Talvella saan takkipakosta tarpeekseni, joten kesäisin välttelen takkia kaikin keinoin. Jos on oikeasti viileätä ja tuulista, ja asuun sopii, suostun käyttämään farkku- tai nahkatakkia. Aina kun on mahdollista, valitsen tilalle ennemmin neuleen, jonka voi napata kainaloon ja heittää ylle tarpeen mukaan. Viileän päivän takinkorvikkeeni on tämä neule. Lämpimänä syksynä se on joskus korvannut takin vielä pitkälle lokakuuhun.
Tämä lähti mukaani Lappeenrannan Iso-Kristiinan vaatepuodista jo vuosia sitten. Rakastin aina piipahtaa tähän puotiin, joka selvästikin palveli itäisiä turisteja ja jonka kohtaloksi kävi korona-aalto. Se pyyhkäisi liikkeen pois tänä keväänä ja jätti jälkeensä ostoskeskukseen tyhjän liiketilan, jota kummastelimme pari viikkoa sitten.
Liikkeessä oli pieni Odd Molly -nurkkaus, jonka pengoin aina huolella. Toisinaan tein siellä löytöjä alennuksesta, toisinaan taas löysin mallistoja, joita ei ollut myynnissä pääkaupungissa. Tämä takki kuulunee molempiin ryhmiin. En ole nähnyt tätä mallia myynnissä muualla ja onnenkantamoisekseni tämä oli isossa alessa, oliko jopa 60-70 prossaa. Taisi olla ainoa kappale ja vielä minun kokoani. Pitkään tutkailin itseäni peilistä ja harkitsin, tarvitsenko tätä oikeasti. Mitään vastaavaa minulla ei ollut, mutta oliko tarvettakaan. Pitsikuvio viehätti mutta materiaali epäilytti. Syynään materiaalin aina tarkasti ja luonnonkuitujen lisäksi takissa on neljäsosa polyamidia, mikä epäilytti.
Sorruin ostamaan tämän, enkä ole katunut päivääkään. Käytän takkia kaiket kesät aina kun kaipaan lämmikettä, välillä töissä talvellakin. Nappaan takin päälle, kun lähden kaupungille, onpa joskus lieve tarttunut pyörän ketjujen väliinkin. Isoihin taskuihin sujahtavat avaimet, kännykkä ja vaikka rahapussikin. Puen sen lämpimikseni, kun istumme päivällispöytään viileään iltaan terassille, ja aamutakiksi, kun juon aamukahvit varjoisan pihapöydän ääressä. Ainoastaan juhliin en sitä enää valitse, sen verran kulahtanut se jo on. Syynä on se pelkäämäni polyamidi, jonka vuoksi neuleen pinta on aika nyppyyntynyt. Sen verran neuleessa on myös kashmiria, että nyppyjä on hankala poistaa harjallakaan.
Kuvien housut ovat vielä vanhemmat. Ne taitavat olla ajalta kuopuksen syntymän. Tanskalaismerkkinen sifonkisilkkipaita on puolestaan Pekingistä, ostin sen kotikutsuilla tanskalaiselta myyjältä. Pekingissä länsimaistyyppisten vaatteiden löytäminen oli hankalaa, sillä kiinalaisten suosimat vaatteet eivät ole meidän mieleemme. Ensinnäkin koot ovat monelle länsimaiselle liian pieniä (minä juuri ja juuri mahdun suurimpiin kiinalaiskokoihin ja siksi pystyin ostamaan vaatteita myös normaalista kaupasta, kenkiä sen sijaan en). Toisekseen materiaalit ovat huonolaatuisia. Vaikka Kiinassa tuotetaan laadukkaita tavaroita ulkomaisten ostajien vaatimuksia vastaamaan, maan omilla markkinoilla myydään enimmäkseen roskaa. Toki myös huippumerkkejä löytyy, mutta nekin ovat pääsääntöisesti huonolaatuisempia ja ainakin paljon kalliimpia kuin vastaavat länsimaissa. Siksi moni länsimainen tuo vaatteensa joko ulkomailta tai ostaa ne kotikutsuilta.
Silkin syntysijoilla aito silkki on harvinaisuus. Euroopan markkinoille tuotettu mulperisilkkinen paita on tanskalaista designia, valmistettu Kiinassa vientiin. Sen jälkeen tanskalainen kotirouva Pekingissä myi sen minulle kotikutsuilla. Sovitin näytekappaleen, tein tilauksen ja se toimitettiin minulle kotiin kiinalaistehtaalta - jos en väärin muista - Hongkongin kautta...
Cardigan // Odd Molly
Mulberry silk top // Dea Kudibal
Pants // Scotch Maison
Tote bag // Ted Baker
(All old treasures from my wardrobe)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)