Tuleville vuosille muistoksi kuinka erilainen tämä uusivuosi oli aiempiin verrattuna - silti samanlainen ympäri maailmaa. Eikö olekin outoa, että kaikkialla maailmassa uudenvuodenperinteet menivät uusiksi tänä vuonna. Ei suurta juhlintaa, väkijoukkoa, ihmisiä, glitteriä ja välkettä, vaan pienet piirit, hiljaisuutta ja arkista kotoilua.
En varmaan ole ainoa, joka on joulunaikaan tuntenut korona-ahdistusta, vai pitäisikö sanoa korona-ikävyyttä. Minulla ei sinänsä pitäisi olla mitään valittamista. En ole ollut hautautuneena kotiin etätoihin, kuten moni muu. Minulla on iso perhe ja ihmisiä aina ympärilläni. En voi siis parhaalla tahdollanikaan valittaa yksinäisyyttä. Voin vain valittaa aikuiskontaktien puutetta ja glamourin kaipuuta. Silti mieleni tekisi parkua, kuten kuopuksemme uudenvuoden alla: "Mä en kestää enää hetkeäkään ilman juhlia!"
Alan kyllä olla kurkkua täynnä Zoom-bileitäkin. Juhlien pitäisi jollain tavalla erota arjesta. Mietin miltä tuntuu niistä riskiryhmäläisistä, jotka ovat olleet ikänsä sosiaalisia ja liikkuvaisia, ja sitten yhtäkkiä elämä jämähtänyt yksinäisyyteen neljän seinän sisään. Seinät kaatuvat päälle, kuvasi eräs tällainen rouva oloaan jo viime keväänä, vietettyään pari kuukautta pelkästään sisätiloissa.
Voi miten ikävä tuli perinteistä uuttavuottamme, jolloin eräs tuttavaperhe tai parikin kyläilevät luonamme. Kun me aattona tulimme kaupasta kotiin ja työnsimme lohen uuniin, oloni oli aika tyhjä. Missä kaikki kiire ja hoppu ("vieraiden tuloon tunti aikaa"), sipulikeiton tuoksu ja parhaisiin pynttäytyminen. Olisin toki voinut pukeutua cocktailasuun, mutta suunnitelmiimme kuului ulkoilua eikä tehnyt mieleni mekossa vesisateeseen. Normaalina uutenavuotena olisin myös kattanut parhaat astiat harmaalle pellavaliinalle, nyt katoin ne vain vanhalle juhlaliinalleni, välttyäkseni pesulareissulta. Ruokailimme sentään puolipitkän kaavan mukaan, sipulikeitto jäi pois, mutta söimme samaa valkopippurikalaa Isabella Rosselinin tyyliin, jota olemme tarjonneet joskus uudenvuodenvieraillemmekin. Jälkiruoaksi oli appelsiinista panna cottaa.
Olemme joulun alla kokoontuneet naapurien kanssa toisinaan lauantai-iltaisin hetkeksi kadulle jutustelemaan mukilliset kuumaa glögiä lämmittäjinä. Uudenvuoden aattoiltana kokoonnuimme jälleen ulos ihmettelemään valoesitystä sekä rakettien kovaa pauketta. Siitä onkin jo vuosia, kun viimeksi olemme ulkoilleet tuohon aikaan illasta.
Pihalla sateessa ei villasukista huolimatta kauan tarkene palella, joten päädyimme Zoom-bileisiin naapurien kanssa. Tosin siten, että uskaltauduimme toisen pariskunnan kanssa samaan olohuoneeseen, turvavälein siten, että kummallakin oli omat tietokoneet edessään, välissä mikrofoni ja edessä iso näyttö. Melkein kuin olisimme olleet äänitysstudiossa. Lopetimme surkean vuoden ja aloitimme toivottavasti paljon paremman kuitenkin juhlavasti. Hieman glamouria tähän ankeuteen.
Uuteenvuoteen liittyi myös isäni 80-vuotispäivän juhlintaa maalla. Olimme veljeni kanssa varautuneet juhlimaan termarikahveilla lumisessa metsässä, mutta ensimmäiset puolitoista tuntia palelimme pihalla sankarin siivotessa lumiauran jättämiä kökköjä tieltä ja järjestellessä sisätilojaan koronaturvallisemmiksi vastaanottaakseen juhlijoita. Sinä aikana lapset kastelivat vaatteensa lumisodalla ja lumiukkoja rakentamalla. Ennen kahvittelua olimme kaikki jo niin jäässä, että pakkohan meidän oli ottaa kutsu vastaan ja siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. Isän synttärikahvit joimme hänen eteisessään, päiväsankari itse istui keittiössään. Juuri ennen jäähyväisiä pihamaalla kaivoi mieheni kitaransa auton takakontista ja lauloimme onnittelulaulun. Toista oli 10 vuotta sitten, jolloin sekä isällä että minulla oli isot ja synttärijuhlat pyöreiden kunniaksi. Toivottavasti kesällä saamme vielä revanssia...
Tänään on muuten kuusi vuotta elämäni ensimmäisestä blogikirjoituksesta. Eedenistä itämaille eli blogini muutostamme Kiinaan oli syntynyt.
Tämä Facessa ja Whatsappissa kiertävä kuva jääköön muistoksi tästä uudestavuodesta.
Hyvästi ikävä vuosi 2020 ja tulkoon parempi vuosi 2021! Pysytään terveinä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa jos jätät kommentin, asiallisen totta kai :)