En ala tarkemmin käymään läpi tunteita ja mietteitä, joita olen pohtinut viimeisten viikkojen aikana. Viime vuosien jouluihin on liittynyt usein joku tragedia, johon olen kiinnittänyt huomiota ja jäänyt miettimään enemmän. Minulla on tallessa aikaisemmilta jouluilta melankolisia postauksia, joita olen kirjoittanut mutta jotka olen jättänyt julkaisematta. Omaa oloani helpottaa kun niistä kirjoittaa ja siten pääsen niistä yli. Toisaalta niistä jää itselleni talteen, mitä silloin asiasta mietin. Valitettavasti ne perheet, joita tragedia koskee, eivät ikinä tule pääsemään siitä yli. Joka joulu se seuraa mukana ja muistoissa. Tästäkin joulukuusta lähtien joulu on musta monelle perheelle.
Sain myös eilen suru-uutisen. Se ei kosketa minua tai perhettäni, vaan ihmistä lähellämme. Se myös kertoo siitä, että korona on todellisena keskuudessamme, vaikka sen välillä tahtoo onnellisesti unohtaa. Tuntui ironiselta, kun näin tänään Hesarissa punaisella pohjalla uutisotsikon, jossa luki "TOIVO" ja sanan i-kirjain oli korvattu ruiskun kuvalla, mietin, kuinka myöhään tämä tulee joiden ihmisten kohdalla. Joillekuille toivo on jo mennyttä.
Joulumme oli tavallinen perhejoulu, kuten normaalistikin. Aivan kuten jouluina ennen koronaa. Paitsi että ilman koronaa meillä olisi ollut jouluaattona vieraana ainakin isäni, kenties myös veljeni ja lasteni serkku perheineen. Kiitos koronan on elämäämme tullut myös pari uutta, yksinäistä ihmistä. Ilman koronaa olisivat hekin olleet vierainamme mutta koronan pelossa kukin vietti joulunsa tahoillaan, yksinäiset yksinään.
Olen siis siitä onnekas, että minulla on aviomieheni lisäksi iso perhe. Meidän joulumme ei ollut yksinäinen eikä hiljainen. Se ei paljon eronnut aikaisemmista jouluistamme. Lukittauduimme sisään omaan kotiimme, söimme ja yhä syömme jouluruokia pitkän kaavan mukaan, pelaamme lautapelejä koko perheen kesken ja katselen Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa tyttären kanssa. Meillä joulu jatkuu edelleen, ainakin vielä pari päivää.
En malta olla kertomatta tässä vielä kuvien joulupalloista. Ystäväni Rinsessalista-blogista järjesti aikoinaan aina joulun alla askarteluiltoja. Jonain vuonna teimme himmeleitä juomapilleistä. Toisena vuonna hän innostui norjalais-ruotsalaisten pariskunnan Arnen & Carlosin joulupallokirjasta ja niinpä meitä kokoontui hänen luokseen muutama ystävätär kutomaan joulupalloja. Punainen possupallo oli minun luomukseni. Joku päivä kun innostun, kudon näitä lisää. Langat oli muuten ylijäämää langoista, joista kudoin aikoinaan kolmevuotiaalle tyttärelleni jouluneuletakin.
Minulla on muuten yläkuvissa jalassani ihanat villasukat, jotka sain vastikään synttärilahjaksi eräältä toiselta ystävältäni. Luet varmasti tätä blogia, kiitos sukista, rakas ystävä! Olen käyttänyt sukkia jo tosi paljon <3 Yleensä vietämme uuttavuotta yhdessä, mutta tämä vuosi taitaa olla nyt erilainen.
Käsinnyplätyt pitsikoristeet ovat anoppini käsialaa, hän on siinä mestari ja onneksemme olemme saaneet häneltä taidonnäytteitä lahjoiksi. Myös olkienkelin, joka somistuttaa joulupöytäämme joka joulu, olemme saaneet häneltä.
Muumimukilla on ikää jo 21 vuotta. Sen verran on aikaa Milleniumista.
13 vuotta sitten pieni tutkijanalkumme testasi kappaleen painopistettä kuuseen. Kyllä se kaatuu, kun sitoo köyden oksaan ja nykäisee. Varmuuden vuoksi hän vielä toisti kokeen. Samalla hän testasi myös äidiltäni saamieni käsinpuhallettujen ja -maalattujen saksalaisten lasipallojen kestävyyttä. Eivät ne kestäneet.
Muutama vuosi sitten löysin Pekingistä neljä sisäpuolelta käsinmaalattua lasipalloa ja viimein uskaltauduin kaivamaan ne esiin koristeiksi, eiväthän lapsetkaan enää sido naruja kuuseen. Joku kuitenkin testasi painovoimaa ja selväksi tuli, ettei ohut lasipallo kestä puolentoista metrin korkeudelta pudottamista. Se toisesta Kiinan muurista. Onneksi toinen jäi jäljelle sekä kaksi kukkapalloa.
Lumimaiseman ostin viime vuonna joulumarkkinoilta, kun vierailin Saksassa tyttäreni luona. Toin sen kotiin käsilaukussa, sitten se katosi. Tänä jouluna se löytyi ja roikkuu nyt lampun kiskossa koristeena. Ehkä tulevina vuosina se saa kavereita seurakseen...
Hyviä välipäiviä ja uudenvuoden odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)