torstai 17. toukokuuta 2018

Naistenilta Doppissa (ja eettisiä pohdintoja)

 
 
 
 
 



 
 

 


 

 
Nuorena en ymmärtänyt vaatteista mitään. Koko lukion toisen luokan kuljin verkkareissa ja ilman meikkiä. Sitten tuli vanhojenpäivä, jolloin laittauduin ja kuulin luokkani poikien supisevan keskenään ihmetellen, että kuka tuo vieras tyttö on.
 
Ostin aina halpoja ja huonolaatuisia vaatteita sekä kenkiä, jotka painuivat kantapäästä linttaan. Ajattelin ettei minun kannata kalliimpia hankkiakaan, sillä linttaan ne astun joka tapauksessa. (Vasta myöhemmin opin että syy kantapään pettämiseen oli ainoastaan huonolaatuisen kenkien!)
 
Nuorena aikuisena kotiuduin Vaasaan ja sain ystävän. Kuljimme samanlaisissa retkuissa, silloisten ketjuliikkeiden farkuissa ja neuleissa, kunnes kaupunkiin avattiin ostoskeskus Rewell Center ja sen toiseen kerrokseen alusvaateputiikki. Siellä me opimme tuntemaan ylellisiä pitsimerkkejä, kuten Lejabyn ja Aubaden. Tämän jälkeen kuluneiden farkkujen ja virttyneiden villapaitojen alla kannoimme hienoja pitsiunelmia.
 
Vähitellen merkkitietoisuutemme levisi alusvaatteiden päälle ja aloimme täyttää vaatekaappejamme ihanuuksilla. Vuosia myöhemmin eräs tuttavamies muisteli railakkaita opiskeluaikojaan ja totesi opintolainansa menneen kurkusta alas. Siihen minä totesin, että minulla on kaikki vaatekaapissani tallessa. Ja siellä se on muuten yhä edelleen!
Vaasasta on myös kotoisin naistenvaateliike Dopp, joka tosin perustettiin Rewell Centeriin vasta vuosia lähtöni jälkeen. Liikkeellä on nykyään sisarliike Helsingin keskustassa, ja sinne sain ystävältäni kutsun naisteniltaan pari viikkoa sitten - silloin kun oli vielä viileämpää.
 
 
Minulla tämä kivijalkaliike on jäänyt noteeraamatta aikaisemmin, sijaitseehan se maanpinnan tasoa korkeammalla. Ihastuin liikkeen tarjontaan, onhan se pullollaan juuri niin kukallista ja röyhelöistä kuin mitä rakastan. Sellaisia vaatteita, joista haaveilin Kiinassa asuessamme (koska ainoat sieltä löytämäni olivat joko pelkkää keinokuitua tai järkyttävän kalliita). Muutoinkin ilahtuneena totesin löytäväni tästä liikkeestä superihania luonnonkuituisia sifonkipuseroita, jotka monessa kaupassa jäävät valitettavasti pelkäksi haaveeksi nykyään. Ja kaupasta löytyy myös Jackpotia ja Part Twota, nuoruuteni ensikosketuksia merkkeihin; merkkeihin, joiden luulin niiden jo olevan entisiä.
 
Yksi kutsutuista naisista stailattiin ja kuvissa näette lopputulokset hänen päällään.
 
Eräs asia jäi kuitenkin kiusaamaan mieltäni. Antaessaan meille pukeutumisvinkkejä heitti stailaaja sivumennen, että on vaatekaapin kevätsiivouksen aika ja mikäli joku vaate on ollut pari vuotta käyttämättömänä, on aika hankkiutua siitä eroon (mitä minun piti heti kritisoida ääneen). Liikkeessä ajattelin sen olevan vain stailaajan pitemmittä pohdittu lausahdus, mutta sitten luin saman neuvon hänen blogistaan, ja se alkoi harmittamaan minua.
 
Ensinnäkin mielestäni on väärin neuvoa kuluttajaa, että vaate, joka on jäänyt käyttämättä, olisi muka roskaa. Toki me varmaan kaikki välillä kaipaamme vaihtelua, mutta sama vanha vaate voi olla mahtava löytö, kun sen löytää ”uudestaan”. Lisäksi joskus vaate saattaa jäädä käyttämättä jo senkin vuoksi, että se on jäänyt liian pieneksi tai suureksi. Tuskin olen ainoa nainen, jonka paino seilaa edestakaisin ja joka joutuu aika ajoin siirtymään toiseen kokoon. Istuvat vaatteet eivät kestä parinkaan kilon painonvaihtelua. Hullua mikäli silloin pitäisi aina täyttää vaatekaappi uudestaan.
 
Ja joskus vain vaatteita unohtuu vaatekaappiin. Päälläni olleen valkoisen paidan olin ostanut vuosia sitten ja Pekingiin muuttaessamme olin jättänyt sen Suomeen. Tänä talvena se on ollut löytö, tuntunut kuin uudelta. Mainitsin asiasta stailaajalle ja koko porukallemme.
 
Tällaisten lausahdusten takana on vain myyjän toive saada myytyä enemmän. Mielestäni kuitenkin vaatekaupan pitäjän ja stailaajan pitäisi kantaa vastuunsa vaatevuorista, joihin tämä maailma on peittymässä ja jotka eivät kelpaa kenellekään. Modernin ja aikaansa seuraavan ja vastuunsa kantavan myyjän pitäisi ennemmin painottaa sitä, että laadukas ostos on paitsi huolehtimista maapallon hyvinvoinnista, myös iso ilo pitempään ja kestää käytössä. Ja se on ilo myös mahdolliselle seuraavalle käyttäjälle.
 
Sen sijaan, että neuvoisi asiakasta ostamaan aina lisää uustuotannolla tuotettua tavaraa ja heittämään entisiä pois, kehittäisi todella moderni kauppias keinoja edistää myyntiään kestävällä kehityksellä ja veisi ideoitaan eteenpäin myös vaatevalmistajille. Esimerkiksi yhteistyöllä Globe Hopen, Remaken tai muun ekologisesti toimivan yrityksen kanssa olisi mahdollista luoda vaatemallisto hyödyntämällä käytettyjä vaatteita. Siihen tämän hetken muoti loisi aivan loistavat edellytykset.

 
 
Miten olisi esimerkiksi tämän tyyppinen paitamallisto käytetyistä miesten paidoista?
 
 
 
 

Tässä vähän esimakua uusiin remakoituihin suunnitelmiini, joista kuulette varmaan pian lisää.

Mutta sitä ennen esittelen vanhan valkoisen paitani :)

 



 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti