Missä piilee Tallinnan vetovoima?

 

 

 

 

Tervitused Tallinnast!

 

Tai oikeastaan taas jo koti-Suomesta. Vietimme Tallinnassa viikonlopun heti syysloman alkuun ja palasimme kotiin myöhään sunnuntai-iltana. Ja nyt - tunnollisen opettajan tapaan - sairastan kotona flunssaa. Kuka nyt työaikana sairastaisi, onhan se niin hankalaa, kun pitää suunnitella tunnit sijaista varten ja sitten töihin palattua käydä samat asiat läpi uudestaan. Samasta syystä ei kannata ylimääräisiä lomia koulun loma-ajan ulkopuolella opettajana viettää. Juuri tätä pohdimme perjantai-iltana työkaverin kanssa, kun tekemistä riitti muutoinkin ja kiirettä piti saada hommat loppuun ja ehtiä kotiin pakkaamaan.

 

Nyt olen linnoittautunut kotona sohvannurkkaan teemukin ja kasan nenäliinoja kanssa ja käyn läpi kuvia Tallinnasta. Niin paljon olin suunnitellut tekemistä kotiin loman ajaksi, joten tämä flunssa tuli kyllä todella huonoon aikaan - kuten aina. Onneksi se ei kuitenkaan iskenyt kesken lomareissun, pienen irtiottomme arjesta aikana.

 

Ja onneksi sain viettää vielä kenties syksyn upeimmat päivät terveenä. Vähemmän harmittaa sairastaa näin harmaana päivänä. Tallinnassa oli lämmintä 18 astetta, lauantai tosin oli hieman tuulisempi, mutta sunnuntain sää oli mitä parhain.

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

Mikä minuun vetoaa Tallinnassa? Siitä kertonevat tämän postauksen kuvat. Kaksi päivää enimmäkseen vain kuljimme pitkin Tallinnan Vanhankaupungin katuja ja ihastelimme kauniita taloja ja niiden värikylläisyyttä. Kuvasin varmaan satoja yksityiskohtia ja annoin mielikuvitukseni laukata, kun ajattelin, keitä ovien ja ikkunoiden takana on asustanut satoja vuosia sitten. Minkälaiset ihmiset ovat liikkuneet samoilla kaduilla vuosisatojen aikana, millaisia elämänkohtaloita heillä on ollut.

 

Viimeisen sadan vuoden ajalle en ajatuksiani suotta uhrannut, en ennen kuin tapasimme sunnuntaina tutun perheen. Perheenisä kertoi minulle olleensa nuorena 80-luvulla jossain vaihto-ohjelmassa ja asuneensa hetken aikaa tallinnalaisessa perheessä. Mitä hän muisteli Tallinnaa siltä ajalta ja pian itsenäistymisen jälkeen, on kaupunki nykyään tyystin erilainen kuin tuolloin. Hän muisti, kuinka harmaita kaikki talot olivat, kaupunki oli täysin väritön. Itse olen ensimmäisen kerran käynyt Tallinnassa 90-luvun alussa ja hassua on, kuinka vähän muistan itse kaupungista. 

 

 

  

 

 

  

 

 

 Ensimmäinen muistikuvani 90-luvun Tallinnasta liittyy kielen puhumiseen. Olin ollut vuoden yliopistolla eestin kurssilla aikomuksenani lähteä yliopistovaihtoon Tarttoon. Osasin jo puhua eesti keelt verran, että pystyin hoitamaan turistiasiat sujuvasti kielellä. Siitä huolimatta sain kaikki vastaukset suomen kielellä. Se tyrehdytti minulta innon muuttaa maahan opiskelemaan ja siihen jäi myös eestin kielen opiskeluni.

 

Toinen syy muuttohaluttomuuden katoamiseen oli uusi poikaystäväni, joka astui kuvioihin seuraavana syksynä ja jonka perässä lähdin myöhemmin Singaporeen. Tartto siis vaihtui Singaporeksi (ja poikaystävästä tuli myöhemmin mieheni ja lasteni isä).

 

Toisesta muistikuvastani kerron myöhemmin toisessa postauksessani. Se liittyy Kaubamajan vessaan :)

 

 

 

 

 

 

Facebookin perusteella aika moni tuttavani matkusti syyslomansa alkuun Tallinnaan. Ja sen kyllä Tallinnassa huomasi, enemmän Vanhankaupungin kaduilla kuuli suomea kuin eestiä. Turisteja parveili joka paikassa.

 

Miksi Tallinna vetoaa turisteihin? Joko takana ovat ajat, jolloin suomalaiset matkustivat Tallinnaan halvan viinan perässä. Ainakaan paluulaivalla en nähnyt kuin yhden vetokärryn, ja sitä vetivät teini-ikäiset pojat. Kärry oli lastattu täyteen limsatölkkejä!

 

Osa turisteista tulee ehkä kulttuurin perässä. Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia kirjoitti juuri cabaret-matkastaan Tallinnaan. 

 

Moni on myös nähnyt jo Suomen kansallisoopperan ja teatterien tarjonnan ja kaipaa jotain uutta. Muutama vuosi sitten itsekin tutkiskelin netistä Viron kansallisoopperan ohjelmistoa ja suunnittelin sukuni naisten oopperaretkeä Tallinnaan. Retki jäi järjestämättä äitini sairastuessa, mutta tänä syksynä lauttalippuja tilatessani totesin, että nykyään oopperalippujenkin ostaminen järjestyisi helposti samalla kerralla.

 

 

 

 

 

  

 

 

Osa matkailijoista etsii ehkä uusia gourmet-elämyksiä. Ennen matkaamme googletin Tallinnan ravintoloita ja löysin paljon aihetta käsitteleviä blogikirjoituksia. Moni keskituloinen on kenties jo kahlannut pääkaupunkiseudun trendiravintolat ja haluaa nyt merta edemmäksi maistamaan kalaa. Mustekala näytti muuten olevan silmämääräisesti trendikkäin ruoka tällä hetkellä tallinnalaisravintoloissa.

 

Meidän ravintolakokemuksista on aikomukseni tehdä oma postaus. Ruokailu on ehdottomasti tärkein elämys matkoillani ja moni suunnittelemamme matkakohde (kuten Kroatia ja Kuuba) ovat vaihtuneet toisiin sen jälkeen, kun olemme lukeneet haukkuja kyseisten maiden ruokakulttuurista. Tällä matkallamme ruokailu ei kuitenkaan ollut pääaiheemme, vaikka kerrankin päätin olla piittaamatta meluavista lapsistamme ja uskaltautua heidän kanssaan jonnekin "aikuisten paikkaan".

  

 

 

 

 

  

 

 

 

Luultavasti hyvin moni turisti on samaa mieltä kanssani, että Tallinnan vetovoima perustuu kauniiseen "vanhaan". Keskiaikaisiin rapautuviin kivimuureihin ja mukulakivikatuihin, satoja vuosia vanhoihin rakennuksiin koristeellisine ikkunoineen, ovineen ja pienine yksityiskohtineen. Kaikkeen siihen, mikä on valmistettu käsityönä ja vaatinut tunteja tuntien perään. Taitoon, jota ei enää ole ja johon kenelläkään ei enää ole varaa.

 

Aina jaksan ihmetellä sitä, mitä liikkuu niiden ihmisten päässä, jotka Suomessa ovat tuhonneet ja sallineet tuhota vanhaa. Ja vieläpä jatkavat sitä edelleen. Kuinka vaikeaa on tajuta sitä, ettei tuhottua voi palauttaa eikä purettua saa rakennettua uudestaan. Eihän Kämppikään ole enää se sama loistelias Kämp, joka se oli 100 vuotta sitten. Nykyään se on vain vanhaa jäljittelevä, rekonstruoitu julkisivu.

 

Pakko on siis lähteä merta edemmäksi, jos haluaa päästä historialliseen atmosfääriin.

  

 

 

 

 

 

  

 

 

 

Varmasti koko Tallinnassa olisi paljonkin nähtävää, mutta minulle riittää ihan Vanhakaupunki. Keskiaikainen hotellimme oli muurin ulkopuolella, mutta muutoin meille riitti se, mitä löytyy muurien sisäpuolelta.

 

Koko viikonlopun aikana emme poistuneet Vanhastakaupungista kuin kerran, jolloin käväisimme Viru hotellissa yrittämässä KGB-museoon. Kierrokset olivat kuitenkin loppuunmyydyt, joten saman tien palasimme takaisin turvallisesti muurien sisäpuolelle. Se valtakunta kiehtoi meitä paljon enemmän kuin moderni Tallinna.

 

Olen muutaman kerran käynyt elämäni aikana Tallinnassa. Pari näistä reissuista on ollut opintoretkiä, joissa on tutustuttu Tallinnan yliopistoon. Loput matkoistani ovat suuntautuneet yksinomaan Vanhaankaupunkiin, jossa olen ruokaillut, yöpynyt ja tehnyt ostokset. Matkailualan kautta tärkeimmät eli kuluttamani rahat olen käyttänyt Vanhassakaupungissa.

 

 

 

 

 

Mikä sinuun vetoaa eniten Tallinnassa?