Täydellinen jouluasu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Äitini pukeutui jouluna aina jouluhameeseen, pitkään villaiseen leninkiin. Siitä sain minäkin pakkomielteen, että hameen pitäisi olla pitkä, nilkkoihin asti ulottuva. Muistan joskus 90-luvun alussa nähneeni Gloriassa kuvan upeasta leveähelmaisesta Sataneuleen skottiruutuisesta ”jouluhameesta” ja päätin saada samanlaisen. Niinpä ostin Singaporesta paksun intialaisen silkkikankaan ja teetin itselleni samanlaisen, turkoosisinisen ruutuhameen.

Vaan lasten syntymän jälkeen vyötärönympärykseni kasvoi ja jouluherkkuja popsittuani olen todennut hameen käyvän minulle joka vuosi liian ahtaaksi. Jouluaattoiltana se jo kiristää vatsasta. Jouluhameessa  täytyy siis olla tilaa ja sen pitää antaa mukavasti periksi vatsasta. Silkkihame on siis jäänyt kaappiin ja viime vuosina joululeninkini ovat vaihtuneet, mutta tämä Michael Korsin alennusmyyntilöytöni on täydellinen joululeninki. Joustavuutensa vuoksi se ei ole kaikkein istuvin ylläni, mutta kaiken joulusyöpöttelyn jälkeen se on kaikkein mukavin päällä. Ja kaikesta kimaltavuudestaan huolimatta se ei kutita eikä kiherrä päällä vaan tuntuu juuri mukavalta. Vaikka tämä näyttää ihan makkarankuorelta päällä, se venyy ja paukkuu juuri sopivasti. Kuka sitä kotioloissa edes huomaisi. Aivan täydellinen klassikko joululeningiksi!

Ja selän niskakoriste on täydellinen piste i:n päällä.

Paljetein koristellun villahuivin löysin syksylläkirppikseltä. Leninki ja huivi olivat ylläni myös joulukuun alussa työporukan pikkujouluissa, joiden jälkeen otimme nämä talviset valokuvat.

 

Leninki ylläni otin viime vuonna vastaan uuttavuotta. Vuoden takainen jouluasuni on täällä.