialle. 

Alla vielä pätkä konserttitunnelmista ja kappaleesta Bara få va mig själv sekä pari lempikappalettani Youtubesta. Tack - förlåt tulee kuulemma Suomesta: Laleh oli kuullut, että meillä on tapana kiittää konsertin päätteeksi sanoen "kiitos ja anteeksi".

Viimeisin on paitsi rytmiltään reipas ja mukaansatempaava laulu, itseasiassa myös  S2- ja ruotsinopen lempikappale. Opiskelemiseen kannustava sanoitus on kohdillaan ja sanoma pohjautuu tähden omiin kokemuksiin lapsena. Siihen, kuinka hän vihasi opiskella ruotsia kakkoskielenä ja kuinka äiti kuulusteli häneltä sanoja. Ja kuinka silloin äiti kannusti häntä sanomalla, ettei jonain päivänä tulevaisuudessa ketään enää kiinnosta hänen svenska kakkosensa. Tämän hän itse oivalsi sinä päivänä, kun hän alkoi tehdä sanoituksia ruotsin kielellä!