Aamupala Vadstenan luostarihotellissa tarjoillaan munkkien ruokasalissa. Siinä istuessamme pitkän pöydän ääressä ja pohtiessamme juuri sitä, kuinkahan moni ruotsalainen ymmärtää suomenkielisen keskustelumme, kääntyi viereva vanhempi mies puoleemme ja esittäytyi helsinkiläiseksi papiksi. Hän on jäänyt eläkkeelle ruotsinkielisestä seurakunnasta, mutta joka vuosi hän vaimoineen palaa samaan aikaan Vadstenaan ottaakseen osaa birgittalaissymposiumiin. Ja tämä on ensimmäinen kerta, kun hän kuulee puhuttavan suomea!
Siinä sitten rupattelimme pitkään ja oli hassua, kuinka meille valkeni tieto symposiumista (ilmankos niitä pappeja oli paljon vesperissä ja luostarihotelli täyteen buukattu), kun taas heille selvisi, että samanaikaisesti kaupungissa on ollut toinenkin ihmisiä vetänyt tapahtuma, Lalehin konsertti. Emerituspapille Laleh ei sanonut mitään, mutta vaimonsa tunnisti laulajan: hän on se, joka oli mukana Allsångenissa!
Hyvästelimme pariskunnan ja kiiruhdimme vielä Luostarimuseoon tutustumaan Pyhään Birgittaan. Tämän 1300-luvulla eläneen ruotsalaisen nunnan elämäkerta on hyvin mielenkiintoinen, olisimme voineet tutkia vaikka kuinka kauan hotellirakennuksemme toisessa päässä olevaa museota, alkuperäistä Bjälboättens Palastia, Vadstenan vanhaa kuninkaanlinnaa, josta sittemmin tuli birgittalaisluostari. Kun Pyhä Birgitta viimein sai taivuteltua paavilta luvan luostarin perustamiseen. Juuri näissä huoneissa Pyhän Birgitan sanotaan rukoilleen ja nähneen näkynsä luostarin perustamisesta. Jäljellä oli myös puinen arkku, jossa hänen maalliset jäännöksensä kuljetettiin Roomasta Vadstenaan.
Meistä tuntui aivan mielettömältä, mitä kaikkea ennätimme nähdä ja kokea vain kolmen päivän aikana Vadstenassa: sekä maallisen että taivaallisen hovin historian havinaa satojen vuosien takaa, sekä laulaa mukana nykyaikaista poppia että kirkollisia virsiä. Voi arvata, että tyttäreni oli aivan taivaissa tästä viettävästä pikkukaupungista, joka on vielä kaiken lisäksi kuin suoraan Astrid Lindgrenin tarinoista. Koko ajan hän toisteli, että tämä on kuin se kaupunki merenrannalla, jossa hän oli tänä kesänä kesätöissä...
Junamatkalla hän jo googletti Vadstenan opiskelutarjontaa, joka on tosin aika vähäinen. Joku Folkskola siellä olisi, mutta lukuvuosi alkaisi jo elokuun puolivälissä, tuskin tyttäremme ehdittyä palata Keski-Euroopasta takaisin Suomeen.
Junamatkamme Tukholman saaristoon kesti kuutisen tuntia ja sisälsi todella monta vaihtoa. Lisäksi menetimme jatkoyhteytemme, koska jouduimme menemään Tukholman keskustaan T-Centralen-asemalle selvittämään tyttären paluulippua Keski-Eurooppaan. Mikä ei sitten onnistunut, mutta siitä sotkusta kerron lisää myöhemmin. Joka tapauksessa myöhästyimme jatkoyhteydestämme, mutta saimme puhuttua korvaavat liput uuteen yhteyteen ja saavuimme Roslagen-saaristoon sateenmärkään pikkukylään illan viimeisellä bussilla.
Jättimäisiä etanoita (taas!) väistellen vedimme lentolaukkumme kylänraittia pitkin satavuotiaan huvilan pihaan. Olimme perillä täyshoitolassamme! Majoituttuamme lähdimme tyttären opastamana etsimään satamasta ruokapaikkaa. Vaikkei hän ollut koskaan käynyt paikkakunnalla, tunsi jo ennestään kylän jokaisen kolkan. Ensi kerralla selviää miksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)