Siinä se meni, syysloma! Puolet lomastani meni flunssaa sairastaen ja koska vieläkin olo on särkyinen ja hutera, päätin varmistaa, etten palaa töihin puolikuntoisena. Minulla kun on tapana kerätä jälkitauteina tulehduksia keuhkokuumetta myöten.
Mutta panee kyllä taas miettimään ja punnitsemaan, missä vaiheessa opettajantyössä kannattaa jäädä sairaslomalle. Toki monessa ammatissa on tehtäviä, jotka pitää saada tehdyksi deadlineen mennessä eikä sairasloma ole pelkkää sairastamista. Näen sen, kun mieheni jää kotiin sairastamaan ja toimisto siirtyy puhelinpalavereineen ja tietokoneen naputtelemisineen. Toisaalta monessa tällaisessa ammatissa palkkaus on toista kuin minun opettajanpalkkani.
Ennen lomaa olin istunut (jälleen kerran) pitkiä päiviä töissä ja vielä lomaa edeltävänä perjantai-iltana istuin pitkään viimeistellen töitäni ajatuksena, että loman jälkeen on alkuviikon tunnit jo suunniteltu ja saan viettää lomani kaikessa rauhassa murehtimatta ja miettimättä.
Eilen viimeisenä lomapäivänä olin sen päätöksen edessä, että pari sairaslomapäivää on vielä tarpeen. Periaatteessa sijaisen etsiminen ei olisi sairastapauksessa minun kontollani, mutten halunnut säilyttää sitä toisten harteille ja lisäksi sain varmistettua, että sijainen saa ajoissa ohjeet, joiden avulla tunnilla mennään eteenpäin. Sen verran kiiretahtinen on opettajan ja oppilaan kouluvuosi, ettei mihinkään höpölöpöön tai suunnittelemattomaan puuhasteluun ole aikaa, vaan sijaistenkin tunneilla pitää olla opetuksen kannalta järkevää tekemistä.
1. Soittokierros sijaisille (30 min).
2. Suunnittelin jo kertaalleen suunnittelemani oppitunnit uudestaan miettimällä tehtävät uusiksi siten, että sijainenkin pystyy toteuttamaan ne, tai keksimällä tilalle jotain muuta.
3. Kirjasin ohjeet mahdollisimman selkeäsanaisiksi, jotta sijainen löytää kaiken tarvittavan materiaalin ja osaa pitää tunnin puolestani. Varauduin myös yllättäviin tilanteeseen, kuten että kustantajan nettimateriaalit eivät toimi (kuten ne eivät sitten toimineetkaan).
4. Lähetin sijaiselle ohjeet sähköpostitse sekä informoin apulaisrehtoria, joka antaa sijaiselle ohjeet koulussa.
5. Informoin koulussa useita työkavereita tilanteesta ja delegoin heille tehtäviä.
Jossain vaiheessa aina huomaan, että jotain unohtui tekemättä ja ilmoittamatta, kuten yöllä, kun puolilta öin heräsin lähettämään työkaverille viimeistä tiedonantoa Wilma-viestinä.
Kun palaan töihin, alkaa uusi sarka siinä, että on selvitettävä, mitä oppilaat loppujen lopuksi tekivät sijaisen kanssa ja paikkailtava tekemättömiä. Lisäksi joudun täyttämään lippuja ja lappuja sairaslomapoissaolostani ja sijaisuudestani, mistä työstä ei yleensä selviä alle tunnissa. Olemme monesti uumoilleet, että niiden täyttäminen on tarkoituksella tehty niin vaikeaksi, jotta opettajat mieluummin raahautuisivat sairaina töihin kuin täyttäisivät niitä...
Nyt kun sijaisuus on hoidossa, alan suunnitella tulevia tunteja. Mikä on hankalaa, koska materiaalit kuten kopiokoneet ja laminointivälineet ovat koulussa. Keskiviikkona pitäisi pitää koe, joten töihin paluu alkaa hyvin varhain kopiokoneen äärestä. On siis varauduttava yllätykseen, ettei kone toimi ja koe täytyy pitää jollain muulla tavalla...
Mutta mitä valittamista minulla oikeasti on. Nautin työstäni enkä ole kuin pienessä flunssassa. Luin tänään Opettaja-lehdestä minua hyvin paljon nuoremmasta naisesta, joka sairastaa parantumatonta syöpää ja hoidoistaan ja sairauden etenemisestä huolimatta jatkaa työssään erityisluokan opettajana yläasteella. Mietin, kuinka rankkaa on sekä hänen työnsä että hänen koko elämänsä. Silti työ on hänelle lanka, joka pitää kiinni elämässä.
On muuten kaunis syyspäivä ulkona! Ihailen sitä taas ikkunan läpi ja katsellen näitä valokuvia, jotka otin viikko sitten kiertäessäni Töölönlahtea.
Hyvää alkanutta työviikkoa kaikille ja pitäkäähän itsenne lämpöisinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)