Neljä asiaa minusta

Bongasin tämän haasteen Minäkö keski-ikäinen Tiialta ja ajattelin sen sopivan näin mukavasti perjantai-illan ratoksi. Pitkiin haasteisiin kun en jaksa koskaan vastata enkä sellaisia lukea, mutta tässä on kysymyksiä juuri sopivan verran.

Neljä paikkaa joissa olen asunut

Olen syntynyt ja asunut nuoruuteni kahdessa pikkukaupungissa, niitä tässä sen enempää nimeämättä.

Nuorena asuin jokusen vuoden Vaasassa, ennen kuin lähdin ulkomaille opiskelemaan.

Palasin Suomeen ja asetuin Helsinkiin, ainoaan paikkaan, johon olen juurtunut ja jota ikinä olen voinut aidosti kutsua kotikaupungikseni (sitä en tosin nuorena olisi ikinä voinut uskoa :)). Täältä en muuta kuin ulkomaille.

Kahteen otteeseen olen kuitenkin Helsingistä lähtenyt - ja Helsinkiin jälleen palannut: ensimmäisen kerran 90-luvulla Singaporeen 2,5 vuodeksi, toisen kerran kolme vuotta sitten Pekingiin, jossa viivyimme kaksi vuotta.

 

 

 

 

 

Neljä paikkaa joissa olen työskennellyt

Alakoulussa työskentelin koulun kirjastossa. Kirjastosta vastaava opettaja oli työhönsä ryytynyt, joten hän mielellään antoi meidän pikkuapulaistensa hoitaa lähes kaiken lainaamisesta kirjojen rekisteröintiin ja päällystämiseen. Itse hän hoiti vain kirjatilaukset opettajanhuoneesta käsin. Se oli mahtavaa!

Lukiossa työskentelin puolisen vuotta pienessä kukkakaupassa, jota pidin yksin auki viikonloppuisin ja joskus iltaisinkin. Hiljaisina hetkinä tein kaupassa läksyjäni. Tässä työpaikassa sain jopa palkkaakin. Tosin olin siihen mennessä tehnyt palkallista työtä jo useiden kesien ajan herne- ja mansikkamailla poimijana.

Opiskelijana vierähti monta kesää hotellin respana. Siitä työstä tykkäsin kauheasti, ulkomaalaisia kävi paljon ja työ oli todella jännittävää ja itsenäistä. Harkitsin hotellialaa ammatikseni, mutta kielet vetivät voiton.

Pekingissä työskentelin valmennuskurssilla opettajana kiinalaisille. Työ oli vahvasti sidottu minulle vieraan ammattiaineen opettamiseen, joten mietin, olisiko se ollut yksi haastavimpia opetuspaikkoja. Ehkä ei sittenkään. Olen ollut niin monenlaisissa töissä opettajana ja keitetty niin monessa liemessä, joten mahdanko enää osata pelätä mitään opetustyön asettamia haasteita. Kaikesta selviää, kun käärii hihat ja alkaa paiskia töitä.


Neljä ohjelmaa joita olen seurannut televisiosta (ei saa olla Netflix ym.)

Bergerac ja Kissa vieköön muistuvat mieleeni lapsuudestani ja nuoruudestani. Niitä seurasimme koko perheen voimin lauantai-iltaisin saunan jälkeen pizzaa syöden. Yksi parhaita lapsuusmuistojani.

Mestari Merlin on sarja, joka on myös jäänyt mieleeni lapsuudestani. Se oli nuorten sarja, joka tuli jonain arki-iltana. Vieläkin hämärästi muistan siitä jotain. Se toimi innoittajana, jonka vuoksi kiinnostuin germaanien ja anglosaksien historiasta.

Olen aina rakastanut brittiläisiä ja saksalaisia dekkarisarjoja. Lovejoy on erityisesti jäänyt mieleeni vuosien takaa dekkari-veijaritarinana. Bergeracin rakkaiden muistojen siivittämänä lämpenin heti Midsomerin murhille, jonka kaikki jaksot olen nähnyt vähintään kerran, monet useampaan kertaan, sillä minulla on ne lähes kaikki dvd:inä.

TV:tä en ole itse asiassa katsonut yli kymmeneen vuoteen, seuraan ennemmin sarjoja Yle Areenasta.

Neljä paikkaa joissa olen käynyt

Australia, jonne ostin halvat lentoliput työskennellessäni Singaporen matkamessuilla. Matkojen järjestäminen netin kautta oli vielä melko uutta, mutta australialaiset osasivat jo käyttää sitä hyväkseen. Hoidin lähes kaikki varauksen sähköpostitse (mikä ei suomalaisten matkanjärjestäjien kanssa tullut tuolloin kuuloonkaan). Sillä unelmamatkalla söimme viiden tähden ravintolassa vanhassa raitiovaunussa Melbournessa, ajoimme Melbournesta Great Ocean Roadia pitkin viininviljelyalueelle Barossa Valleyyn Adelaiden lähelle. Vuokrasimme pyörät ja ajelimme viinitilalta toiselle, lemppareitamme olivat Peter Lehmannin tilan viinit, mutta intiimeimmät kokemukset saimme pienemmillä tiloilla. Prinsessa Dianan kuolema osui myös noihin reissupäiviimme, joten muistoja riittäisi.

Vadjø    Norjassa Jäämeren rannalla. Äitini oli reissannut sinne nuorena tyttönä ystäviensä kanssa. Häämatkallamme ruskaretkellä pohjoiseen (20 vuotta ja kuukausi sitten!) oli meidän pakko jatkaa Vadjøhön asti, äidin jalan jälkiä seuraten. Korjautimme miehen kameran valokuvausliikkeessä, jossa piipahti kahvilla lähes koko kylä.

New Orleans 2005 kesäkuussa, Kolmonen masussani, vähän ennen hurrigani Katrinaa. Olimme veljeni perheen luona vierailulla Texasissa, josta teimme reissun Louisianaan. Ihana reissu paikoissa, jotka kahden kuukauden päästä huuhtoutuivat pois. Vieden mukanaan ehkä monta ihmistä, joita olimme matkallamme tavanneet.

Filippiinien itäisin kolkka puolitoista vuotta sitten. Saari Tyynenmeren rannalla, jossa saastumattoman ilman indikaattorit tulikärpäset lentävät ja jonka rannat ovat muovirojun peitossa. Silmienavaaja, josta postaus on vieläkin tekemättä.

Tästä jäi vielä puuttumaan monta mielenkiintoista paikkaa, kuten junamatkat läpi Melakan niemimaan ja Intian (kosintareissu), paratiisisaari Malesiassa ja "mökki" keskiaikaisen kaupungin liepeillä Italiassa. Kenties ne kaikkein rakkaimmat muistot.

Neljä ruokaa joista pidän

Rong Guangin sambal stingray  ja crayfish olivat Singaporen aikoinamme joka lauantainen päivällispaikkamme. Ja oi heidän kailan-lehtiään osterikastikkeessa. Sitä ruokaa haikailen edelleen, vaikken ole päässyt maistamaan 17 vuoteen. Mutta ehkä vielä joskus.

Kiinalaisista ruoista olen tehnyt paljon postauksia, jotka löytyvät täältä. Niistä kuitenkin lempparini on tulinen hotpot setsuanilaiseen tapaan ja siinä etenkin enoka-sienet, tuliseen seesamikastikkeeseen kastettuina.

Silakkapasta Jamie Oliverin reseptillä.

Kalaruoat joulupöydässä.

 

Neljä juomaa joista pidän
 

Mieleni tekisi vastata: kuohuviini, valkoviini, punaviini ja glögi. :) Mutta ehken sentään,  jospa vastaan siinä järjestyksessä mitä eniten kulutan.

 

Kahvia ilman en selviäisi. Pannullinen kahvia aamuisin auttaa heräämään ja estää päänsäryn.

Vichyä kuluu nykyään paljon jopa ruokajuomana. Siksi meille oli pakko hankkia Soda Stream.  Olen kuplivien ystävä. Vichy on kuplivistani ikimuistoisin, se, jota kului jo lapsena lauantaisin pizzan ja Bergeracin seurana.

 

Lattea joisin joka päivä jos voisin. Aamuisin en jaksa tehdä, illalla on liian myöhäistä. Starbucksin iso latte on juhlajuomani torstaisin ennen kiinantuntia. Ja viikonloppuaamuisin kotona. Ehdottomasti rasvattomaan maitoon tehtynä.

  

Lopuksi on kuitenkin mainittava se viini, se vain maistuu niin hyvälle, kruunaa hyvän aterian ja juhlistaa tunnelman. Glögi kuuluu samaan kastiin, vaikka maistuu yhtä hyvin holittomanakin.

 

Kopin saa ottaa kuka vain! Varoituksen sana: vaikea on pysyä neljässä, kun kaikkeen tekee mieli lörpötellä pitempi vastaus... :)