Teinisynttäreitä, ulkomailla opiskelua ja nuoren aikuisen kesähame

Meillä vietettiin vastikään kaksia synttäreitä. Ensin teinistämme kasvoi aikuinen, sen jälkeen saimme uuden teinin sukuun, sillä serkkutyttö puolestaan tuli nyt teinivuosiin. Molempia synttäreitä juhlistimme erikseen.

Esikoisemme ei ole vuosiin halunnut viettää synttäreitään, mutta tänä vuonna hän itse kutsui vieraat kahville. Lähisukulaisia lähinnä. Sekä erään rouvan, johon hän tutustui koronakeväänä avustustyön kautta ja jonka puolesta hän on hoidellut pikkuasioita kevään ja kesän mittaan. 

Isä teki tyttären hartaasta pyynnöstä kakun. Äidin tehtäväksi jäi siivoaminen ja kodin kaunistaminen. Tällä kertaa huomioni keskittyi vessaan, pitihän kaikille saada puhtaat pyyhkeet ja muutoinkin hygieenisyys on vallassaan. 

Lisää kuvateksti

Kun synttärikahvit oli juotu ja vieraat lähteneet, lähdimme perheen kesken juhlimaan Beifang-ravintolaan Rauhankadulle. Sen jälkeen kun suosikki kiinalaisemme Vallilan Brokadi muutti konseptiaan ja listalta katosivat Pekingin herkkumme, teki mieli testata uutta ravintolaa. Eivät Beifangin ruoat aivan entisen Brokadin veroisia ole, mutta hyviä olivat kuitenkin. Tilasimme taas niin paljon, että pyysimme loput kotiin (kiinalaisittain da bao) ja herkuttelimme niillä parit lounaatkin.

Kylmät ruoat eli huang gua niu rou (kurkkua ja naudanlihaa) sekä liang ban san si (suikaloitua tofukuorta ja vihanneksia) olivat todella hyviä, yllättäen jopa tulisempia kuin tulisemmiksi mainitut ruoat. Paistettu munakoiso valkosipulilla (hong shao qie zi) oli erilainen kuin odotimme, haikailimme nimittäin Pekingistä tuttua pehmeäksi haudutettua ja valkosipulihunnulla peitettyä munakoisoa.    

Tofutilauksemme tarjoilija vaihdatti, joten oletettavasti saimme tirisevää tofua pannulla (tie ban dou fu), mikä oli todella hyvää. Mestarikokki ayimme tekemää tirisevää possunkylkeä pääsi lähelle hui guo rou. Aina kun mahdollista, minun on saatava öljyssä keitettyä nautaa eli shui zhu niu rou eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Setsuanin pippuri, tähtianis ja chili öljyssä ovat takuuvarma juttu. Hassuinta että inhosin sitä muuttaessamme Pekingiin, kun kaikki ruoat tuntuivat lilluvan samassa punaisessa öljyssä. Olin niin tottunut Singaporen kevyempiin makuihin.

Synttäripäivä oli tyttäremme viimeinen päivä Suomessa tällä erää, sillä aamulla hän lensi Saksaan tentteihin. Hän on opiskellut koko kevään ja kesän etänä Suomesta käsin, mutta nyt hänen oli aika lähteä hoitamaan asioitaan. En ole tainnut kertoakaan, millainen rumba oli saada hänet keväällä Suomeen koronatilanteen alkaessa. Silloin oli lukukauden vaihde ja opiskelijakaverit olivat jo lähteneet kotipaikkakunnilleen, mutta hän oli joutunut jäämään etsimään asuntoa, minkä löytäminen oli aivan uskomaton haaste. Kahteen kertaan hän oli löytänyt alivuokralaishuoneita vain kolme kuukauden pätkissä ja hakenut ja katsastanut useita kymmeniä huoneita. Tästä monimutkaisesta kuviosta minun on kirjoitettava vielä tarkemmin oma postauksensa. 

Silloin kun maaliskuussa koronatilanne paheni Euroopassa, hän pakkasi vähäiset tavaransa huoneen nurkkaan ja sopi huoneeseen palaavan päävuokralaisen kanssa, että saisi jättää tavaransa sinne määräämättömäksi ajaksi. Pysyvänä opiskelijana hänen tilanteensa oli kuitenkin parempi kuin monen vaihto-opiskelijan, joiden opiskelut päättyivät kuin seinään ja jotka ovat kesän mittaan joutuneet palaamaan vain hakeakseen tavaroitaan. Tämä oli niitä aikoja, kun me Suomessakin valmistauduimme sulkemaan koulut ja jäämään etäopetukseen. Finnairin nettipalvelut olivat kaatuneet, puhelin ruuhkautunut ja lentolippujen saaminen oli tuntien jonotuksen takana. Epävarmaa tilannetta tuskaillessani eräs työtoverini ihmetteli, eikö tyttären kannattaisi jäädä Saksaan. Mutta melkein lapsihan hän vielä on ja miten epätoivoinen tilanne olisi ollut silloin, jos hän olisi yksin sairastunut ulkomailla emmekä olisi päässeet auttamaan.  

Onneksi saimme hänet Suomeen eikä hän olisi nyt halunnut edes lähteä. Lapsi oli tullut kotiin! Seikkailtuaan lähes vuoden ulkomailla hän oli oikein tyytyväinen saadessaan asua oman perheen kanssa. Ja koska nyt alkaa lukukauden vaihde, saamme hänet entä pian taas muutamaksi kuukaudeksi kotiin... =D

Skirt // Penny Black (bought as second hand)

Top // Cyrillus

Entä se lupaamani kesähame? Tämä on taas kesäinen löytöni Emmystä. Oikeastaan tilasin sen itselleni, mutta tyttärelle se sopi paremmin ja hän oikeastaan omi sen heti nähdessään. Hänellä olikin kesävaatevajaus, sillä suurin osa hänen vaatteistaan oli jäänyt Saksaan ja siksi hän on kesän aikana yrittänyt omia muitakin minun hameitani.

Hame on sävyltään kivan siniharmaa ja hyvin ohutta puuvillaa. Kankaan pinnassa on aavistuksen himmeää kiiltoa. Mikäli puuvillainen alushame olisi yhtään pidempi, olisin pitänyt sen itse, mutta aavistuksenomaisen läpinäkyvyyden vuoksi luovuin siitä sovinnossa. 

Loppupuoliskon keittiökuvat ovat serkkutytön kotoa. Melkeinpä nämä kuvat voisivat olla meiltäni, hänen äidillään on hyvin samanlainen maku kuin minullakin tavaroiden suhteen ja me molemmat rakastamme niin mummoilta perittyjä esineitä kuin kirpputorien vanhoja aarteita. Tämän kiintymyksen vanhaan olemme jopa siirtäneet lapsillemmekin. Pojista ja tyttäristä polvi vaan paranee ;) 

Tässä vielä meidän pikkuinen 20 vuotta sitten...