Ystävien kesken ja korkokenkiä ulkoiluttamassa

 

Tästä vuodesta tuli aika toisenlainen kuin odotin. Kuten juhannuksena jo kerroin, olen hyvin sosiaalinen ja tämän piti olla oikea juhlavuosi. Tiedossa oli kadunmitallinen rippijuhlia, niin oman lapsen kuin naapureidenkin, sekä viiskymppisiä, nekin omat ja kavereiden. Pisimmälle juhliin oli tarkoitus lähteä aina Sveitsiin asti, jossa olisin tavannut vanhoja opiskelukavereitani Saksan ajoilta lähes kolmekymmentä vuotta sitten. 

Kuopuksemme on tullut vanhempiinsa ja rakastaa juhlimista hänkin. Hänelle parhaat juhlat ovat illanistujaiset, joita vietämme joskus naapureiden kanssa. Silloin paikalla on sekä paljon aikuisia että hyvin paljon lapsia, lapsirikkaalla alueella kun asumme. Koska hän on porukan nuorin, isommat vetävät leikkejä ja pelejä, joissa hän saa olla mukana ohjattavana. Herkkujakin saa syödä ja limsaa juoda niin paljon kuin maittaa. Tylsiksi nämä juhlat muuttuvat vain siinä tapauksessa, jos ne päättyvät ennen puoltayötä. Tai kello kaksi. Pelottaa ihan, millainen partyanimal tästä lapsesta kasvaakaan, kun hän pääsee opiskelijaelämään. :)

Eilen, kun sattui taas sateeton ilta vähään aikaan ja tiesimme naapurienkin olevan lomalaisia, panimme ex tempore pystyyn pienet bileet. Aikuisille pihapöytään jasminin alle katoimme juustoja, viinirypäleitä ja vähän kuohuvaa, lapsille sisään sipsejä ja limsaa. Alakerran järjestelimme nopeasti vieraskuntoon kantamalla kaiken ylimääräisen makuuhuoneisiin. Nurmikkokin tuli viimein siistittyä kädenkäänteessä. Kuopus oli hetken ikionnellinen: parin naapuriperheen ja kahdeksan paikalla olleen lapsen myötä sisältä kantautui valtavasti hilpeätä naurua, kun he pelasivat murhaajaa. Suruksi ilo muuttui siinä vaiheessa, kun vieraat lähtivät jo ennen puoltayötä. Mutta eiköhän kauniita iltoja tule tänä kesänä toistekin.

Erään korona-ajan haaveeni toteuteutimme miehen kanssa viime viikolla. Vaikkemme usein käy ravintoloissa, mieleni on niin tehnyt syömään jonnekin parempaan ravintolaan. Jonnekin, johon voi pukeutua ja jossa listalta kuuluu tilata useampi ruokalaji. Korkokenkien ulkoiluttamiseksi sitä kutsun. Tällaiset kulinaristiset elämykset eivät puolestaan kiinnosta lapsiamme lainkaan, Vastaavia ruokiahan saa kotonakin ilman että tarvitsee pukeutua "nappipaitaan", joten minä ja mieheni saimme mennä luvan kanssa ihan kahdestaan. Toista olisi ollut, jos olisimme menneet jonnekin aasialaiseen ravintolaan. Nyt lapsille riitti, että he saivat puolestaan hakea naapuripizzeriasta pizzaa ja katsoa leffaa. Minä puolestani nautinnolla tälläydyin ja vedin hopeiset korkkarit jalkaan. 

 Mieheni varasi pöydän Alexanderplatsiin, jota olemme kuulleet kehuttavan. Ihan kiva ravintola, vaikka tyyliltään vähän turhankin rento bistro minun makuuni. Ruoaksi valitsin ykkösmenun, jossa alkupalaksi oli tartarpihviä. Pääruoan haukikvellenit vaihdoin lisämaksusta lemppariini paistettuun siikaan, josta en kesäisin saa koskaan tarpeekseni. Jälkiruoaksi sain sitruunavanukasta ja paahdettua marenkia. Hyvää oli, nyt taas on hetkeksi kaipuuni tyydytetty. 

Viileään iltaan varauduin pitkälahkeisin, joiden parina pääsin taas käyttämään viimekesäistä Emmy-löytöäni, Anne Fontainen silkkipuseroa, joka on aivan lempparini. Käytin sitä niin syksyllä kuin joulunakin, monen eri alaosan parina. Nämä kuvat ovat viime kesältä Ruotsista, Vadstenasta, viime perjantaina Helsingissä vain käsilaukku, kengät ja vyö olivat vaihtuneet juhlavampiin, hopeisiin korkkareihin, vyöhön ja siroon iltalaukkuun... 

Vielä on tänä kesänä tiedossa toinenkin samanlainen romanttinen illallinen miehen kanssa kahdestaan. Hääpäiväämme odotellessa...

Jeans // Andiata

Silk organza blouse // Anne Fontaine (bought second hand)

Lace cardigan // Odd Molly

(All treasures from my wardrobe)