Sunnuntai-ilta Loviisassa olisi toki voinut päättyä huonommin kuin rengasrikkoon, jonka saimme paikattua purukumilla, kuten pikku-Kallen autossa. Tosin purukumi oli rengaspaikka-ainetta, jonka viimeinen käyttöpäivä oli neljä vuotta sitten. Paikka-aine toimi ja köröttelimme hiljaa kotiin. Toki matkalla pysähdyimme useaan kertaan mittailemaan paineita.
Onneksemme myös saimme heti seuraavaksi aamuksi ajan rengaskorjaamoon, sillä lapsi Kakkonen piti saada maanantaina ajoissa leirille Pirkanmaalle. Siinä vaiheessa kaikki sujui jo kuin tanssi ja lapsi ennätti hyvin.
Paluumatkalla minä ja mieheni teimme kahdestaan retken Visavuoreen, kuvanveistäjä Emil Vikströmin taiteilijakotiin, joka muuten mainittiin juuri pari päivää sitten Hesarissa palstalla, jossa vinkataan koti-Suomen matkailunähtävyyksistä.
Viimeksi olemme poikenneet Visavuoressa elokuussa 1999. Kävellessämme museolta takaisin autollemme köpötteli meitä vastaan Kari Suomalainen perheineen ja yllättäen pysähtyi vaihtamaan muutaman sanan kanssamme. Se hetki tuntui aika mielikuvitukselliselta, sillä olimme juuri tulleet Karin piirroksia esittelevästä näyttelyrakennuksesta ja sitten taiteilija kävelee meitä vastaan. Hän oli viimeisellä vierailullaan vanhoissa lapsuudenmaisemissaan, hänhän oli Emil Vikströmin tyttärenpoika. Kaiken lisäksi vain muutamaa päivää tämän kohtaamisen jälkeen Kari menehtyi. Tästä syystä muistamme, että edellinen vierailumme Visavuoreen oli 5.8.1999.
 |
| Lisää kuvateksti |
Leather jacket // Massimo Dutti
Floral cardigan // Armani Kids
White jeans // Andiata
Leather tote bag // Ted Baker
Tämäkin "rannikon tuntuma" meni vähän pidemmälle kuivalle maalle kuten ensimmäinenkin, mutta totuutta hieman venyttäen... Kulkivathan ne viikingitkin jokia pitkin laivoillaan näille vesille ryöstöretkilleen. =D
Seuraavaksi siirryimmekin sitten Saimaan rannoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)