Loppuvuoden postaukseni oli sen verran synkkä, joten nyt vähän iloisempiin asioihin. Joululahjoihin! Paras lahjani oli tytär, joka tuli kuukaudeksi viettämään joulua Suomeen ja jääkin ehkä vielä vähän pidemmäksi aikaa, hänellä kun opinnot ovat taas etänä. Pelkkä piipahdus Suomessa ei kannata, hänellähän tulo merkitsee kolmen viikon karanteenia, 10 päivää kummassakin päässä. Mutta me perhe olemme saaneet nauttia hänestä karanteenin ajan ja hän on puolestaan nauttinut saadessaan olla lapsi taas.
Lapseni matkusti Suomeen matkatavarat pienessä repussa, mutta yllättäen sieltä kuoriutui esiin vaikka mitä tuliaisia ja lahjoja. En tiedä, mikä Maija Poppasen taikareppu hänellä oli, sillä ensin sieltä ilmaantui monenlaisia saksalaisia joulukeksejä ja -makeisia ja jopa kakkukin. Olipa hänen vuokraemäntänsäkin lähettänyt meille herkkuja. Lisäksi saimme intialaisia herkkuja useaa sorttia tyttäremme intialaiselta ystävältä.
Vaan ei siinä kaikki, jouluna hän yllätti meidän tuomilla lahjoillaan. Saimme useamman laatikollisen saksalaisia marsipaaniperunoita, joihin minulla syttyi rakkaus jo kolmisenkymmentä vuotta sitten ja jotka löysin uudestaan vuosi sitten! Me kaikki saimme lahjoja ja arvatkaapa millä hän minut yllätti: Greengaten kukallisella lattemukilla!
Olin marraskuussa harmitellut vanhan yövesilasini särkymistä. Minulla on nimittäin vuosia ollut Iittalan iso sininen Kartio-lasi. Se oli sellainen erikoinen sekundaerästä löytynyt värinvaihtolasi eli liukuvärjäytynyt. Siksi se oli aivan upea: pohja syvänsininen ja reuna vaalean. Jonka sitten tönäisin alas tyynylläni ja särjin. Sain vielä haavankin palkaksi kömpelyydestäni ja varomattomuudestani jalkapohjaan.
Tämä sekä rakkauteni Greengateen oli hänellä mielessään, kun hän löysi uuden kotikaupunkinsa putiikista minulle uuden yömukin! En tosin uskalla sitä yöpöydälleni ottaa, minä nimittäin tönäisisin sen heti alkuunsa kumoon. Mutta minähän rakastan lattea, joten mikä olisi parempi minulle kuin lattemuki! Ja näin joulunaikaan se on mitä ihanin glögimuki - olemme nimittäin glögin suurkuluttajia ja niinpä Iittalan Toikat ovat aina pesussa :) Puhumattakaan kuinka paljon niitäkin meillä hajoaa (eilen hain Iittalasta pari satsia irtolaseja).
Jotain lukemista pukki toi myös, kaikki olivat tosin itse tontun kyytiin antamiani. Christoffer Holstia en voi vastustaa, vaikka ne ovatkin karmivia. Ne ovat jännäreitä tai romantiikalla höystettyjä pehmodekkareita, mutta jostain kumman syystä ne kirjakaupoissa luokitellaan vain romantiikaksi. Tänään latasin Cilla-sarjan kolmannen osan "Kalla, vita vinternätter" Bookbeatiin, eikä siinä hakusanoissa mainittu sanallakaan jännitystä. Itse lisäisin selkäpiitä riipivää. Mutta silti, kuvaukset Tukholman upeasta saaristosta ja tunnelmallisesta Södermalmenista vetävät minua puoleensa. Ja se viehättävä mutta ylellinen lomasaaristolaisuus, ruotsalainen eksotiikka, sama jonka vuoksi olen rakastunut Murhiin Sandhamnissa.
Tukholman saaristo taitaa olla tällä hetkellä out Ruotsin dekkaripiireissä, tai ehkä Holst ja Viveca Sten ovat mielestään kalunneet ne loppuun. Lappi näyttää olevan tällä hetkellä in, sillä kummankin uusin kirja sijoittuu lumisille tuntureille: Holstin Idreen ja Stenin Åreen.
Näihin jouluglögin tuoksuisiin uutuuskirjoihin en vielä ehtinyt tarttua, sillä minulla on vielä edellisetkin joulukirjat (viimevuotiset) kesken. Tosin tuo Offermakaren taitaa sopia parhaiten hiihtolomalukemiseksi. Mutta kun listaan vielä lisätään kasa kirjastosta haalimiani dekkareita, lukulomani taitavat olla auttamatta liian lyhyitä...
Mitä muuta pukki toi? Minulle suklaata lapsilta sekä herttaisen lahjan oppilaaltani. Täydellinen lahja opettajalle tällaisena aikana: saippua ja hoitava käsidesi sekä kierrätyskankainen pussukka saippualle. Lahjapakkauskin oli niin kaunis, että säästin sen avaamattomana kuusen alla jouluaattoon.
Yöpukuja ja pyjamia toi pukki meille kaikille, minulle kauniin kukallisen. Pojilla on niin ilmavat sukat, joten pukki toi juuri oikeaan aikaan uusia. Kuvassa kuopuksen Mikki-aiheisia. Kyllä ruotsalaiset osaavat ottaa sukistakin kaiken irti, onneksi! Kuka kaipaa harmaita sukkia enää (no meidän teinipojat ehkä...)
Kuopuksesta on jo kehittymässä samanlainen dekkarifani kuin äidistä. Toivottavasti. Hän rakastaa Aku Ankkoja, aivopähkinöitä ja Harry Potterin jälkeen Sherlock Holmesia - tehtyään syksyllä esitelmän Baskervillen koirasta. Äiti ei mitenkään vaikuttanut asiaan, paitsi että luimme kirjaa yhdessä ;) Sherlockin seikkailut kokoelmana löysi kirpparitonttu ja vieläpä ihan naapurustostamme.
Cluedo ja salapoliisipelit liittyvät jokaiseen perhejouluumme, joten tänä vuonna pukki toi meille parikin uutta dekkaripeliä. Englanninkielisestä Sherlock Holmes, Consulting Detective -pelistä riittää meillä pelattavaa vielä yhdeksään jouluun. Ensimmäinen osa kesti nimittäin kuusi tuntia! Otimme siitä tosin kaiken irti ja kalusimme ekan rikostapauksen turhankin loppuun. Sen ansiosta loppupisteemme jäivät heikoiksi, mutta hauskaa oli. Kuopus jaksoi ensimmäiset neljä tuntia ihailtavasti olla aivan täysillä mukana. "Tässähän tarvitaan sitä aivoa", oli hän todennut aattoiltana loogisia tehtäviä ratkoessaan ja sitä aivoa tarvittiin tässäkin pelissä.
Koska peliin on tullut jo ainakin kolme jatko-osaa, kussakin 10 rikostapausta, tällä menolla niissä riitää meille pelattavaa suunnilleen loppuiäksemme.
Villatumput ovat isomummon kutomat, joululahja parinkymmenen vuoden takaa. Joulusorsa on puolestaan lahja esikoisen kummitädiltä ja tontut Kakkosen kummeilta kauan kauan sitten. Jouluruusun toi Interflora iäkkäältä rouvalta, joka ei päässyt viettämään joulua kanssamme. Kirjaillun mustan villahuivin löysin joskus kirpparilta vuosia sitten. Sen täytyy olla peräisin Intiasta, niin paljon se muistutti pientä ponchoa, jonka toimme lapsellemme Intian-tuliaisena parisen vuosikymmentä sitten. Aikaan, jolloin meillä ei lapsista ollut vielä tietoa <3
Näillä eväillä taidamme mennä loppiaiseen asti!
Kuinka sinä aiot viettää uuttavuotta? Perheen kesken vai ystävien kanssa? Juhlavasti vai kotoisasti?
Hyvää uuttavuotta ja parempaa alkavaa vuotta 2021!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)