Mökkitunnelmissa ja loman loppu

Onko mitään niin upeaa vedessä kuin värit auringon laskiessa?

Tätä punaisen hehkua järvenpinnalla ei tavoita kuin veden äärellä. Ja sitä syvää hiljaisuutta, kun järvi on tyyni. Entä auringon kultainen kimaltelu lainella tai vastarannan metsien kirkkaanvihreys laskevan auringon säteiden osuessa siihen. 

Näistä maisemista siis hyvästit taas vuodeksi. Säätiedotus lyhensi lomaamme päivällä ja niin pakkasimme kauniina päivänä, 25 asteen helteessä, suuren haikeuden vallassa. Ei siis enää viimeistä mökkisaunaa tai ruokailua auringonlaskussa järvenrannassa. Aina voin tänne kuitenkin palata - seuraavana kesänä! 

 

 

 

 

Tämä kesä oli erilainen kuin aikaisemmat kesämme, jolloin mökkeily on jäänyt muutamaan päivään, parhaassa tapauksessa kahteen viikkoon. Tämä kesä meni lähinnä mökkeillen ja kotoillen. Tänä kesänä - kiitos miehen etätyömahdollisuuden - vietimme enemmän aikaa mökillä kuin sitten lapsuuskesieni, jolloin opettajavanhemmat raahasivat meidät lapset väkisin mökille koko kesäksi. Ensimmäistä kertaa saatoin kuulla omien lasten parkuvan ”ei enää mökille!” Mies totesi että lomakin tuntui pidemmältä tänä vuonna, sillä mökillä työpäivän jälkeen alkoi aina loma.

Neljä viikkoa vietimme kaiken kaikkiaan mökillä ja käsittämättömän vähän saimme siellä mitään aikaiseksi. Sen sijaan näimme luonnon ja taivaan ihmeitä ennemmän kuin koskaan ennen. Näimme peuran uivan järven halki ja nousevan maihin vastarannalle. Yksinäinen joutsen lipui pimeässä yössä mökkimme ohi. Kurkiperhe tallusteli tiellä ja katosi kaurapeltoon. Saturnus, Jupiter, Elisan masto ja kansainvälinen siivousasema (ISS) loivat kirkkaat tähtivalonsa yötaivaaseen ja järveen. Puhumattakaan normaalikesien sorsista, koskeloista, kuikista ja vesisiippojen syöksylennoista illan hämärässä aivan vedenpinnan yläpuolella.

Sateisen heinäkuun vietimme enimmäkseen kaupungissa ja viimeinkin saimme valmiiksi asioita, jotka odottaneet tekemistä jo vuosia: kuten tyhjennettyä kellarista ylimääräisiä tavaroita joita emme ole kaivanneet ja tuskin enää koskaan tarvitsemme. Ei tosiaankaan mitään viikonloppupuuhaa se.

Pidempiä lomamatkoja emme tehneet, mutta matkailuamme ei säädellyt ainoastaan korona, vaan myös lasten aikataulut. Aina jollakulla heistä oli joku leiri tai meno. Yhdellä oli rippileiri, toisella sähly. Kolmas opiskeli etänä - kunnes palasi Saksaan.

Neljäs vietti lähes koko heinäkuun ja elokuun alun leireillä, viikon isosena riparilla, useamman viikon omasta halustaan leirillä lukioaineita opiskellen. Näinä päivinä hänellä on vaikean valinnan paikka, missä lukiossa hän aikoo aloittaa opintonsa ensi viikolla. Päätös ei selvästikään ole helppo - yhden valinta sulkee ulos muut vaihtoehdot ja minkä tahansa hän valitseekin, voittaa paljon mutta samalla menettää jotain hyvää. Iso asia 16-vuotiaan päätettäväksi mutta itsenäisesti hän aikoo saa sen tehdä. Me vanhemmat odotamme ratkaisua suurella jännityksellä, emmekä vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Neuvoa hän ei ole meiltä kysynyt.

Mutta ei siis niin pitkää lomaa ettei se joskus loppuisi. Mökki on pantu talvikuntoon, perhe palannut kaatosateessa kaupunkiin. Viimeinen päivä lomaa meni pyöräillessä ja ystävän kanssa kahvitellen.

Tässä vaiheessa loman päättyminen tuntuu aina surulliselta, yhtään ei huvittaisi palata töihin. Mutta onneksi ekana jo päivänä tunne aina muuttuu ja innostun taas. Keväällä en osaisi lopettaa töitä, syksyllä lomaa :)

Osa kuvista on jo kahden vuoden takaa (kuopuskin on niissä vielä niin pikkuinen), osa otettu vasta pari päivää sitten.