Vaatteita joilla on tarina: kaksi rakasta Mikki-hametta ja yksi rakkaampi kesäneule (lempihameeni osa 3)

Muistatteko vielä Donaldsonin? Kyse ei siis ole tosiaankaan mistään pikku-Trumpista, vaan  vaatemerkistä, jonka tunnuksena oli pikkuinen Mikki Hiiri. Siis sellainen, jonka Walt Disney piirsi 20-luvulla. 

Aikaan 90-luvun laman jälkeen, jolloin Louis Vuitton oli meille suomalaisille vain nimi maailmalta ja Marimekko tyyliin tunnetuin designmerkki huulillamme, perusti eräs rohkea nainen piskuisen liikkeen Kämpin viereen. Tässä liikkeessä myytiin klassisen tyylikkäitä vaatteita, joita rohkaistuivat käyttämään vapaa-ajallaan muutoin niin viralliset lakinaiset ja pankkiirit. Golfaamaan tai rapujuhliin lähtiessään he pukivat ylleen pikeepaidan tai neuleen, jonka rintapielessä ei ratsastanutkaan poolonpelaaja vaan askelsi reipas Mikki. Äveriäimmät pakkasivat lomavarusteensa nahkaisiin viikonloppulaukkuihin, joiden kyljessä Mikki marssi myös. Liikkeen ovella luki merkin nimi: Donaldson.   

Piipahtelin tähän kivijalkapuotiin niin tiuhaan tahtiin, että tutustuin myös omistajarouvaan. Tai oikeammin sanottuna rymistelin, sillä raahasin yleensä myös rattaat kivisiä askelmia pitkin tai ainakin lapsen kainalossani.

Harvoin kukkaroni taipui normaaliin hintaan, mutta putiikissa oli usein hyvät alennusmyynnit. Vieläkin muistan, kuinka himoitsin kahta asiaa: vaaleanpunaista kylpytakkia ja oransseja sandaaleja. Molempia somisti Mikki, tietenkin! Kummatkin olisin joskus löytänyt alesta, mutta jossain nuukuuksissani jätin ostamatta. Sen sijaan esikoisen yksivuotispäivän lähestyessä repäisin kunnolla. Lapsia odottaessani olen aina kerännyt hyvin paljon ylikiloja, jotka ovat karisseet imettämisen ja päivittäisen kävelyn ja jumppaamisen ansiosta. Ennen kuin esikoinen tuli vuoden ikään, olin pudottanut niin raskausaikana keräämäni kilot että vielä hoikistunut entisestään (yhteensä lähes 30 kg). Vaatekaappini koostui siis aivan liian suurista vaatteista. Niinpä repäisin kunnolla ja ostin Donaldsonilta farkut - jopa ihan täyteen hintaan.   

Muutamassa vuodessa farkut kuluivat haaroista puhki, sen verran paljon oli tullut rattaita työnneltyä, olin nimittäin jo kolmen lapsen äiti. Siinä vaiheessa Donalsonin liikekin oli lopettanut jo vuosia aikaisemmin, itse asiassa koko merkkiä ei ollut enää tuolloin. Jossain vaiheessa nimittäin se ei saanut uusittua enää sopimustaan Disneyn kanssa ja vaihtoi Mikin koiraan, muistaakseni mäyräkoiraan. Mutta eihän Mikki ole korvattavissa koiralla, ainakaan millä tahansa. Vuotta myöhemmin vaatemerkki lopetti.   

Olen säästänyt lähes kaikki ostokseni Donaldsonilta. Vaikka myin etenkin esikoisen vaatteista suurimman osan pois, panin säästöön ihanan punaisen kukkamekon, jonka helmasta pilkisti oranssin alusmekon röyhelö. Rintapielessä askelsi reipas Mikki. Se oli aikoinaan yksi niitä must-saatavia. Aika hullua, mutta tuskin raaskin edes käyttää sitä lapsellani! 

Mutta palatakseni farkkuihin. Elettiin vuotta 2008, kun luin lehdestä, että kaksi nuorta ompelijaa oli perustanut kierrätyskankaita käyttävän ompelimon. Paulan (nykyisin Mirjami) ja Pian yhteisyritys Remake oli avattu Hämeentielle etnokauppojen viereen. Silloin sain ajatuksen. Minulla oli kahdet rikkinäiset lempifarkut, joita en ollut raaskinut heittää pois, vaikka niiden haaruksissa ammottivat isot aukot. Mökillä repsottavat reiät eivät olleet haitanneet, mutta nyt halusin saada farkut ihan edustuskuntoon. En enää muista kumpi tuli ensin: romanttinen Mikki Hiiri -hame vai Marimekon auringonkukka farkkujen takalistoon. 

Tytär oli tuolloin vasta pieni alakoululainen ja hänen sovinnaisen tyylitajunsa mukaan kukkapyllyinen opettaja oli hieman liian rempseä. Kukkapyllyhousut saivat hyväksynnän vasta myöhemmin, ja niitä seurasi useammat. Sen sijaan tämän romanttisen hameen hän hyväksyi heti. Donaldson-farkuista säästettiin vyötärö ja siinä olevat erikoistehosteet eli takataskun Mikki ja vyötärönappi. Farkuista leikkatuista paloista Pia kasasi alemman kerroksen, jossa saumanvarat jätettiin ulkopuolelle ja annettiin rispaantua pesuissa. Romanttinen helma ommeltiin Fidalle lahjoitetusta pyöreästä pöytäliinasta. Se ei ollut kelvannut myyntiin ison tahran vuoksi, mutta löysi uuden elämän monissa uusissa esineissä. Osa päätyi minun hameeseeni, loput varmaan useaankin eri kohteeseen. Osan tiesin menevän toisen asiakkaan pitseistä koottuun päiväpeittoon, jonka valmistumista sain ihailla monet kerrat ompelimossa. Tarina jatkuu hauskasti siten, että vuosia myöhemmin tunnistin peiton naapurimme makuuhuoneessa!      

Jeans skirt // Donaldson, Remake (remade from jeans and a handmade tablecloth)

Cardigan // Odd Molly (presented here)

Top // Ted Baker

Glitter espadrillos // Pons

Donaldson-farkkujen tarina ei ole vielä päätöksessään. Kolme vuotta sitten typerästi puin hameen ylleni töihin. Käsinvirkatut pitsit ja muut arat materiaalit eivät kuulu ala-asteen open työasuun, mitä valitettavasti en ole vieläkään oppinut. Tämä pitsi ei siis ole ainoa, jonka olen onnistunut repimään töissäni. Pitsi tarttui johonkin terävään ja repesi. Päivän mittaan se purkaantui siten, etten saanut sitä enää korjattua ompelemalla, kuten olin korjaillut pikkuhaavereita. Anoppi oli jo lahjoittanut minulle ohuita nypläyslankoja (ohuimmatkin virkkauslangat olivat liian paksuja), jotta saisin virkattua helman kuntoon. Mutta virkkaaminen ei ole ikinä luonnistunut minulta. Lopulta panin erääseen FB-ryhmään ilmoituksen, voisiko joku ystävällinen sielu ja innokas käsityöihminen auttaa minua, maksua vastaan tietysti. Sitä kautta löytyi auttaja, joka virkkasi helman kuntoon ja pyysikin niin vähän, että lykkäsin kouraan isomman setelin ja koin silti omantunnonpistoksen. 

Tässä on siis vaate, jolla on tarina. Nähtäväksi jää, onko tämä sen viimeinen tarina...  

Kuvia hameesta neljän vuoden takaa (jolloin hame oli vielä ehjä) löytyy täältä.

Kuten otsikko lupaa, tässä postauksessa esittelen kaksi Mikki-hametta. Tästä jälkimmäistä tein itse asiassa postauksen jo viime vuonna. Se löytyy täältä.

Hame ei ole tuunattu eikä remakoitu, vaan ostin sen ihan sellaisenaan Donaldsonilta kauan sitten. Tämä oli nimenomaan niitä ale-vaatteita. Se oli hetken huumaa, lyhytaikainen ihastus, käytin hametta vähän ja sitten hautasin kaapin pohjalle. Kirpparilla taisin yrittää myydä sitä, kunnes viime vuonna se tarttui käteeni ja havahduin. Sillä hetkellä se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja hameesta tuli yksi suosikkejani viime ja tänä kesänä. Otin sen mukaan matkoilleni niin Lontooseen kuin Tukholmaankin. Tänä kesänä se pääsi jopa Vääksyyn ja Lappeenrantaan - pidemmälle en päässyt minäkään... =D  

Skirt // Donaldson

Cardigan // Laura Ashley

Top // More & More

Pumps // Chie Mihara

(I have loved all these treasures for years!)

Pinkillä neuleella on myös oma pieni tarina. Tiedättehän Laura Ashleyn liikkeen, joka seisoi samassa paikassa Pohjois-Esplanadilla Kauppatorin lähellä varmaan lähes 30 vuoden ajan. Ensimmäisen löytöni, grafiitinharmaan housupuvun, tein siellä heti muutettuani Saksasta Helsinkiin vuonna 1993. Opiskelijan pussista menoerä oli todella suuri, mutta se oli saatava. Se on kaapissani vieläkin, se on nimittäin niin laadukasta villaa, etten voi luopua siitä, vaikkei se enää minulle mahdukaan. Eikä sävy edes sovi minulle...

Samaisen liikkeen kesäaleen päädyin vuosia sitten ystäväni kanssa. Alennusmyynti oli jo aivan lopuillaan eikä jäljellä ollut kuin hajakokoja. Tein kaksi löytöä. Toinen oli vaaleanpunainen brodeerauksin koristeltu tunika. Sattumalta se on päälläni tätä kirjoittaessani, mutta muutoin käytän sitä hyvin satunnaisesti - unohdan sen välillä kaappiin vuodeksi pariksi. 

Toinen oli pinkki neuletakki, jossa helman kaunis pitsi herätti huomioni. Neule oli minulle liian pientä kokoa, mutta sovittelin sitä hartaasti. Kysyin neuvoa ystävältäni. Hän suositteli minua jättämään sen kauppaan. Liian pieni vaate jää käyttämättömäksi kaappiin. Neule oli niin naurettavan halpa, että otin sen kuitenkin. Ja tästä näkee, ettei aina kannata luottaa ystävän neuvoon. Siitä lähtien se on ollut lempineuleeni kesäisin, varmaan joka toinen päivä ylläni. Sillä puuvillaneule on siitä jännä materiaali, että se venyy käytössä. Joka kerta pesun jälkeen tämä neuletakki on minulle nafti, mutta annas olkoon, kun olen käyttänyt sitä hetken. Takki on taas minulle ihan sopiva! Luonto puolestaan kiittää, kun en pese sitä turhan usein.

Tämä on jälkimmäinen tämän vuoden kesäneuleistani. Ensimmäisen esittelin täällä.

Täältä löydät viimekesäisen postauksen, jossa esittelen kolmannenkin Mikki-vaatteen sekä tuunatun farkkuhameen.

Entä miltä näyttivät ne alussa mainitsemani kukkapyllyfarkut? Niihin Les Temps des Cerises -farkkuihin en ole mahtunut enää kolmeen vuoteen, viimeksi Pekingissä ja ne esiintyvät postauksessa täällä. Myöhemmin teetin toiset samanlaiset myös myöhemmin rispaantuneista lempifarkuistani Diesel Ronharyistä. Näistä postauksista löydät muita pelastamiani farkkuja: Filippa K:n Fenix-linnun ja Part Twon lentofarkuista piraattihame. Muita tuunattuja vaatteitani ja kirpparilta pelastamiani farkkuja löydät täältä. 

Tällä viikolla posti toi Pialta paketin. Jo parin vuoden ajan on muhinut eräs farkkuidea, josta jo pari vuotta sitten vihjaisin ja jonka Pia pyynnöstäni toteutti. Viimeksi tapasin hänet ennen koronaa, joten valmis tuote oli yllätys minullekin. Syksyllä näette, mitä siitä tuli...