Minun jouluni

Tässä vaiheessa muut bloggaajat kirjoittavat muistojaan menneen vuoden tapahtumista. Taidan olla liian laiska siihen, pysyttelen joulussa. Itse asiassa olen ollut liian laiska ottamaan valokuvia, vaikka viimein sain bloggarikameranikin toimimaan. (Kakkosen rippijuhliin syksyllä latasin kamerani akun ja se on viimeinen havainto laturista. Kerran Saksassa vein kameran liikkeeseen ladattavaksi, sen jälkeen olen odotellut laturia ilmestyväksi. Ei tapahtunut ilmestystä, joten joulun alla tilasin uuden laturin.)

Nämä kuvat ovat siis muistoja viime joulusta, mutta aivan samalta näytti joulumme tänäkin vuonna. Kannatan perinteitä, eivätkään lapsetkaan halua minkään asian muuttuvan. Pöytämme notkui erilaisia graavikaloja ja mätejä, perinteisiäkään joulukaloja unohtamatta. Kinkku, laatikot ja rosolli ovat myös aina osa joulupöytäämme, vaikka kalat ovatkin pääosassa. Esikoinen iloitsi siitä, että lähes kaikki on itsetehtyä. Sienisalaatin sienetkin itse poimittu ja suolattu. Sinapin teki naapuri. Lasimestarinsillin ostan kuitenkin kaupasta valmiina. Itsetehty joulu maistuu parhaalle <3

Joulusuklaiden sijasta meillä syötiin tänä vuonna marsipaania. Saksasta tuotuja herkkuja... Luumutorttua maistoin työpaikalla ja joulun ensimmäistä piparia vasta tänään. En ole kovin niiden perään. Sen sijaan luumukiisseliä keitän joka vuosi aivan liikaa, loppujen lopuksi makeita ei niin tee mieli.

Salapoliisipelejä olemme pelanneet, kuten joka joulu. Tänä jouluna testasimme uutta Black stories -peliä (lahja Kakkoselta Saksasta), kuten myös vanhoja tuttuja. Cluedon kaivamme esiin jokaikinen joulu, pelilauta on jo yli kahdenkymmenen vuoden takaa Singaporesta ja niinpä tunnemme hahmojen nimet Reverant Greeneinä ja Miss Scarletteina, eikä meillä ole hajuakaan niiden suomalaisista vastineista. 

Joululahjaksi en saanut uusia kirjoja, entisiä on iso pino lukematta. Lukemisen ja pelaamisen ohella tärkeä maratoni oli tyttärellä ja minulla: katsoimme Ylpeys ja ennakkoluulon, sen vanhan jossa on iki-ihana Colin Firth. Viime yönä meni lähes kahteen, koska emme malttaneet lopettaa, ennen kuin viimeinen osa oli katsottu.

Joulun olen kulkenut kahdenlaisessa Michael Korsissa: pintaa nuolevassa kiiltomekossa ja väljempää kaivatessani vihreässä samettihameessa. Sen parina olen sitten käyttänyt viimekesäistä Emmy-löytöäni (aivan huippu!) kuten myös Pekingistä ostamiani paljetein koristeltuja merinovillapaitoja (kiinalaisten "aluspaitoja"). Kaikki vaatteeni ovat siis vanhoja, esiintyneet useaan kertaan tässä blogissa. Kuvista huomasin juuri hauskan seikan, nimittäin että jopa kynteni on lakattu aivan samoin kuin viime jouluna. Olen niin perinteiden ihminen.

Kuten tavallista, vietimme myös pari välipäivää appivanhempien luona. Monena jouluna olen ottanut kauniita kuvia heidän perinteisestä joulustaan, tänä vuonna jätin kuvaamisen väliin sielläkin. Kahden vuoden takaisia kuviani löytyy täältä. Luuttua soittava enkeli, joka on kuulunut anoppilan joulupöytään vuosikymmenien ajan, särkyi tänä jouluna. Toivottavasti se saadaan korjattua, jottei yksi perinne katkeaisi.

Glitter dress // Michael Kors

All items in these pictures are old treasures

Kaksi vuotta sitten kuvailin jouluamme näillä sanoilla:

Kaloista ja laatikoista, kinkusta ja sinapista.

Lasten askartelemista koristeista, aattona kuuseen huiskituista.

Tontuista ja enkeleistä, lyhdyistä ja palavista kynttilöistä,

värikkäästä lippunauhasta, vastikään kartanosta löydetystä.

Dekkareista ja lautapeleistä, tummanpunaisesta glögistä ja suklaasta suun täydeltä.

Perheestä ja läheisistä, ajasta yhteisestä.

Näistä on minun jouluni tehty.

Wacoalin merinovilla-aluspaita on kuvattu oopperassa 2 vuotta sitten.

Shirt // Wacoal

Skirt // Max Mara, Pampolina, Remake

(kuvat kahden vuoden takaa, jälkimmäinen asu esitelty täällä)