Tein tästä hameesta postauksen jo pari vuotta sitten, mutta sitten se jäi minulle liian pieneksi. Tänä syksynä olen menettänyt kiloja työkiireiden ja koulun tiukkojen korona-aikataulujen vuoksi, joten hame on kokenut uuden tulemisen ja ansaitsee samalla uuden postauksen.
Hameen on siis tehnyt ompelijani Pia kierrätetyistä tilkuista. Osa tilkuista on omiani (sininen ja harmaa ovat jäännöspaloja kahdesta mieheni vanhasta pikkutakista, jotka ovat niin ikään päätyneet Pian käsissä hameikseni, toisesta niistä on postaus täällä). Osa paloista on Remaken varastoista löytyneitä jäännöspaloja sekä huonekalukankaiden mallipaloja. Vuorikangas, jonka on hameessani aina oltava luonnonmateriaalia, löytyi niin ikään Remaken varastoista. Se on silkkiä, joka on yhtä vanhaa kuin minä itse! Aiemmassa tilkkutäkkihame-postauksessani kuvasin hameen valmistusvaiheita tarkemmin.
Tänä syksynä ei menoja ole kauheasti ollut, mutta sitäkin nautinnollisempaa on ollut pukea tämä hame ylleni, kun olen päässyt hienostelemaan. Täytin syksyllä pyöreitä vuosikymmeniä ja silloinkin tämä oli ylläni. Siitä kerron vielä myöhemmin lisää.
Ehkä haaveilen pikkujouluista, joita ei tänä vuonna tule, ja puen hameen ylleni jälleen kerran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)